Jenna: Noniin, tervetuloa kuuntelemaan tämän lukuvuoden ensimmäistä Opiskelijaelämää -podcastin jaksoa! Tällä kaudella täällä on taas uudet somettajat, ja tämän ekan jakson tarkoituksena on, että te pääsette vähän tutustumaan meihin. Elikkä luvassa on siis tämmöistä ihan rentoa jutustelua ja meihin tutustumista. Mä voisin tosiaan vaikka alottaa kertomalla itsestäni. Elikkä mun nimi on Jenna, mä oon 22-vuotias ja opiskelen täällä Lapin yliopistossa oikeustieteiden tiedekunnassa toista vuotta. Oon tosiaan tuolta Pohjois-Pohjanmaalta kotosin, että en aivan hirveen pitkän matkan takaa oo tänne Lappiin muuttanut. Oon tosiaan muuttanut tänne Rovaniemelle jo reilu kolme vuotta sitten, kun muutin tekemään näitä avoimen yliopiston opintoja. Eli on tullut kaupunki jo ihan hyvin tutuksi. Elikkä tosiaan tuolla oikeustieteitä opiskelen, ja kun tosiaan noita avoimen opintoja oli jo takana, niin sitten nyt toisena vuonna suoritan jo näitä kolmannen vuoden opintoja, elikkä hyvässä vaiheessa oon näitten opintojen kanssa. Vapaa-ajalla tykkään liikkua tosi paljon. Käyn meidän ainejärjestön sählyssä ja sitten käyn aktiivisesti kuntosalilla ja sitten, vaikka tykkään liikkua, niin tykkään myös tämmöisestä yleisestä löhöilystä ja Netflixin katsomisesta.
Alina: Okei. No sitten mun nimi on Alina, ja mä oon täällä nyt viidettä vuotta opiskelemassa luokanopettajaksi. Vapaa-ajalla mä harrastan kilpacheerleadingiä ja valmennan uintia. Oon muuttanu tänne Rovaniemelle Kemistä.
Amanda: Moikka, mun nimi on Amanda, mä opiskelen täällä Lapin yliopistossa politiikkatieteitä ja sosiologiaa nyt toista vuotta. Mä oon muuttanu Rovaniemelle 2020 syksyllä, vähän reilu vuosi sitten. Mä päädyin tänne opiskelemaan vähän sattumalta. Korona iski sillon, ku mulla oli vähän reissu vielä kesken, ja sitten sain tiedon opiskelupaikasta, niin otin vastaan ja muutin tänne. Tosiaan opiskelen politiikkatieteitä ja sosiologiaa, niin mun ainejärjestö on Kosmos Buran, ja siellä mä toimin myös hallituksessa tapahtuma- ja viestintävastaavana. Se vieki sitten opintojen ohella aikaa, mutta muuten vapaa-ajalla mä tykkään kirppistellä ja sitten juosta ja vaeltaa. Ne on semmosia, mistä nautin vapaa-ajalla.
Miikka: Mie olen Miikka ja opiskelen nyt neljättä vuotta taiteiden tiedekunnassa. Mun pääaine itse asiassa muuttu tässä lennosta, eli alotin vaatetussuunnittelun opinnot ja sain niistä kandin, mutta nyt minun pääaineeni on, ja jos muistan vain oikein, niin muodin, tekstiilitaiteen ja materiaalitutkimuksen koulutusohjelma. Mie olen täältä ihan Rovaniemeltä lähtösin, eli lukiolaisena ajattelin, että heti, kun täältä vain pääsee pois, niin lähden. Kävinkin tuolla maailmalla opiskelemassa muita juttuja, mutta näin sitä vain on tultu takaisin kotiseudulle. Tämmöstä lapsuusajan haavetta, että olis muotisuunnittelija, niin tulin sitte kokeilemaan ja opiskelemaan. Töissä oon meidän ylioppilaskunnalla. Olen ollut pääsihteerin perhevapaasijainen. Vapaa-aika, jos semmosta käsitettä voi käyttää omassa elämässä, menee tommosessa kunnallisissa ja muissa luottamustehtävissä melko pitkälle. Sitten, kun ei ole kalenterissa jotain merkattua kohtaa, niin silloin on kyllä se Netflix paras ystävä ja sohvan pohja paras paikka.
Jenna: Kyllä. Mua kiinnostas tietää, no Miikka jo sanokin, että sä oot täältä Rovaniemeltä kotosin, mutta mites muut? Elikkä mikä fiilis teillä oli tänne Lappiin muutosta? Olitteko innoissanne vai kauhuissanne, kun kuulitte, että pääsitte tänne opiskelemaan?
