Emeritusprofessori Kyösti Holma totesi luentonsa aluksi, että ympäristön käyttöä koskeva lainsäädäntö on uudistunut ja laajentunut. Lainsäädäntö on muuttunut siten, että ympäristöä koskevissa ratkaisuissa ei ole enää tilaa oikeudelliseen kohtuusharkintaan, vaan lopputulos määräytyy luontoarvoja, parasta suojelutekniikkaa tms. ei-juridisen asiantuntijatietämyksen pohjalta.

– Samalla on käynyt selväksi, että perustuslaissa taattu oikeusturva muuntuu, ei aina heijastu aitona lakien sisällössä, jotka kuvastavat kulloisenkin eduskunnan enemmistön tahtoa. Lisäksi kotimaisiin säädöksiin suoraan sisällytetyt EU:n sääntely ja ylikansalliset sopimukset vaikuttavat oikeusturvaan, Holma toteaa.

Uusien lakien myötä on tullut luonnonvarojen suojeluvelvoitteita, jotka koskevat kipeimmin juuri niitä, joilla on vielä suojelun arvoista jäljellä. Ympäristöperusoikeuden nimissä kuka tahansa pääsee yhdistyksen perustamalla valittamaan ympäristöpäätöksistä aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka.

Kuvatun kehityksen seurauksena ylimpien tuomioistuinten ratkaisut koskevat enimmäkseen laillisten muotojen noudattamista: juttu palautetaan, mutta asiasisältö ei muutu. Tämä lisää Holman mukaan hallinnon tyhjäkäyntiä.

Maaseudun palvelurakenteen rapautuminen huolettaa
Kyösti Holma on huolestunut myös maaseudun palvelurakenteen rapautumisesta ja tätä myötäilevästä politiikasta. Sen tuoreimpana esimerkkinä hän mainitsi tämän vuoden alusta voimaan tulleen maantielain, joka korvasi vuoden 1954 tielain.

Hiljentyviin kyliin vievien paikallisteiden ylläpitämisen lakkauttaminen on Holman mukaan entistä helpompaa. Tälle ”uudistukselle” Holma löysi loogisen perustelun jo vuonna 1735 annetusta kyläteitä koskevasta kuninkaallisesta selityksestä: ”Yksityiset kylätiet ovat niiden pidettävät, jotka noita teitä käyttävät ja niistä hyötyvät, jotta maata ei rasitettaisi yhden tai toisen mukavuudeksi”.

Vuotos on nousemassa ikuisuuskysymykseksi
Professori Holma käsitteli luennollaan ajankohtaiseksi noussutta Vuotos-asiaa. Vertailukohtana hän kertoi siitä, mitä tapahtui Siuruan jokivarren asutusalueilla 1966–1970. Allasuhan vuoksi väkeä muutti Ruotsiin, elinkeinotoiminta lamaantui, maan hinta romahti ja maastoon lähdettäessä moni isäntä pisti nitrotabletin kielen alle.

– Jos allas olisi rakennettu ja maat pakkolunastettu, lunastuskorvauksella ei olisi päässyt muualla elämisen alkuun, Holma totesi. Hän toimi ennen akateemista uraansa mm. maanmittausinsinöörinä Haukiputaalla, Pudasjärvellä ja Haapajärvellä.

Holma näkee Vuotoksen allasuhalla olleen samankaltaisia seurauksia. Tosin hanke on nyt pysähdyksissä vesilain 2:5:een perustuvan korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) tuomion ja osaltaan myös alueelle perustettujen Natura 2000 -kohteiden vuoksi.

– Kun Suomen hallitus saa päättää yleisesti siitä, mitä yleinen etu vaatii, siis myös naturakohteiden lakkauttamisesta, vireillä oleva vesilain muuttaminen olisi jo oikeusjärjestyksen toimivuudenkin kannalta tarpeen, Holma esittää.

Professori arveli allaskeskustelun jatkuvan ja kuumenevan viimeistään silloin, kun kasvihuoneilmiön vauhdittama tulvahyöky ylittää kuuluisan Saulin tulvan tason.

Oikeusturva ympäristöasioissa on Holman mukaan laaja ja monitahoinen aihe. Tätä aihepiiriä ja sen muutoksia hän on käsitellyt akateemisen uransa aikana jo väitöskirjassaan, virkaanastujaisesitelmässään ja professori Jyrki Virolaisen juhlakirjan artikkelissa.

Diplomi-insinööristä oikeustieteilijäksi
Kyösti Holma kertoo lähteneensä lukioon Ouluun omien ravunpyyntirahojen turvin. Ammattikalastajaperheen lohisaaliit Perämerellä romahtivat lohijokien patoamisen seurauksena eikä silakan pyynti ja suolaus näyttänyt jatkossa tarjoavan pysyvää elantoa.

Lukion jälkeen opintie vei Teknilliseen korkeakouluun, josta hän valmistui diplomi-insinööriksi maanmittausosastolta vuonna 1968. Oikeustieteelliset opintonsa Holma suoritti Helsingin yliopistossa. Oikeustieteen kandidaatiksi hän valmistui 1973, lisensiaatiksi 1976 ja väitteli tohtoriksi 1982.

Kyösti Holmalla on monipuolinen ja mittava työura. Valtion palveluksessa hän toimi maanmittausinsinöörinä Oulun läänissä 1968–1972. Opetus- ja tutkimustehtävissä hän toimi Teknillisessä korkeakoulussa ja Helsingin yliopistossa 1970–1986.

Lapin yliopiston ympäristöoikeuden professorina hän toimi 1986–2006. Holma on syvällisesti perehtynyt ympäristöoikeuden eri sektoreihin. Hänellä on lisäksi käytännön perehtyneisyys opettamiinsa oikeusaloihin. Holma on tunnettu pätevänä alansa asiantuntijana ja innoittavana opettajana. Hän on toiminut myös ympäristöoikeuden dosenttina Teknillisessä korkeakoulussa ja Helsingin yliopistossa vuodesta 1984 lähtien.
- - -

LaY/Viestintä/ihk