Miten päädyit opiskelemaan Lapin yliopistoon ja juuri sitä alaa, jota opiskelit?

Luokanopettajakoulutukseen pääsin sisään lukion jälkeen vuonna 2001, ollessani 19-vuotias. Olin ollut kouluaikana ulospäinsuuntautunut, kekseliäs järjestelijä, joka viihtyi lasten kanssa. Olin aktiivisesti mukana tukioppilastoiminnassa ja kaikessa nuoremmille järjestettävissä toiminnoissa ja tapahtumissa. Lukiossa jatko-opiskeluvalintojen tullessa ajankohtaiseksi pohdimme perheeni kanssa eri vaihtoehtoja: olisinko innostunut opettajaopinnoista? Ajattelimme, että kasvatustieteisiin painottuva ja sosiaaliseen ammattiin tähtäävä opiskelu voisi sopia minulle – se oli erinomainen valinta urapolulleni.

Tohtoriopinnot tulivat ajankohtaiseksi myöhemmin oltuani luokanopettajan tehtävissä lähes kymmenen vuotta. Innostus jatko-opintoihin lähti tavastani toimia kehittävänä ja uutta kokeilevana opettajana. Lisäksi tunsin hyvin saamelaisen varhaiskasvatuksen ja opetuksen kehittämistarpeita ja halusin tutkia niitä lisää. Olikin luonnollista lähteä tutkimaan itselle läheistä ja tärkeää tutkimusaihetta.

Kerro hieman opinnoistasi.

Luokanopettajakoulutuksessa teimme paljon ryhmätehtäviä ihan ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien. Koen, että olimme tiivis ryhmä vuosikurssillamme juuri näiden tehtävien vuoksi. Luimme tentteihin pienimmissä ryhmissä ja teimme projekteja yhdessä toisiamme kannustaen. Pyöräilimme säänmittauspaikoille luonnontieteiden ryhmätöiden parissa ja harkkarille suunnittelemaan tunteja yhdessä. Uskon, että tämä toimintatapa on tullut tavakseni toimia myös luokanopettajan ja tutkijan tehtävissä: olen ehdottomasti tiimipelaaja. Luokanopettajankoulutuksen lehtorit olivat asiantuntevia, kuten harjoittelukoulun lehtoritkin. He antoivat selkeitä tehtäviä ja palautetta.

Tohtoriohjelmassa pääsin kokemaan myös jatko-opiskelijaryhmän tuen ja kannustuksen yhteisten seminaarien kautta. Seurasimme myös toistemme väitöstilaisuuksia, jotka olivat hienoja yhteisöllisyyden hetkiä.

Mikä oli parasta opinnoissasi/opiskeluaikanasi? Mitä on jäänyt erityisesti mieleen?

Lapin yliopisto on minulle kotiyliopisto, jossa olen suorittanut sekä maisterin että tohtorin opinnot. Minulla on ennen kaikkea hyviä muistoja pienen ja yhteisöllisen yliopiston käytäviltä, sen lehtoreista ja ennen kaikkea opiskelukavereista.

Yliopisto on aina ollut kannustava oppimisympäristö, jonka huomassa on hyvä kasvaa opintojensa mukana ja saavuttaa laadukas tutkinto. Olen istunut lukemattomia tunteja lukemassa tentteihin ja syömässä eväitä yhdessä opiskelukavereiden kanssa yliopiston kirjastossa. Olen muovaillut puunrungon muotoista savivaasia käsityön luokassa yhdessä käsityöryhmän opiskelukavereiden kanssa. Olen myös osallistunut opiskelijatapahtumiin, jotka olivat tärkeä osa yliopisto-opiskelijan elämää ja hyvinvointia. Minulle oli merkityksellistä palata kotiyliopistooni tekemään tohtoriopinnot oltuani vuosia työssäni luokanopettajana.

Olin myös opiskeluaikana vaihdossa nykyisessä työpaikassani Sámi allaskuvlassa Kautokeinossa. Vaihto-opiskeluaika oli positiivinen kokemus, joka oli muistissa kun tulin töihin nykyiseen työhöni: tunsin ja tiesin koulun, kun olin itse ollut siellä vaihto-opiskelija.

Millaista oli opiskella ja asua Rovaniemellä? Miksi kannattaa tulla opiskelemaan Lappiin?

Rovaniemi oli minulle tuttu lapsuuden kaupunki ja välimatka silloiseen kotikuntaani Sodankylään oli varsin lyhyt. Nämä seikat tietysti vaikuttivat myötämielisesti opiskeluun ja asumiseen Rovaniemellä. Rovaniemen kaupunki on itsessään – kuin Lapin yliopistokin – pieni ja yhteisöllinen paikka, jossa on turvallista asua ja elää. Se tarjoaa ainutlaatuisia kulttuurielämyksiä, keikkoja ja festivaaleja, joihin on mukava osallistua. Myös liikuntamahdollisuudet ovat erinomaiset ja opiskelijana osallistuin niihin aktiivisesti. Rovaniemi on hyvin monipuolinen opiskelukaupunki, jonne on helppo kulkea ja josta on helppo kulkea ympäri maailmaa. Rovaniemeltä käsin voi yltää vielä syvemmälle pohjoiseen, kuten minä olen tehnyt.

Mitä teet työksesi, millaisia tehtäviä työssäsi on?