Alina: No mulla tosiaan, kun mä olin Kemistä kotosin, niin mä oikeestaan muutin tänne jo ennen niitä opintoja. Eli mä olin hakenu Ouluun opiskeleen luokanopettajaks, mut en sillon ekalla kerralla päässy. Yks mun kaveri oli päässy Rovaniemelle opiskeleen ja mulla oli siinä sitten tulevan vuoden suunnitelmat kovin auki, niin se vaan kysy multa, että ”hei, muutetaanko kimppakämppään Rovaniemelle”. Mä sitten muutin tänne sen mukana ja samalla aloitin avoimessa opiskeleen näitä kasvatustieteen perusopintoja. Sitten tykästyin Rovaniemeen siinä vuoden aikana ja hain tänne sitten ihan oikeasti opiskelemaan, ja oon kyllä tykänny tosi paljon.
Amanda: No mä, tosiaan niinku sanoin, päädyin tänne vähän sillee sattumalta. En ollu ajatellu Rovaniemee sillon, ku laitoin niitä hakukohteita Opintopolkuun. En ajatellu kaupunkia ollenkaan. Sitten, ku pääsin tänne, niin olin sillee, et okei. Noniin, nyt sitten reissusta takasin ensiksi Suomeen, ja sit siinä oli kaks viikkoo karanteenia, ja sitte yks päivä ja alkoi koulu. Eli kaikki tapahtu tosi nopeesti sillon, niin mä en tätä kaupunkia siinä vaiheessa ehtiny ollenkaa miettiä, kun kaikki aika meni asunnon hankkimiseen ja muuhun sellaseen ylimääräseen sähläämiseen. Mutta ekaksi tosiaan kun asetuin tänne, niin olin vähän ehkä kauhuissani, että mikä paikka tää on. Olin käyny ehkä kerran Rovaniemellä. Mutta nyt sitten, kun on reilu vuoden asunu, niin oon tykästyny paikkaan. Täällä on tosi paljon just opiskelijoita, eli meininkiä riittää. Ja musta tääl on myös hyvät palvelut. Eli kyl mä tykkään ihan Rovaniemellä asua.
Jenna: Kyllä. Mulla on täysin samoja fiiliksiä. Kun mä tänne kolme vuotta sitten muutin, niin muutin tosiaan tänne niitten avoimien opintojen perässä. Tulin tänne tekemään siis tonne Rovala-Opistoon, eli kansalaisopistoon näitä avoimen opintoja. Niitä kansalaisopistojahan on ympäri Suomea, mutta aattelin, että Rovaniemi kyllä kuulostaa oikein kivalta paikalta, että tänne kyllä haluan tulla. Mun poikaystävä silloin jo asui täällä, että olin jo hänen tykönään käynyt vierailulla ja päässyt silleen pehmeästi laskeutumaan ja tutustumaan tähän kaupunkiin ja aattelin, että kyllä tänne tosi mielellään muuttaisin. Kuten sanoin, en aivan tuolta toiselta puolen Suomea oo muuttanut, niin tosi helposti pääsee käymään kotona, että ei mee kun kolme viiva neljä tuntia. Että ei aivan koko päivää tarvi matkustaa sitten, niin tää on tälleen hyvällä sijainnilla ja oon kyllä ihastunu tähän kaupunkiin ihan täysin. No sitten mua kiinnostas tietää, että miten te ootte sitten viihtyneet täällä Rovaniemellä Lapin yliopistossa opiskelijoina?
Alina: No mä oon ainaki tykänny todella paljon. Jotenki tässä Lapin yliopistossa on se, että tää on niinku kuitenki kohtalaisen pieni yliopisto, niin se on jotenki aina kiva, kun menee tonne, niin näkyy paljon tuttuja kasvoja. Omia opiskelukavereita, mutta myös sitten muista ainejärjestöistä tullu tuttuja. Ja myös sillee, että vaikka ei tuntiskaan, ni kuitenki tunnistaa ihmisiä. Toki nyt koronan jälkeen ehkä vähän tilanne on eri, kun on vähän porukka vaihtunut tuolla koululla. Mutta on kyllä ollu tosi silleen lämmin tunnelma palata yliopistolle nyt tän pitkän etäopiskelujakson jälkeen.
