Lajitoverit -teos koostuu kuudesta Kalle Lampelan maalaamasta henkilökuvasta (140 x 100cm) ja maalattujen henkilöiden nauhalle äänitetyistä puheenvuoroista. Teos on eräänlainen maalauksista koostuva ääni-installaatio, jonka lähtökohtana on puhua vaikeista, vakavista ja vaietuista asioista, kuten syrjäytymisestä, työttömyydestä, päihde- ja mielenterveysongelmista.

- Minusta näihin asioihin paneutuminen mediassa on välttelevää ja varovaista. Ongelmien ytimeen ei uskalleta paneutua, lataa Lampela.

Lampelan mukaan nykytaiteen kantaaottavuus voi olla varsin epäsuoraa ja vaikeaselkoista tai sitten suoraan silmille räiskyvää. Teiteilijaa kuitenkin kiehtoo nykytaiteen loputtomat mahdollisuudet älylliseen leikittelyyn ja postmoderniin viittausmaailmaan, mutta siitä huolimatta hän halusi toteuttaa näyttelyssään perusajatukseltaan yksinkertaisen, moniulotteisen ja selkeän teoskokonaisuuden, jonka viestin tulisi olla mahdollisimman selvä.

- Lajitoverit on riisuttu kaikesta romantiikasta. Se on suora ja dynaaminen kannanotto, mutta totuutta se ei kerro.

Yksi keskeinen lähtökohta näyttelyssä on kysymys muotokuvan olemuksesta. Onko muotokuva vain statussymboleja kaipaavan porvariston etuoikeus, vai voisiko se palvella kollektiivisemmin? Kalle Lampelan mukaan Lajitoverit on muotokuvasarja henkilöistä, jotka ovat virallisten tilausmuotokuvien ulkopuolella.

- Kultakehys korostaa irvokasta asetelmaa. Työn viesti on myös se, että olemme lajitovereita, samanarvoisia. Meidän ei tulisi asettua kenenkään yläpuolelle.

Lajitoverit siis puhuvat. Supe puhuu syrjäyttämisen maksimoinnista, Riku laukoo peliin kovia kulttuuripoliittisia kannanottojaan Pohjois-Suomen kulttuurielämästä, Aska pohtii kuvan olemusta ja Ilkka positiivisuuden painoarvoa. Lajitoverit koostuu rovaniemeläisistä tai Rovaniemellä pääosin vaikuttavista henkilöistä.

Lay/Viestintä/ot