Nykyisessä tehtävässäni, opettajankouluttajana maailman ainoassa saamelaisessa opettajankoulutusohjelmassa, teen monipuolisesti töitä saamelaisopetuksen parissa. Ohjaan maisteri- ja kandiopiskelijoita sekä koordinoin ja opetan pedagogiikan kursseja, erityisesti digitaitoja. Laadin ja ohjaan opettajaopiskelijoiden harjoittelutehtäviä sekä pidän tiivistä yhteyttä kaikkiin harjoitteluopettajiin saamelaiskouluissa Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Olen myös opettajana varhaiskasvatusopettajan koulutusohjelmassa, jossa opetusaiheeni koskevat kielen elvytystä, kielikylpy- ja kielipesäpedagogiikkaa. Lisäksi työhöni kuuluu myös tutkimuksen tekoa ja viime aikoina olen ollut mukana Minecraft-projektissa, jossa olemme tutkineet ja edistäneet Minecraftin käyttöä saamelaisopetuksessa. Laajemmin osallistun ja tutkin tällä hetkellä muun muassa opetussuunnitelmauudistuksen vaikutusta saamelaisopetukseen. Työpäiväni ovat monipuolisia ja sisältävät opetusta, ohjausta ja tutkimusryhmien sekä muiden sidosryhmien tapaamisia. Unohtamatta tutkimusta, jonka parissa työpäivät voivat vilahtaa kuin silmissä.

Millainen urapolkusi on ollut?

Opiskeluiden ohessa aloin tehdä opettajansijaisuuksia ja muutaman vuoden kuluttua valmistumisestani sain vakituisen viran. Tehtyäni luokanopettajan tehtäviä monipuolisesti useiden vuosien ajan aloitin tohtoriopinnot, joista valmistuttua koordinoin väitöstutkimukseni mukaista kehittämishanketta saamenkielisen kielikylvyn parissa. Pian minua kysyttiin luennoimaan ja opettamaan väitöskirjani tutkimustuloksista, ja sillä tiellä olen nyt tehdessäni täysipäiväisesti töitä saamelaisopetuksen parissa. Koen, että tekemieni töiden kautta olen edennyt urallani niiden osoittamaan suuntaan.

Mikä opinnoissasi oli erityisen hyödyllistä työurasi/elämäsi kannalta?

Luokanopettajankoulutusohjelma valmisti minut opettajan tehtäviin ja koen, että sekä opintokurssit ja niiden sisältö, että monipuoliset opetusharjoittelut olivat hyvin merkityksellisiä opettajaksi kasvamisessa. Tohtoriopinnot valmistivat minut akateemisen tutkimuksen maailmaan ja kehittämistehtäviin opettajankouluttajana. Molemmat tutkinnot ovat pohja sille, että voin tehdä nykyistä työtäni. Ilman niitä en olisi nykyisessä tehtävässäni.

Vinkkejä tuleville tai nykyisille opiskelijoillemme?

Yliopisto-opiskelijan elämä on ainutlaatuista aikaa, kannustan nauttimaan opinnoista ja opiskelijatapahtumista täysin mitoin! Kasva rauhassa opintojesi mukana, pohdi ja tutki ajan kanssa.

Mikä nykyisessä työssäsi on parasta?

Nykyisessä työssäni parasta ovat yhteiset hetket opiskelijoiden ja kollegoiden kanssa. Kun keskustelemme oppimisen ilmiöistä, pedagogiikan ydinkysymyksistä ja tutkimuksen teosta, olen innostunut ja täynnä energiaa. Myös sellaiset hetket, jossa opiskelija on onnistunut tehtävässä tai esimerkiksi opetusharjoittelun tehtävä on onnistunut erityisen hyvin ja kenties tuonut uusia näkökulmia jonkin opetettavan asian käsittelyyn, ovat hienoja hetkiä työssäni. Aina silloin tällöin pääsen myös itse opettamaan ja ohjaaman opetushetkiä kouluissa ja päiväkodeissa, niistä otan kaiken irti ja nautin.

Millaisia taitoja tarvitset työssäsi?

Saamelaisen opettajan/kouluttajan on tärkeää tietää ja tuntea saamelaisen yhteisön tarpeet ja saamelaisopetuksen tila kaikkialla saamelaisalueella. Tämä vaatii saamen kielen taitoa ja asiantuntijuutta opetusalalta kansallista kehystä laajemmin. On tärkeää aktiivisesti seurata ajankohtaista koulutuskeskustelua erityisesti pohjoismaissa ja alkuperäiskansojen parissa.

Mistä olet erityisen ylpeä työurallasi? Mikä on ollut tähän astisen urasi huippukohta?

Työurallani minulle merkitsevät paljon ne tiimit, joihin olen saanut ja saan kuulua. Koen, että saavutamme yhdessä tavoitteita, jotka edelleen kehittävät ja tuottavat laadukasta opetusta ja saamelaisessa kontekstissa kehittävät ja vahvistavat edelleen saamelaisopetuksen asemaa. Henkilökohtaisesti merkittävintä urallani on se, että olen saanut olla mukana vahvistamassa saamenkielisen kielipesätoiminnan asemaa tutkimuksen sekä toiminnan toteutuksen tasolla.

Mitä antaisit vinkiksi opiskelijalle, joka haluaisi samanlaisen työn kuin sinulla?

Kannustan opiskelemaan saamea ja saamelaispedagogiikkaa.

Jos voisit palata ajassa taaksepäin, tekisitkö jotain opinto- tai urapolullasi toisin?

Jos voisin palata ajassa takaisin päin kun opiskelin luokanopettajaksi, kehottaisin itseäni olemaan kiirehtimättä. Opettajaopiskelijat pääsevät usein hyvin aikaisessa vaiheessa tekemään opettajan sijaisuuksia ja työelämää voi vetää puoleensa jo ennen kuin maisteriopinnot ovat valmiit. Kannustan ehdottomasti olemaan kiirehtimättä töihin ennen kuin on valmistunut!