Amanda: Joo, mä oon ite tosiaan alotin sillon ku korona oli pahimmillaan, niin ei hirveesti tullu käytyä tuolla yliopistolla. Tuntu, et kaikki tutut ja tuttavuudet on tullu nyt tässä tämän syksyn aikana. Tietenki sitte omiin fuksikavereihin tutustu sillon orientaatioviikolla, josta onki tullu ihania ystäviä. Just näiden ystävien ja kavereitten takia mä viihdyn erityisen hyvin täällä Lapin yliopistossa opiskelemassa. Just kavereilta saa tukea opintoihin. Ja jos joku on sillee, että ”apua en osaa” tai ”en tiiä mitä täs pitää tehä”, niin kaverit kyllä rientää auttamaan. Me ollaan, jos on jotain tenttikirjoja, niin yleensä jaettu niitä muistiinpanovastuita kaveriporukan kesken, niin se kyl helpottaa ja saa mut viihtymään täällä.
Miikka: Ja kaikkihan me kuulutaan yhteiseen ylioppilaskuntaan aina samassa, niin sitten meillä kun se on tämä LYY, ja ihan jo strategiassa lukee, että se on läheinen, yhteisöllinen ja yhdenvertainen, ja mun mielestä se on kyllä ihan tottakin. Että se on tämmösen pienen yliopiston ja ylioppilaskunnan etu, että oikeasti tuntee ihmisiä. Ja mistä mie olen sitte taas tykänny ihan yliopiston tasolla on se, että toki aina riippuen vähän mitä tulee opiskelemaan, mutta ainaki itse olen voinu hyödyntää sitä vapaata sivuaineoikeutta. Eli on voinu periaatteessa siihen omaan tutkintoon sisällyttää, mikä itseä kiinnostaa. Enemmän tuntuu, että on se ongelma, että oispa enemmän aikaa käydä kaikkia kursseja ja opiskella, eikä niinkään, että no minkä täältä valitsis. Että vaikka taiteiden tiedekunnassakin edelleen mietin, että no pakko ehtiä vielä vaikka nyt maisteriopiskelijana käydä se valokuvauksen sivuaine tai joku tämmönen, että ei täältä nyt voi lähteä vielä pois, että vielä ois paljon yliopistolla mulle annettavaa.
Amanda: Joo mä oon kyl ihan samaa mieltä. Toi vapaa sivuainemahdollisuus on aivan huikee. Tekis vaan mieli napsia sieltä enemmän, mitä aika antaa periksi.
Jenna: Joo, toi kuulostaa tosi kivalta. Siis oikeustieteen tutkintoonhan ei kuulu sivuainetta. Että meillä kaikki opinnot täyttyy näistä ihan oikeusopinnoista ja sitten notaarivaiheeseen kuuluu 30 noppaa vaan valinnaisia. Eli periaatteessa voidaan siis ottaa sivuaineita, mutta ne tulee aina sitte siihen kaiken muun päälle. Oon kyllä katellu niitä sivuaineita ja ne vaikuttaa oikein mukavilta, että jos vaan sais mahdutettua opintoihin, niin ois kyllä kiva. Pitää vähän suunnitella.
Amanda: Joo.
Jenna: Mutta tosiaan mulla itsellä on samoja fiiliksiä kuin muilla, että mä viihdyn täällä Lapin yliopistossa opiskelijana tosi hyvin. Kuten sanottiin, niin tää meidän yliopisto on aika pieni, mutta se on samalla tosi viihtyisä. Ja vaikka se onkin aika pieni, niin muun muassa eilen viimeksi eksyin siellä, että en selvästikään aivan vielä osaa kulkea siellä. Mutta oon viihtynyt Lapin yliopistossa opiskelijana tosi hyvin, että onhan se oikeustieteen tutkinto aika saman tyylinen varmasti kaikissa kaupungeissa, mutta täällä on tutustunu tosi hyvin ihmisiin. Tuntuu (meillä siis tosiaan on aika tiukka läsnäolopakko oikiksessa) että tänne on sitten vähän pakko muuttaa, ainakin ensimmäisen ja toisen vuoden ajaksi, niin tänne sitten kun ihmisiä muuttaa ja suurin osa tulee justiinsa muualta, niin kaikki on sitten samassa tilanteessa, että haluaa kavereita ja näin, niin on sitten päässyt tosi hyvin tutustumaan ja saanut kyllä aivan ihania ystäviä.
Alina: Joo, tuo on kyllä ihan totta, että just opintojen alussa kyllä helposti tutustuu ihmisiin. Just, kun sanoit, niin tullaan eri puolilta ja kaikki on vähän silleen hukassa ja yksin, niin se kyllä yhdistää. Meilläkin luokanopettajaopinnoissa on ne kaks ensimmäistä vuotta aika sillee tiukkaa tahtia niitä monialaisia opintoja, eli käydään niitä opetettavia aineita. Täällä on kyllä huomannu, että on kyllä tosi hyvin järjestetty se opetus ja myös opettajat on mukavia, oppii nimet ja tunnistaa, niin on kyllä ollu tosi viihtyisää.
