- Perinteinen humboldtilainen sivistysyliopisto ei kelpaa elinkeinoelämän nykyisille johtohenkilöille. Ilmeisesti nyt pyritään siihen, että yliopistoista saadaan uusi sampo ehdoitta tukemaan menestyksellistä bisnestä ja takaamaan yrityksille parempia voittoja, totesi Jacob Söderman puheessaan Lapin yliopiston 27. lukuvuoden avajaisissa.

Olen hämmästynyt keskustelun sävystä
On todettava avoimesti että meneillään olevan suomalaisen keskustelun sävy on suuresti hämmästyttänyt minua.

Miksi? Ensinnäkin siksi että meillä on Euroopassa, myös Suomessa, erinomainen opiskeleva nuoriso. Se on aktiivista, avointa ja tekee kovasti työtä. Heistä tulisi olla ylpeitä ja heidän tulevaisuutensa suhteen luottavaisia, vain asettaa heille uusia rajoituksia ja kieltoja.

Toiseksi siksi että yliopistojen rehtorit ja opettajat ja koko henkilökunta käsitykseni mukaan tekevät määrätietoisesti työtä yliopistojen kehittämiseksi niin opetuksen kuin tutkimuksen osalta. Harvoin olen missään organisaatiossa tavannut niin paljon asiaansa sitoutuneita ja sivistyneitä ihmisiä. Heille kuuluu siitä kunnia, heidän työnsä tarvitsee yhteiskunnan tukea ja arvostusta.

Kolmanneksi: Shanghain Jiao Tangin yliopiston vuoden 2005 listan mukaan suomalaiset yliopistot ovat pohjoismaiden tai eurooppalaisten yliopistojen tapaan kohtuullisen hyvin sijoittuneita. Lukijan tulisi ottaa huomioon että lista on kommunistisessa Kiinassa toimivan yliopiston arvio, jonka kriteerit on asetettu melko yksipuolisesti englannin kieltä, amerikkalaisia ja todella suuria yliopistoja suosivaksi.

Mistä johtuu keskustelun kriittinen sävy?
Uskon että keskustelun kriittinen sävy johtuu siitä että nyt käydään taistelua maamme sivistyspoliittisesta linjasta. Perinteinen Humboldtilainen sivistysyliopisto ei kelpaa elinkeinoelämän nykyisille johtohenkilöille. Ilmeisesti pyritään siihen että yliopistoista saadaan uusi sampo ehdoitta tukemaan menestyksellistä bisnestä ja takaamaan yrityksille parempia voittoja. Toisena tavoitteena saattaa olla työntää yliopistojen perinteinen, itsenäinen ja kriittinen yhteiskunnallinen tehtävä sivualalle. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Eduskunnan sivistysvaliokunta on eräässä mietinnöissään (SiVM 10/2004) nimennyt maamme yliopistot ”dynaamisiksi sivistysyliopistoiksi”: Sen voisi ymmärtää niin että sivistyksellinen tehtävä edelleen jää perustehtäväksi vaikka elinkeinoelämän toivomaa koulutusta ja tutkimusta tulee lisätä. Lisäisin sen että yliopistojen ja elinkeinoelämän yhteistyön tulee tapahtua tasa-arvoiselta pohjalta molemman osapuolen hyväksyessä heitä koskevan yhteiskunnallisen työnjaon. Molemmat ovat tietysti maallemme tärkeitä.

Suomalaisten yliopistojen matkalla tulevaisuuteen näen kolme asiaa, joihin tulee löytää järkevä ratkaisu: miten toiminta rahoitetaan? miten yliopistot saadaan kansainvälistymään? Millä foorumilla maamme sivistyspoliittiset linjaratkaisut voitaisiin menestyksellisesti löytää?

Yliopistojen rahoitukseen tulee löytää kestävä ratkaisu
Yliopistojen rahoituksen suhteen suurin arvoitus on siinä millä tavalla valtioneuvoston keväinen kehyspäätös pitää ymmärtää... Onko esimerkiksi niin että pieni vaikutusvaltainen joukko on jo päättänyt että veroja kevennetään jatkuvasti luovuttaen näin enenevästi perinteisiä yhteiskunnallisia tehtäviä markkinoiden hoidettavaksi.  Perinteiselle pohjoismaiselle yliopistolle, jonka perusturvana on julkinen rahoitus, tämä tietäisi suuria ongelmia.

Se olisi valitettavasti vielä suurempi ongelma Turku -Tampere -Helsinki kolmion ulkopuolella sijaitseville yliopistoille, joissa elinkeinoelämällä ei ole mahdollisuuksia suuriin satsauksiin. Jos varakkaiden aasialaisten opiskelijoiden kiinnostus Suomeen todella herää hekin ilmeisesti jäävät suurten kaupunkien yliopistoihin.

