Eettisesti kestävä sosiaalitutkimus -julkaisussa pohditaan yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen eettisiä kysymyksiä.
Eettisesti kestävä sosiaalitutkimus -julkaisussa kirjoittaa yhteensä seitsemän Lapin yliopiston kansainvälisten suhteiden, matkailun, sosiaalityön ja sosiologian tutkijaa. Julkaisun on toimittanut yhteiskuntatieteiden tohtori, akatemiatutkija Anneli Pohjola.
Eettisesti kestävä sosiaalitutkimus -julkaisussa pohditaan yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen eettisiä kysymyksiä. Julkaisussa todetaan, että tutkimuksen eettisyys ei ole rutiinia, vaan koko tutkimusprosessi aiheen valitsemisesta tulosten tulkintaan ja raportointiin, sekä myös tulosten seuraukset ovat täynnä eettisesti punnittavia valintoja.
|

|
YTT, professori (ma) Soile Veijola kirjoittaa artikkelissaan, että tiedeyhteisöstä käydään paljon kaunista keskustelua, mutta sen sisällöllisten merkitysten äärelle viivähdetään harvemmin. Kirjoittaja muistuttaa, että kukaan ei tiedä eikä osaa yksin, ja myös tieteellinen julkaisu on yhteisöllinen ele. Kirjoittaminen on sosiaalista, sillä se luo yhteyksiä tieteentekijöiden ja traditioiden välillä. Tämä edellyttää kuitenkin tutkimuksen sosiaalisiin käytäntöihin liittyvän luottamuksen toteutumista.
YTT, professori (ma) Seppo Raiski toteaa artikkelissaan, että tiede ei ole käytäntöjen ulkopuolella, eikä sillä itsessään ole jotakin tiettyä arvoa, vaan toimintamme ja valintojemme seuraamukset säätelevät sen arvon. Tieteessä kuten muuallakin on tapahtunut yksilöllistymistä, yhteisöjen heikentymistä, erikoistumista sekä rakenteiden purkautumista. Osa tutkimuksen eettisistä ongelmista on muuttunut tässä prosessissa instituutioiden rakenteiden ongelmiksi ja osa yksilöllisen väärin tekemisen ongelmiksi, jolloin keskeistä onkin erottaa toisistaan tutkimuksen eettinen ongelma ja väärin tekeminen.
YTT Anneli Pohjolan artikkelin mukaan mitkään valinnat eivät ole neutraaleja, vaikka tutkimuskirjallisuudessa niin myyttisesti uskotaankin. Sosiaalitieteissä vastuu edellyttää tutkijalta monimuotoista herkkyyttä tutkimiensa ilmiöiden ja tutkimuksessa mukana olevien ihmisten suhteen. Myös käsitteiden käyttö ja niiden luominen sekä erilaisten luokittelujen ja kategorisointien tekeminen ovat eettisesti punnittavia tulkinnallisia ratkaisuja, sillä niiden kautta tutkija rakentaa kuvaa todellisuudesta ja ihmisistä toimijoina.
VTT, professori Kyösti Urponen valottaa artikkelissaan sitä, miten käytännön ammattityön ja siihen liittyvän tutkimuksen eettiset periaatteet ovat pitkälti yhteneväisiä. Niiden prosessit ovat keskenään analogisia, sillä sekä sosiaalityö että tutkimus ovat kumpikin tekemisissä aineistojen, analyysin ja sosiaalista todellisuutta koskevien tulkintojen kanssa.
YTT, profesori (ma) Johanna Hurtig ja yhteiskuntatieteiden maisteri, tutkija Merja Laitinen kysyvät artikkelissaan voiko tutkija ottaa yhteiskunnallisena toimijana kantaa ja olla moraalisesti sitoutunut, kun hän tutkii sosiaalisia ongelmia. Kirjoittajat peilaavat kysymystään lapsia ja lastensuojelua koskevan julkisen keskustelun kautta. Kirjoittajat peräävät tutkimukselta vastuuta marginaalissa olevista lapsista vaihtoehdoksi usein toteutuvalle silleen jättämisen politiikalle.
Yhteiskuntatieteiden maisteri, tutkija Tanja Joona toteaa tieteen olevan yhteisöllistä toimintaa, jonka tuloksena syntyneet tutkimukset ovat historiallisesti ja kulttuurisesti määräytyneitä. Artikkelissaan hän muistuttaa tutkimuksen olevan väistämättä kontekstisidonnaista ja kysyy, kenen kategorioista käsin menneisyyttä ja todellisuutta pitäisi analysoida.
Julkaisua voi tilata osoitteesta, puhelin 016 341 3217, sähköposti, julkaisu@ulapland.fi
Lisätietoja:
Anneli Pohjola
Puhelin 040-553 7498
Sähköposti anneli.pohjola@ulapland.fi
LaY/Viestintä/ot