Jenna: Kyllä. No sitten mua kiinnostas kuulla, että onko teillä jotakin tällasia Rovaniemi-tärppejä, eli mitä te suosittelette, että Rovaniemellä kävis näkemässä tai kokemassa?
Miikka: Kuinkahan puolueellinen täällä lähes koko ikänsä viettäneenä on? Toki siis varmasti tulee tässä kohta muiltakin mainittua näitä klassisia paikkoja ja nähtävyyksiä, mutta mie voisin alottaa vaikka tällä runsaalla ravintolatarjonnalla. Eli se, että tää on tämmönen matkailukaupunki ja täällä käy, varsinki talvisesonkina, paljon matkailijoita, niin se on mahdollistanu sen, että täällä on oikeasti väkilukuun verrattuna tai nähtynä oikeasti mukavia ja monenlaisia ravintoloita ja kahviloita ja muita, missä käydä. Että ihan tässä vastikään, kun oli ystäviä käymässä etelästä, niin he eivät koskaan olleen Rovaniemellä, niin he oli ihan yllättyneitä, että on valinnanvaraa. Että se ei ollu vaan se yks joku Sokoksen paikka, vaan oli useampi mistä valita, että on niin moneen lähtöön. Toivotaan nyt, kun maailma palaa taas normaaliin, niin tulee nää matkailijat ja meillä säilyy tää tämmönen... Se on ehkä semmonen, mitä ei osaa arvella, et jos ennakkoluulo semmosesta, että pikku tuppukylä pohjoisessa, niin tää onki yllättävän monipuolinen ja semmonen modernin tuntuinen paikka.
Amanda: Joo, mä oon ihan samaa mieltä, että Rovaniemi vaikuttaa eloisalta, ja onkin eloisa kaupunki. Täällä tapahtuu ja on tapahtumia ja paikkoja, mihin mennä viettämään aikaa ihan keskustassa. Mun tärppi Rovaniemelle on, että tutustu ihmisiin. Ite, ku tääl on vaihtareita paljon, niin just vaihtareille käy esittelemässä kaupunkia, niin sit tulee itekki mentyä just teatteriin, elokuviin, ravintoloihin. Ja sit samalla toimii kaupunkioppaana, vaikka ei itekkää oikein tietäis välttämättä, et onks käyny vaikka jossai ravintolassa, ni siinä tulee samalla testattua uusia paikkoja, ja sit voi vähän kirjotella ylös, että mikä oli oma lempiravintola ja mikä annos oli hyvä. Leikkii vähän semmosta oman elämänsä kriitikkoa, niin sitte voi jakaa just vinkkejä eteenpäin. Rovaniemen ohi kulkee paljon porukkaa, just ihan pohjoiseen laskettelemaan tai vaeltamaan, niin mulle ainaki tosi usein ystävät ja tutut ja puolitututkin laittaa viestiä, että hei oon yhen yön Rovaniemellä, mitä kannattaa tehdä. Sitte on ihan lukossa, ni mun mielestä se on hyvä tapa, että kirjottaa vähän jotain ravintoloita ylös, että missä oli mitäkin ruokaa ja minkä makuista.
Jenna: Kyllä.
Alina: Mun Rovaniemitärpit varmaan koskee nyt eniten ulkoilmaihmisiä, mitä varmaan nykyään koronan myötä on aika paljon tässä maassa. Täällä on kyllä aivan mahtavat nää kaikki ulkoilumahdollisuudet. On tosi lähellä se luonto, että ei tarvi ku hurauttaa pyörällä pari kilsaa tohon Valdemarin rantaan, niin siitä pääsee jo Ounasvaaralle käveleen kivasti. Se on kyllä semmonen köyhän miehen tunturi talvella, että on tuolla tykkylumipuita ja muita. Ja sitte tietenki, jos löytyy autoa tai muuta, niin Kuninkaanlaavu on aivan mahtava. Sitte ite oon tykänny käydä koiraa ulkoiluttamassa tuolla Syväsenvaarassa, että sieltä SantaParkin edestä tai takaa pääsee sitten kiipeämään sinne, niin sielläkin on kyllä aivan huiput nähtävyydet. Ja toki niitähän riittää täällä, mutta tässä nyt muutama esimerkki.
