Johanna: Oikein ihanaa sitä päivää kun sä tulet kuuntelemaan tätä jaksoa! Tänään täällä on äänessä meikämantelilastu, eli Johanna. Tämä on tällainen Antti Holmalainen yksinpuhelu siitä, mitä on tulla opiskelemaan taiteiden tiedekuntaan. Eli tervetuloa tiellä TTK:hon. Täällä käsitellään kaikki aiheet siitä, millaista on tulla opiskelemaan taiteita Lappiin, minkälaisia ajatuksia virtaa päässä ennen pääsykokeita ja entäs niiden jälkeen?
Ihan ensiksi haluan taklata semmoisen yleisen pohdinnan, joka varmasti jokaisen opiskelupaikkaa haaveilevan päässä liikkuu, eli kannattaako mun lähteä opiskelemaan taiteita, voinko mä työskennellä visuaalisilla aloilla työkseni. Vastaus: kyllä voit. Ja kyllä, kannattaa lähteä opiskelemaan taiteita. Jos ei ihan vielä tiedä, minkä kaltaista opiskelualaa sitä voisi sieltä visuaaliselta puolelta itselleen havitella, ja sitten kuitenkin tietää, että se visuaalinen tai taiteellinen ala kiinnostaa, niin kannattaa ihan vain tutkia sitä, millaisia vaihtoehtoja on tarjolla. Esimerkiksi Lapin yliopiston sivuilta löytyy mahtava kavalkadi meidän tiedekunnan erilaisia taideteollisia aloja. Niitä on kaiken kaikkiaan seitsemän; audiovisuaalinen mediakulttuuri, graafinen suunnittelu, kuvataidekasvatus (se missä minä olen), muoti, tekstiilitaide ja materiaalitutkimus, teollinen muotoilu, kokemuksen muotoilu ja soveltava taide. Näissä on pari uutta, jotka alkaa ensimmäistä kertaa nyt vasta syksyllä 2021. Ihan alkuun kannattaa miettiä sitä, että minkälaiset asiat viehättää visuaalisissa aloissa ja mitä haluaisi siellä tehdä. Osa osaa sanoa heti suoralta kädeltä, että mun mielenkiinto on elokuvissa, haluan tehdä elokuvia. Tai toinen on silleen, että mua kiinnostaa tehdä perinteistä taidetta, mä haluaisin maalata, haluaisin olla kuvataiteilija.
Silloin, kun valmistuin lukiosta, mä mietin kovasti, että mitä haluan tehdä elämälläni. Tiesin, että haluan tehdä jotain taiteisiin tai visuaalisiin aloihin liittyvää. Olin lukiossa kuvataidelinjalla inspiroitunut aivan valtavan paljon mun silloisesta kuvataideopettajasta. Hän oli aivan mahtava tyyppi ja yhdisti tosi taitavasti sekä sitä opettajuutta että omaa taiteilijuuttaan. Hänen inspiroimanaan mä olin silleen, että ehkä mustakin voisi tulla kuvataideopettaja. Mä jotenkin ajattelin aina, että mä tulen tekemään jotain taiteellista elääkseni ja se tuntui sitten semmoiselta omalta kombolta. Sit mä lähdin hakemaan tänne Lapin yliopistoon. Hoksasin, että täällä voi opiskella kuvataidekasvatusta, tsekkasin muut vaihtoehdot ja mikään muu kaupunki ei oikein kutsunut mua, joten mä hain tänne.
Ihan ensin piti osallistua valintaprosessiin ennakkotehtävillä. Ne mä tein ja lähetin ja sain kutsun valintakokeisiin. Valintakokeet oli kuvataidekasvatuksella kolmipäiväiset ja mä pääsin viimeiseen vaiheeseen. Olin tosi innoissani, mutta tättärää, sieltä ei tullutkaan hyväksyttyä, vaan mulla oli jäänyt parista pisteestä kiinni. Ei tullut opiskelupaikkaa sillä kerralla. Sit mä pidin yhden välivuoden. Sit hain toisen kerran, enkä päässyt edes toiseen vaiheeseen. Silloin mulla meni aivan superhuonosti ne pääsykokeet. Olin ehkä vähän väsynyt, joten en sitten menestynyt niissä. Mutta sinä samana syksynä mä kuitenkin pääsin opiskelemaan yhteen toiseen korkeakouluun. Olin siellä vuoden, mutta sinä aikana mua edelleen kaihersi se, että kyllä mä nyt kuitenkin haluaisin sinne Lappiin ja kuvataidekasvatukselle. Joten hain kolmannen kerran ja sitten tärppäsi. Siellä pääsykokeissa musta tuntui, että tämähän menee ihan penkin alle, ihan turhaan tulin kolmannen kerran. Mutta kun lopulta sain viimeisen vaiheen tulokset ja sain kuulla, että nyt on opiskelupaikka plakkarissa, niin oli kyllä ilmeessä ihmettelyä. Eli kokemuksen syvällä rintaäänellä uskallan sanoa, että jos ei tärppää ekalla, niin hakekaa toisen kerran jos vaan on yhtään motia ja tuntuu edelleen, että tämä on se ala joka mua kiinnostaa. Sitten vaan hakemusta sisään ja sitkeästi yrittämään, koska kyllä sieltä lopulta tärppää.
