Seppo Mentula: Kuristus. Carborundum.

Siis kyyhky unikkoa rakastaa.  Soi valssi kyyhkysen sydämessä.  Soi valssi kyyhkysen sydämessä.  Ja yö on musta.  Pisara verta on rakkaus.   Ja yö on musta.

Ote Timo K. Mukan romaanista Kyyhky ja unikko (1970).  Carborundum-tekniikalla toteutetun grafiikkatyöni aihe tulee ohessa lainatusta Kyyhkystä ja unikosta.  Kyyhkyn ja unikon rakkaus on syvää ja kaunista, mutta samaan aikaan myös tuhruista ja ahdistavaa.

Kaisa Muotka: Kettu kuutamolla. Kuivaneula.

Teokseni lähtökohtana on ollut Oiva Arvolan Sinisilmäisen ketun saaga, kirjasta Neljän tuulen saagat (1985).  Halusin teoksessani antaa ketulle mahdollisuuden päästä pois teräslankaisesta häkistä siihen tulevaisuuteen, mihin se sinisilmäisesti vielä uskoo.

Herkät korvat, untuvapehmoinen kiiltävä karva ja kostea värähtelevä kuono.  Haaveksivat silmät katsovat kuumasinkitystä teräslankaisesta häkistä luottavaisena tulevaisuuteen tietämättä että turkisten hinta on nousussa että muutaman viikon päästä jolloin auringonkehrä on ylinnä se on korkeimmillaan ja silloin lankeaa kuolemantuomio, nahotus alkaa ja että kaikki tämä sen kauniin, joutsenkaulaisen naisen tähden joka rakastaa eläimiä aamuisin radiossa lempeällä äänellään huolellisesti artikuloiden.