Miikka: Hei, ja tervetuloa kuuntelemaan Opiskelijaelämää Lapin yliopistossa -podcastia. Mie oon Miikka Keränen ja mie opiskelen Taiteiden tiedekunnassa muodin, tekstiilitaiteen ja materiaalitutkimuksen koulutusohjelmassa, mun maisterivaiheen opintoja. Tänään mie oon äänessä yksin, sillä aiheena on asia, jota me joudutaan pohdiskelemaan paljon itseksemme. Aiheena on nimittäin se, että mikä minusta tulee isona. Mun tarkotuksena on kertoa hieman vinkkejä siihen, mitä kannattaa ottaa huomioon, kun suunnittelee opiskelupaikkansa valintaa tai omia opintojaan, kun on jo yliopistossa. Ota siis rennosti ja älä huoli, en pahastu, jos kuuntelet tätä vaikka ennen nukkumaanmenoa ja saatat nukahtaa. Jos jotain opiskelijaelämän yhteydessä oppii, niin sen, että jokainen tunti unta on erittäin arvokas.
Mutta mennäänpä siis nyt asiaan. "Mikä sinusta tulee isona?" on kysymys, jota meiltä kysytään jo ihan lapsena. Silloin vastauksena on yleensä esimerkiksi oman vanhemman ammatti tai jokin niistä ammateista, jota lastenkirjoissa ja tv-ohjelmissa on esitelty. Harva lapsi osaa vielä kuvitella, että hänestä tulee vaikkapa asiakasvuorovaikutuksen asiantuntija tai joustavoittaja. Kysymyksen tarkoituksena tuntuu olevan, että se mitä tekee työkseen on se asia, joka määrittää meitä ihmisenä. "Mikä sinusta tulee isona?" on lähes eräänlainen laatikko, joka on valittava ja johon on sitten sovittava. Todellisuus on toki aivan toinen, kuten jokainen iän myötä oivaltaa. Ammatteja ja työtehtäviä ehtii elämän aikana olla useampia, eikä kaikki ammatit määritä kaikkia ihmisiä samalla tavalla. Mutta tuota samaa pohdintaa pitää tehdä myös silloin, kun on valitsemassa yliopistoa ja myös vielä silloinkin, kun on jo korkeakouluopiskelija. Mitä kaikkea siis kannattaa ottaa huomioon, kun on tekemässä näitä valintoja?
Yks vaihtoehto on palata ajatuksissaan juurikin sinne lapsuuteen. Lapsina meillä kaikilla oli jotain lempipuuhaa, mitä me tehtiin, kun saatiin itte päättää. Jos sait valita, saatoit esimerkiksi tykätä leipoa. Se ei vielä tarkota, että susta pitäs tulla leipuri, vaikka sekin on oikein mainio ammatti. Voit kaivella hieman pintaa syvemmältä. Mikä oli se asia, jota leivonnassa rakastit? Oliko se ohjeiden seuraaminen, leivonnaisen suunnittelu paperille, käsien sotkeminen taikinaan vai oliko se hymy, jonka sait kakullasi aikaan? Kun olet tunnistanut tuon erityisen asian, voit alkaa pohtia omaa unelma-ammattiasi. Esimerkiksi sellainen ihminen, joka tykkäsi suunnitella leipomuksensa, voi löytää useammankin itselleen sopivan alan Lapin yliopistosta. Luovuutta tarvitaan toki Taiteiden tiedekunnassa, mutta erilaisten prosessien hahmottaminen ja asioiden suunnittelu edeltä, voivat kertoa myös siitä, että sopisit vaikkapa johtamisen tai yleisen kasvatustieteiden opiskelijaksi.
Oikeastaan paras vinkkini ja suorastaan toiveeni onkin, että annat aikaa itsellesi ja tutustut todella omiin tavoitteisiisi ja arvoihisi. Parhaat uravalinnat tehdään, kun tuntee itsensä, eikä tee valintoja vain vanhempien, yhteiskunnan tai kavereiden toiveiden mukaan. Menee ehkä hieman kliseen puolelle, mutta me kaikki eletään vain kerran, joten kannattaa tehdä itsensä onnelliseksi.
Toki se työ ei ole kaikki kaikessa. Mutta ei opiskelu ole myöskään pelkästään sitä omaa uraa varten. Yleensä samaan koulutusohjelmaan löytää tiensä myös paljon samankaltaisia ihmisiä, joten kannattaa pohtia myös sitä opiskelijaelämää opintojen ulkopuolella. Siksi suosittelisinkin, että ei mieti vain sitä mahdollisen oman ammattinsa arkea, vaan myös sitä opiskeluaikaa. Vaikka kuinka tutkintoputken päässä näkyisi se oma haaveammatti, voi olla melkoinen kivireki vedettävänä, jos opintovuodet ei oo mukavia. Vaikka ne voi olla just niitä elämän parhaita hetkiä.