Miten niihin pääsykokeisiin sitten kannattaa valmistautua? Tämä oli mullakin mielen päällä, mä mietin tätä ihan tuhottoman paljon, että enhän mä osaa valmistautua, eikä tuonne voi edes lukea mitään, kun nämä on tällaiset taiteelliset pääsykokeet, että miten näihin sitten muka valmistaudutaan. Ihan semmoinen oman taitotason ylläpitäminen on ehkä paras neuvo jonka voin antaa pääsykokeisiin tulemiseen. Eli aktiivisesti tekee taidetta, katsoo taidetta ja seuraa sitä, mikä se oman mielenkiinnon kohde on ja aina koittaa laajentaa ja katsoa laatikon ulkopuolelta. Mutta ihan ehdoton, jolla varmasti pötkii pitkälle, on se, että kun tulee se tarvikelista, että mitä kaikkea tarvii mukaan pääsykokeisiin, niin pääsykokeista putoaa heti kokonainen lohkare stressiä pois, jos sulla on kaikki messissä mitä sua neuvotaan ottamaan mukaan. Ihan alkaen oikeankokoisesta paperista siihen, että sulla on itselle sopivat piirtimet ja ne piirtimet, mitä listassa lukee mukana. Se on valtava stressin helpotus, kun nämä kaikki jutut on kunnossa.
Sitten loikataanpa ihan sinne asti, että nyt ollaan päästy sisään yliopistoon. On tullut sellainen hieno kutsukirje, että tervetuloa Lapin yliopistoon opiskelemaan graafisen suunnittelun koulutusohjelmaan. Onneksi olkoon, opiskelupaikka on plakkarissa. Seuraavaksi tulee kauhun väristykset siitä, että enhän mä tiedä, mitä menen sinne opiskelemaan. Mitä kursseja mun pitää ottaa, mikä on homman nimi, apua apua… Ei hätää, heti ensimmäisenä siellä tutor-opiskelijat opettaa ja ohjaava opettaja näyttää, että näin tehdään HOPS, eli henkilökohtainen opintosuunnitelma. Sä listaat sun kurssit, että mitä kaikkia kursseja sun täytyy käydä ja missä aikataulussa haluat ne käydä ja sit voit seurailla sitä suunnitelmaa. Sulla on lista, jonka perusteella sä voit sitten valita niitä kursseja ja laajentaa omaa osaamistasi. Kaikkea ei todellakaan tarvitse tietää sinä ekana päivänä. Mun HOPS on muuttunut varmaan 700 kertaa sen jälkeen kun olen sen ensimmäisen kerran kandivuonna tehnyt.
Ensimmäisten kurssien joukossa on kans yleensä tämmöisiä labrakursseja, joissa päästään tutustumaan näihin työtiloihin. Päästään katsomaan, mitä kaikkea siellä on mahdollista tehdä, tutustutaan niihin opettajiin, jotka vetää eri puolien juttuja, päästään käymään kaikissa koulun tiloissa, että mitäs täältä löytyy, mitä tuon oven takana on. Ja semmoisia tilaisuuksia, että pääsee tutustumaan eri puolille koulua, niin valitsee vain erilaisia kursseja, joiden kautta sitten pääsee tutustumaan. Se on aivan huikeeta, siellä pääsee saman tien kiinni kaikkeen touhuamiseen.
Sit kun lopulta oli päässyt tänne opiskelemaan, niin ehkä semmoinen suurin kuumotus heti kättelyssä oli sillee apua, enhän mä tunne täältä ketään, miten mä ikinä pääsen työelämään, jos mulla ei oo verkostoja valmiina kun en tunne kaikkia ja mulla ei ole täydellistä portfolioblogia, mulla ei oo CV:ssä kymmentä tuhatta erilaista harkkakokemusta ja harkkapaikkaa ja kesätyötä ja kaikkee. Niitä tulee siinä opintojen ohessa. Niitä kaikkia tullaan tänne oppimaan ja ne verkostot lähtee muodostumaan heti ekasta päivästä alkaen, kun sä tulet yliopistolle. Sä tapaat heti sun luokkakaverit ja aivan suunnattoman määrän siistejä tyyppejä. Ja etäopetusaikanakin on järjetön määrä kaikkia seminaareja, haastatteluja, tapaamisia, taiteilijatapaamisia ja näyttelyavajaisia, joissa voi mennä tutustumaan niihin ihmisiin, jotka täällä puuhaa ja on aktiivisia ja sitä kautta itsekin saada aktiivinen verkosto ja tietää, missä mennään.