Jenna: Kyllä, musta tuntuu, että sanoitte just ne kaikki asiat, mitä mä olin sanomassa. Mitähän mä nyt vielä keksisin? No tota ehdottomasti oon tämmönen ulkoilmaihminen, niin todellakin kannattaa täällä hyödyntää näitä Lapin maisemia. Vaikka se saattaa vaatia välillä ehkä vähän sellasta järjestelyä, että lähtee käymään jossain retkellä tai vaeltamassa, niin ehdottomasti kannattaa, että täältä ei oo kyllä pitkä matka, niin on aivan mahtavia maisemia sitten nähtävänä. Täällähän näkee ihan mahtavasti revontulia, jos vaan on tarpeeksi onnekas ja on hyvä tuuri. Eli tosiaan kannattaa pitää silmällä, että jos niitä tota sattuisi olemaan, tai kannattaa kyllä lähteä niitä bongailemaan. Tonne Arktikumin rantaan on hyvä mennä niitä bongailemaan, jos niitä näkyy. Tai sitten, jos on auto, niin tänne Norvajärvelle. Sitten pitää kyllä jouluihmisenä sanoa, että käykää tuolla Napapiirillä Joulupukin Pajakylässä, se on kyllä aivan ihana paikka.
Amanda: Joo, siellä soi joululaulut ihan kesälläkin.
Jenna: Joo, kävin siellä kesällä, niin se oli kyllä jotenki erikoista.
Amanda: Joo, mäki kävin. Mä en oo ehkä ihan niin jouluihminen, että heinäkuussa joululaulut tekis muhun vaikutuksen, mutta kyllä se on, ku on talvi ja tykkilunta, niin ihana. Mut vielä vinkkinä tohon, että jos haluu mennä vaeltaa tai johonki vähän kauemmas luontoon, niin Rovaniemellähän on helppo vuokrata auto. Esimerkiks DAS:lta saa ihan parikski tunniks vaa vuokrata autoo. Joten, jos ei omaa omista, niin se on helpoksi tehty. Ja varsinki, jos saa kavereita mukaan, ni tulee entistä halvemmaksi, ku voi kaikki kulut jakaa.
Miikka: Joo se on tällee, ku itse tääl on syntynyt ja suurimman osan elämästä elänyt, niin silti Rovaniemi onnistuu yllättää vielä tällee 30 vuoden jälkeenkin. Että täältä sitte aina, ku johonkin lähtee, vaikka kaupunkikävelylle tai tämmöselle, että täällä kaupunginosayhdistykset järjestää semmosia ja kerrotaan sitte historiasta ja semmosesta, että vaikka niitä on meille koulussa tietenki täällä paikallishistoriaa päntätty, ni silti aina sieltäki tulee jotaki uutta. Täällä esimerkiksi näkyy Alvar Aallon kädenjälkeä monessaki paikkaa ja semmosissaki paikoissa, mitä ei oo ihan ees hoksannu, että ai tuolla on joku tyyliin ovenkarmi tai joku on Aallon käsialaa. Tosi mielenkiintosia tämmösiäkin yksityiskohtia. Ja esimerkiksi, vaikka ei ois itse mitenkään uskonnollinen tai hengellinen, niin toi Rovaniemen kirkon alttaritaulu tai alttarimaalaus oikeastaan, fresco, se on ollu semmonen… että koska siinäkin on tää Lappi-teema hyvinki tällee aika poikkeuksellisesti, että ei olla siellä missä yleensä Raamatun tapahtumat on kuvattu, vaan siellä ollaan lapissa ja siel on poroja ja susia ja vaikka mitä, niin se on ollu semmonen, mikä tämmösille kesäkirkkovierailijoille ja muillekki ollu sillee, että siis täh? Ja siis kun se on todella suuri, niin ihan vaan jo sekin kannattaa käydä tämmösenä taidekulttuurin ystävänä tarkastamassa.
Amanda: Mä en oo tienny tota! Pitää kyllä käydä kattomassa.
Jenna: Joo käykää, ihania yksityiskohtia.
Amanda: Pitää mennä semmoselle kulttuurikävelylle ja ettii just kaikkia ovenkarmeja ja kaikki muu.
Jenna: Näin on. Tosiaan musta tuntuu, että me kyllä tähän jaksoon saatiin aika hyvin esiteltyä se, että keitä me ollaan. Ja saitte vähän myös sitten tämmösiä Rovaniemitärppejä, niin kiitos oikein paljon, kun kuuntelitte tämän jakson. Mehän sitten tän lukuvuoden aikana jokainen tekee ihan omia podcast-jaksoja, että siellä sitten on enemmän joku aihekin luvassa. Tää oli tämmönen eka jakso tämmönen rento höpöttelyjakso. Kiitos mun puolesta, kun kuuntelitte, ja heippa!
Amanda: Kiitos, moi moi!
Alina: Hei hei.
Miikka: Moikka!