Luin äskettäin Hufvudstadsbladetissa erään Teknisen korkeakoulun professorin 60-vuotishaastattelun, joka oli otsikoitu ” Vihaan aluepolitiikkaa”. Sama henkilö on aikaisemmin myös ankarasti arvostellut lähes kaikkea tasa-arvoon tähtäävää tai ihmisyyttä osoittavaa sosiaalipolitiikkaa. Otsikko kuitenkin kertoo paljolti uudesta, kielteisestä ajatussuuntauksesta monien vaikutusvaltaisten herrojen joukossa. Veteraanien kultainen sääntö ”kaveria ei jätetä” ei enää siinä joukossa päde.

Suomen kansainvälinen menestys koulutuksen saralla johtuu siitä että kunnianhimoinen peruskoulujärjestelmämme takasi sen että pienen maan kaikki lahjakkaat lapset, asuivatpa he missä tahansa, saivat osallistua hyvään koulutukseen.

Näen alueelliset yliopistomme saman ajatuksen loogisena seurauksena.

Jokaisessa maamme osassa pitää olla mahdollisuus osallistua yliopistokoulutukseen ja tutkimukseen.  Maakunnalla pitää myös olla mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa omaan yliopistoonsa. Jokaisen yliopiston pitää luonnollisesti etsiä oma paikkansa keskittymällä ja profiloitumalla niihin alueisiin, joissa sillä on vahvaa tietoa ja hyviä mahdollisuuksia menestyä.

Maamme nykyinen sivistyspoliittinen linja turvaa yliopistoille tuntuvaa julkista rahoitusta tärkeimpien tehtävien hoitoon. Siellä missä lisärahoitusta on saatavissa erilaisiin koulutus- ja tutkimusprojekteihin niin se on hyvä asia. Jos valtio sen sijaan vetäytyy vähitellen velvollisuuksistaan yliopistojamme kohtaan, olemme mielestäni uudessa yhteiskunnassa, olemme siirtymässä Perustuslakimme määrittelemästä tasavallasta eräänlaiseen markkinadiktatuuriin, jossa jokainen huolehtikoon itsestään ja vain itsestään.

Arvoisat kuulijat!
Yliopistoja koskevassa keskustelussa on esitetty paljon pinnallisia, virheellisiä ja turhan kärkeviä puheenvuoroja. Se ei kuitenkaan ole tässä tilanteessa pahinta. Vaikeinta on hyväksyä se että hyödyllinen keskustelu ei lopulta johda järkeviin tuloksiin.

Maamme yliopistojen tulevaisuus on olennainen osa maamme tulevaisuutta. Tämän vuoksi maamme sivistyspoliittisesta linjasta pitäisi voida sopia niin että se hyväksytään laajasti yhteiskunnassamme.

On perustettava vaikutusvaltainen yliopistofoorumi
Nykyinen virallinen lausuntomenettely ei ole kovin hyödyllinen, koska yliopistojen lausunnoille ei käytännössä ole paljoakaan painoarvoa annettu.. Rehtorineuvosto on kiitettävästi käynyt sitkeätä julkista kamppailua, useasti kuitenkin melko vähäisin tuloksin. Selvitysmies Jorma Rantasen ehdotuksista muistan ehdotuksen perustaa arvovaltainen Tiedefoorumi pohtimaan ja löytämään ratkaisuja tiedepolitiikan tärkeimpiin kysymyksiin.

Ehkä valtioneuvoston nimittämä arvovaltainen Tiede tai Yliopistofoorumi, jossa kaikkia tärkeät osapuolet yliopistot, tieteenharjoittajat ja opiskelijat, elinkeinoelämä ja henkilöstöjärjestöt sekä VVM olisivat edustettuina, voisi löytää yliopistollemme kestävän ja innostavan tien tulevaisuuteen.

Maamme yliopistot eivät kaipaa vain rahaa ja resursseja. Yliopistoille tulisi osoittaa tiettyä kunnioitusta siitä merkittävästä työstä, jota yliopistoissa on tehty ja tehdään sekä kannustaa heitä eteenpäin kuuntelemalla heitä huolellisesti kun ratkaisuja tehdään.

Yliopistojen ääni on maallemme ja kansallamme tärkeä, koska parhaimmillaan se on sivistyksen ja ihmisyyden ääni, joka puhuu.

Sitä ääntä kannattaisi kuunnella.

Lisätietoja:
Oikeustieteen tohtori (h.c.), Euroopan oikeusasiamies (emeritus) Jacob Söderman
Puhelin 040 8301801

Jacob Södermanin puhe kokonaisuudessaan löytyy osoitteesta: http://www.ulapland.fi/avajaiset2005

LaY/Viestintä/Olli Tiuraniemi