Uutiset 2006

Kaksi sukupolvea terveydenhoitoa

21.11.2006

Joitakin vuosia sitten terveydenhoitaja Tellervo Salpakoski ihmetteli, miksi muutamat uudet opiskelijat tuntuivat niin tutuilta. Asiaa tarkemmin mietittyään hän huomasi hoitavansa jo toista sukupolvea.

Terveydenhoitaja Tellervo Salpakoski on tehnyt 31 vuoden uran Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön terveydenhoitajana Lapin yliopistossa. Hän on jututtanut tuhansia ja taas tuhansia uusia opiskelijoita opintojen alun terveystarkastuksissa. Salpakosken asenne opiskelijoihin on ollut inhimillinen, lämmin ja läheinen. Osin hänen ansiostaan terveydenhoitoasemasta on muodostunut opiskelijoille turvallinen ja lämminhenkinen käyntipaikka.  
Yksin toimiva sairaanhoitaja
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön Rovaniemen terveydenhoitoasema perustettiin syksyllä 1975, jolloin toimintansa aloitti Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan Rovaniemen väliaikainen opettajankoulutuslaitos. Salpakoski oli terveydenhoitoaseman ensimmäinen työntekijä, jonka nimikkeeksi muotoiltiin yksin toimiva sairaanhoitaja. Hänen työaikansa oli aluksi kolme tuntia kolmena päivänä viikossa. Parinkymmenen neliön työhuoneessa oli lääkekaappi, instrumenttipöytä ja yksinkertainen tutkimuspöytä.

Tänä päivänä terveydenhoitoasema on kooltaan vähintäänkin pienen kunnan terveyskeskuksen luokkaa, kun opiskelijamäärä on kasvanut noin neljään ja puoleen    tuhanteen. Terveysasemalla työskentelee neljätoista työntekijää ja lisäksi osa palveluista hankitaan ulkopuolelta ostopalveluina. Terveydenhoitoasemalle tehdään vuodessa lähes 15 000 terveydenhuoltokäyntiä. 

Hoitoon hakeutumisen kynnys on madaltunut
Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana Salpakoski haastatteli jokaisen Lapin yliopistossa opintonsa aloittaneen opiskelijan. Hän muistelee, että ennen 1980-luvun puoliväliä ei puhuttu esimerkiksi syömishäiriöistä, eikä terveydenhoitajan vastaanotolle tultu aivan pienen flunssan vuoksi. Myös mielenterveys oli asia, jota ei mielellään otettu puheeksi. 

Kiristyvä opiskelutahti sekä opintososiaaliset asiat ovat luoneet paineita myös opiskelijoille. Viime vuosien ikäluokissa on ollut havaittavissa tietynlaista suorittamista. Nuoret vaativat itseltään paljon. Hyvä suoritus ei tunnu enää riittävän, pitää olla huippu. Salpakoski onkin miettinyt, mitä nämä tehokkuuden pakkopaidan raskauttamat opiskelijat tekevät kymmenen vuoden kuluttua. 

Salpakosken mukaan kiristynyt tilanne heijastuu opiskelijoissa uusina oireina. Viime vuosina ovat nousseet esille anoreksia, bulimia sekä erilaiset allergiat ja astma. Myös mielenterveys on nykyään asia, josta voidaan puhua jo avoimesti. Viime vuosien ikäluokkia Salpakoski pitääkin päämäärätietoisina, aktiivisina ja avoimina. He haluavat tietää syitä ja seurauksia, eivätkä he epäröi kysyä. 

Kaiken kaikkiaan opiskelijoiden terveys on kehittynyt Salpakosken mukaan parempaan suuntaan. Esimerkiksi opiskelijoiden harrastama liikunta ja sen eri muodot ovat lisääntyneet. Harrastusmahdollisuuksia on runsaasti, mistä on kiittäminen yliopistoa ja ylioppilaskuntaa, jotka järjestävät liikuntapalveluja opiskelijoille yhteistyössä.

Olemme opiskelijoita varten
Salpakosken mottona on, että ei pidä katsoa pelkästään opiskelijan oireita, vaan pitää pyrkiä näkemään, mitä on oireiden takana. Lisäksi hän korostaa terveydenhoidon palveluluonnetta. Olemme opiskelijoita varten, itse asiassa koko yliopisto on opiskelijoita varten, Salpakoski korostaa.   

Eläkkeellä Salpakoski aikoo opetella soittamaan pianoa veljensä pojan opastuksella. Lisäksi hän aikoo kutoa Perunkajärven asunnollaan pirtinmattoja.  

Lisätietoja:
Tellervo Salpakoski
Puhelin   0400 819 731

Teksti: LaY/Viestintä/Olli Tiuraniemi
Kuva: Niina Huuskonen