Mul oli esimerkiksi vastikään mahdollisuus vierailla opiskelijakulttuurimuseossa Espoon Otaniemessä. Ja se oli suorastaan koskettava kokemus. Siellä on yli sadan vuoden ajalta materiaalia suomalaisesta opiskelijaliikkeestä. Ja ihan samalla lailla opiskelijat ovat pitäneet hauskaa ja toistensa puolta halki historian. Kannattaakin siis etsiä esimerkiksi itseä kiinnostavan koulutusohjelman ainejärjestön sometilit käsiinsä ja tutkia sitä kautta, mitä se opiskelijaelämä siellä oikein on. Esimerkiksi mie oon itse TAO ry:n eli Lapin yliopiston Taideaineiden Opiskelijoiden jäsen ja meillä on vaikkapa oma taidebasaari, mökkireissuja ja kuksakeskiviikkoja. Lisäksi Lapin yliopiston opiskelijana on mahdollista tehdä muun muassa opiskelijaradiota, teatteria tai osallistua Entrepreunership Societyn toimintaan. Joskus sanotaankin, että parasta oppia opintojen aikana saa luentojen ulkopuolella. No, ehkä se ei ihan aina pidä paikkaansa ja mie oon ainaki ite nauttinu vaikkapa feministisen tutkimuksen luennoista ja keskusteluista, mutta kyl siinä on ihan vinha perä, että opinnot ei oo vaan niitä suoritettavia kursseja.
Opintojen aikana kannattaakin muistaa myös harrastaa ja osallistua erilaisiin, yhteiseen toimintaan. Tiedän muutamankin luokanopettajaksi valmistuneen, jotka ovat päätyneet lopulta ihan muualle töihin kuin luokkahuoneeseen. Erilaiset luottamustehtävät vaikkapa ylioppilaskunnassa sai heidät innostumaan edunvalvonnasta ja sen myötä työtehtävistä esimerkiksi kunnan johtoportaasta.
No, mikä minusta sitte tulee isona? Mie en itse asiassa vielä tiedä, sillä mullakin on takana aika monipolvinen työhistoria. Mie sanoin pikkulapsena, että minusta tulee kuin Mauri Kunnas, mutta Miikka Keränen. Tietää jo nimestä, että mitä se tekkee. Kenties silloin ajattelin tulevani kirjailijaksi, mutta en vaan vielä osannut sitä sanoa. Mie oon opiskellu itseni leipuri-kondiittoriksi ammattilukiossa ja sen jälkeen lähin opiskelemaan kauppatieteitä. Ja oon olluki nyt hetken aikaa jo gradua vaille valmis ekonomi. Ku ikää alko tulla ja ystävät ympärillä tehdä lapsia ja hankkia asuntolainoja, mulle iski ajatus, että pitää vielä palata yhteen lapsuushaaveeseen. Kun olin pieni, niin mie leikkasin kuvia Linnan juhlien kauneimmista asuista, ja liimasin ne vihkoon. Siks mie päätinki, että nyt on haettava opiskelemaan muotialalle, ettei tarvitse sitten vanhana katua. Voi sanoa edes yrittäneensä. Kaikkien yllätykseksi mie sitte pääsin ku pääsinki syksyllä 2018 opiskelemaan vaatetussuunnittelua. Valintakokeissa mulla oli mukana Ikeasta ostetut lasten vesivärit.
Sen jälkeen mie oon saanu tehdä Lapin yliopistossa todella mielenkiintosia opintoja ja odotan, että pääsen vielä jatkamaan niitä. Mun yhtenä haaveena oiski suunnitella itse Linnan juhliin asuja. Se varmasti onnistuu täällä saamillani opeilla.
Mie luotan siihen, että elämä kantaa ja tekemällä itseä kiinnostavia asioita pääsee pitkälle. Mulla on yks ystävä, joka kouluttautui terveysalalle, jossa tunnetusti palkkataso ei ole erityisen korkea. Hän kuitenkin teki sitä, joka häntä aidosti kiinnosti. Näytti sen reilusti myös ulospäin ja päätyi yllättäen aivan erilaisiin tehtäviin alansa sisällä. Ja samalla myös se palkka parani huomattavasti. Ei siis koskaan kannata vähätellä omia intohimojaan, sillä ne voi tuottaa hyvin monenlaista hedelmää.
Lapin yliopisto tarjoaakin mahdollisuuksia todella monenlaisiin kasvutarinoihin. Tänne voi tulla sekä etsimään itseään että toteuttamaan sitä kutsumusammattiaan. Harrastusmahdollisuuksia ja -toimintaa on paljon, jolla voi monipuolistaa osaamistaan ja löytää uusia mielenkiinnon kohtia. Pienessä yliopistossa pääsee helposti mukaan toimintaan ja erilaisiin projekteihin. Lapin yliopistossa on pyritty kehittämään myös vahvuusperustaista tulevaisuusohjausta. Sillä tarkoitetaan laajaa ohjausajattelua, jossa tunnistetaan, mistä osa-alueesta vahvuudet ja työelämävalmiudet koostuu ja miten ne kytketään osaksi onnistunutta urasuunnittelua.
Kiitos ajastasi. Toivottavasti sait tästä vähän apua omiin pohdintoihisi, kun mietit, että mikä sinusta tulee isona.