Viisi juttua siihen, kun valitset sitä minne haet:
Kohta 1: Haluanko mä tehdä taidetta ammatikseni tai tutkia taidetta ammatikseni, vai haluanko pitää taiteen harrastuksena?
Kohta 2: Minne haluan mennä opiskelemaan? Jos se oma kotipaikkakunta tai joku tietty osa Suomesta on semmoinen, missä haluaa välttämättä pysyä, niin silloin kannattaa kuunnella itseään. Mutta myös kannattaa rohkeasti lähteä kokeilemaan uusia ympäristöjä ja vähän irrottautua sieltä, missä on tottunut olemaan. Lappiin lähteminen voi olla elämän paras päätös. Mulla oli esimerkiksi kun tulin tänne, tarkoitus suorittaa mun opinnot 4,5 vuoteen ja sen jälkeen muuttaa täältä pois, mutta hupsistaheijakkaa, viides vuosi on nyt käynnissä ja mä aion jäädä tänne pysyvästi.
Kohta 3: Et tiedä vielä minkälaista taidetta haluat tehdä elämässäsi. Kysy itseltäsi, minkälaiset asiat sua kiinnostaa ja vertaile niitä kiinnostuksenkohteita siihen, millaisia aloja on tarjolla. Sitten spottaat sieltä jonkun, joka vastaa eniten sitä omaa kiinnostuksen aluetta. Jos kaikki kiinnostaa, niin kannattaa kysyä joltakin tai ihan vain lähteä testaamaan, että tämä tällä hetkellä kiinnostaa eniten. Sun ei tarvitse tietää, kiinnostaako se seitsemän vuoden päästä eniten, vaan sun tarvii tietää se, että kiinnostaako se sua nyt eniten.
Kohta 4: Jos jotain saat päähäsi, että taiteita ei kannattaisi lähteä opiskelemaan sen takia, että se olisi jotenkin huonompaa tai tuntuu, että eihän sillä elä, niin katinkontit. Kyllä voi elää, kyllä sitä voi tehdä työkseen, siitä voi nauttia ja sillä voi pärjätä tosi hyvin. Joten hae, uskalla kokeilla, uskalla lentää.
Kohta 5: Aina voi muuttaa suunnitelmaa. Jos tulee semmoinen olo, että okei olen opiskellut vuoden tätä yhtä juttua ja se tuntuu siltä, että ei hitsi, aloitin hallintotieteellä ja nyt haluan opiskella taiteita, niin anna mennä, vaihda. Tai olen aloittanut audiovisuaalisella mediakulttuurilla, mutta haluaisin sittenkin olla kuvataideopettaja, niin vaihtoon vain.
Sitten pari kohtaa vielä pääsykokeista:
1: Muista laittaa ennakkotehtävät ajoissa. Ennakkotehtävät julkaistaan yhteishaun aikana ja siellä lukee aina, että mihin päivämäärään mennessä ne täytyy olla palautettuna. Tsekkaa Opintopolusta, että koska on viimeinen päivä palauttaa ennakkotehtävät ja huolehdi, että ne lähtee varmasti postissa vähän aikaisemmin. Itse monta pikakirjettä laittaneena en suosittele tässä viimetippaan jättämistä.
2: Valmistaudu materiaalien kanssa. Aina pääsykokeisiin tultaessa on lista jotain tarvikkeita, yleensä ne on ihan perus taidetarvikkeita tai vaihtoehtoisesti ihan vain kynä ja paperia. Tai saatetaan pyytää ottamaan muovailuvahaa mukaan. Muista varautua.
3: Ole ajoissa paikalla. Yleensä pääsykokeisiin on varattu useampia luokkia, joten kannattaa olla ajoissa paikalla etsimässä tiensä oikeaan paikkaan. Opasteet on yleensä tosi hyvät, mutta ei vara venettä kaada.
4: Jos et pääse ekalla kerralla sisään, niin älä lannistu. Yritä uudestaan. Jos tämä on se, mitä sä haluat ja se mitä sä haluat kokeilla, nimenomaan jos haluat kokeilla ja jos uskot, että tämä voisi olla se sun juttu, tämä voisi tuoda sulle riemua elämään, niin anna mennä. Yritä uudestaan, hae uudestaan.
5: Muista ottaa opiskelupaikka vastaan, kun sellaisen saat. Pelkkä hyväksymiskirje ei riitä, sun täytyy myös virallisesti ottaa opiskelupaikka vastaan ja ilmoittautua läsnäolevaksi lukuvuodelle. Näin olet päässyt sisään taiteiden tiedekuntaan.
Kiitos sulle kuulija, kun olit messissä. Toivottavasti tästä oli apua matkalla taiteiden tiedekuntaan. Muista tsekata Lapin yliopiston Instagram @universityoflapland ja käy meidän sivuilla tutustumassa kaikkiin meidän upeisiin koulutusohjelmiin. Kiitos kun kuuntelit, ensi kertaan!