Elämän eri ilmiöiden kummastelu on synnyttänyt minussa tarpeen käsitellä ajatuksiani visuaalisesti ja jakaa löytämääni muille. Teoksiini liittyy usein jonkinlainen taidekasvatuksellinen näkökulma sekä teemaa avaavia tekstejä.
Väitöskirjaani
Valotetut elämät sisältyy neljä perhevalokuvan lajityyppiä pohtivaa tilateosta. Perheen ja arjen estetiikka on keskiössä myös islantilaiskoteja katseilta piilottavien ikkunainstallaatioiden kuvissa (
Koti piilossa) sekä Alzheimerin tautia sairastavan äidin ja häntä hoivaavan tyttären kohtaamiskuvissa (
Ettei unohtuisi). Henkilökohtaista valokuvaterapeuttishenkistä yhteistyössä kuvaamista olen kokeillut englantilaisen Rosy Martinin kanssa (
Surutyössä parantaminen).
Monet teoksistani ovat kannanottoja. Olen kyseenalaistanut roskaamisvimmaa (
Roskaa!), tapaamme suhtautua tietämiseen (
Y2K) sekä jatkuvaa kiireettä (
Lepopaikka & Miltä musta tuntuu?) ja suvaitsemattomuutta (
Musta lammas). Olen pohtinut kasvattamiseen liittyviä valintoja (
Kasvuhuone). Haluan myös rakentaa ymmärrystä eri elämänkatsomusten välille (
Usko, Toivo, Kosketus, Samuutemme & Muuritarinoita). Eri maiden kulttuurien kohtaamista ja törmäämistä välittyy erityisesti teoksistani, joissa olen turistina Kuubassa (
Kylmästä lämpimään & Kuubalainen marinadi) tai tarkastelen kevätvalon leikkiä Reykjavikin rakennuksissa (
Siunatun auringonvalon hetkiä).
Olen tehnyt useita teoksia kunnianosoituksina eri tahoille. Yksi on teos äideille (
Äitien talvipuutarha), toinen Kemijoen eheyttävälle voimalle (
Virtaa!haaksirikkoisille). Isäni kuoleman jälkeen tein teoksen hänelle ja Elämän mysteerille (
Arv(o)itus). Arvostan myös niitä ahkeria työn tekijöitä, joiden tärkeä merkitys usein unohdetaan ”näkymättömänä osana koneistoa” (
Polvistun työn äärelle).
Osa teoksistani on kulloisenkin elämänkulkuni mukaan joko enemmän surrealistishenkisiä (
Tajunnan piilosta & Piilossa) tai ensisijaisesti leikitteleviä (
Lomaterkkuja frendeille ja Freudille). Leikkimielisyys on kuitenkin ensisijainen mielisanani ja johtotähteni.