Hiilen vapautuminen ikiroudasta aiheuttaa suuria taloudellisia kustannuksia. Tämä voitaisiin välttää ilmastonmuokkauksella, jossa yläilmakehään viedään aerosolihiukkasia, osoittaa Nature Communications -lehdessä julkaistu suomalais-kiinalainen tutkimus.
Tutkimusta on johtanut professori John Moore Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta. Ryhmä tarkasteli arktisen ikiroudan muutosta seuraavien 50 vuoden aikana erityisen ikiroudan hiilimallin avulla.
Tutkijoiden käyttämät skenaariot liittyivät Pariisin ilmastosopimuksen päästölaskelmiin ja vuoden 1991 Pinatubon tulivuorenpurkaukseen. Mallissa ilmakehään muodostuvien sulfaattiaerosolihiukkasten määrä vastaa neljäsosaa Pinatubon purkauksen muodostamasta hiukkasmäärästä 50 vuoden ajan vuodesta 2020 lähtien.
Aerosolihiukkaset vähentävät maanpintaa lämmittävää auringonsäteilyä, mikä tasapainottaa kasvihuonekaasujen määrän lisääntymistä ja pitää maanpinnan viileämpänä. Hiiltä ennustetaan pääsevän ilmakehään sekä hiilidioksidina että metaanina suurella osalla arktista ikiroudan aluetta seuraavien 50 vuoden aikana. Vapautuvien kasvihuonekaasujen määrä voidaan karkeasti ottaen puolittaa ilmastonmuokkauksen avulla. - Vapautuva hiili kiihdyttää kasvihuoneilmiötä entisestään, mikä taas kiihdyttää ikiroudan sulamista, professori Moore toteaa.
Tutkimuksessa arvioitiin, miten ikiroudasta vapautuvahiili vaikuttaa maailmantalouteen. Mikäli vältettäisiin hiilen pääsy ikiroudasta ilmakehään, taloudelliset hyödyt vuoteen 2069 mennessä olisivat noin 0,6 biljoonaa dollaria vuodessa. Vaikka summa on valtava, se vastaa vain noin neljää, viittä prosenttia lämpenemisen aiheuttamista kokonaisvahingoista.
Aerosolihiukkasten avulla toteutettavan ilmastonmuokkauksen toteuttamiskustannukset puolestaan vaihtelevat 0,05 biljoonasta 0,4 biljoonaan dollariin.
-Kukaan ei suosittele ilmastonmuokkausta pelkästään näiden tulosten perusteella. Ne kuitenkin kuvastavat sitä, millaisia vaikutuksia lämpenemisellä on maapallon eri osissa. Ilmastonmuokkauksella saattaa olla hirvittäviä seurauksia, joita emme vielä tunne, mutta jopa Pariisissa sovittujen päästörajoitustoimien jälkeen ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat niin pahoja, että koronaviruspandemia on niihin verrattuna pieni vastoinkäyminen, Moore kommentoi.
Artikkeli
“Mitigation of Arctic permafrost carbon loss through stratospheric aerosol geoengineering” julkaistiin
Nature Communications -tiedelehdessä 15. toukokuuta 2020. Julkaisuvapaa 15.5. kello 12:00.
Lisätietoja:
Professori John Moore, Lapin yliopiston Arktinen keskus
john.moore.bnu@gmail.com
puh. +358 400 194 850