Kirjan kirjoittajia yhdistää filosofis-psykologinen, kokemuksellisuutta korostava näkökulma ihmiseen. Kirjan tavoite on houkuttaa lukijoita tunnistamaan oman elämänsä keskeisiä suhteita ja käymään elämän taitoa virittäviä keskusteluja itsensä ja toisten kanssa.

Kirjoittajia kiehtoi Aristoteleen ajatus, jonka mukaan polis kasvattaa myönteisellä tavalla ihmiseksi. Se herätti kirjoittajat kysymään, mitkä ovat ihmistymisen edellytykset 2000-luvun Suomessa.

– Olimme yhtä mieltä siitä, että ihmiseksi tuleminen ja kehittyminen toteutuvat suhteina ja suhteissa. Se tarkoittaa, että yksin sinä, minä ja hän ovat ehkä jotakin, mutta eivät varsinaisesti ihmisiä, kirjoittajat sanovat.

Monien ajatuskokeiden jälkeen kirjoittajat päätyivät suhteisen elämän käsitteeseen.

– Ihmisolennon suhteisuus ja sen mukainen suhteissa toteutuva ihmistyminen, ihmisenä kasvaminen, on näkemyksemme ihmisen perusolemuksesta, kirjoittajat toteavat.

Seuraavaksi kirjoittavat pohtivat, mitä ovat keskeisimmät asiat, joihin suhteessa eläen nykyihminen tulee ihmiseksi – ainakin Suomessa. Mitä nämä suhteisuuspunokset ovat ja miten ne tulisi nimetä? Kirjoittajat päätyivät kuuteen punokseen, joita ovat: lähi-ihmissuhteet, osallistuminen, luonto, taide, uskonto ja globalisaatio.

Kirjassa kirjoittavat psykologian professori Juha Perttula, psykologian ja sosiaalipsykologian lehtori Asser Pietiläinen, filosofian yliopisto-opettaja Toivo Salonen, tehostetun ja erityisen tuen kehittämistoiminnan koordinaattori Emma Sorjonen ja psykologian yliopisto-opettaja Virpi Tökkäri.

Kirjan on julkaissut Lapin yliopistokustannus.

LaY/Viestintä/OT