Kompassissa pohjoinen -näyttely esittelee Jenny ja Antti Wihurin rahaston merkittävää nykytaidekokoelmaa, painottuen Pohjois-Suomesta kotoisin olevien tai täällä työskentelevien taiteilijoiden teoksiin. Mukana on teoksia myös viideltä Lapin yliopiston taiteilijalta: plastisen sommittelun lehtori Tom Engblomilta, kuvataiteen apulaisprofessori Kalle Lampelalta, taideaineiden yliopisto-opettaja Simi Ruotsalaiselta, kuvataidekasvatuksen yliopistonlehtori Seija Ulkuniemeltä ja kuvataiteen emeritusprofessori Juhani Tuomiselta.

Kompassissa pohjoinen -näyttelyn ovat kuratoineet Kiasman kokoelmakuraattorit Saara Hacklin, Kati Kivinen ja Satu Oksanen. Kiasman jälkeen näyttely nähdään Rovaniemen taidemuseossa 11.5.–1.10.2023.

Tom Engblom: Bad Seeds (2020)

Tom Engblom: Bad Seeds (2020). Wihurin rahaston kokoelma. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen.

Tom Engblom työskentelee yleensä asetelman aihepiirin äärellä. Esineiden arvolatauksia yhdistelemällä saadaan aikaiseksi visuaalinen leikki, jossa tilanteeseen tuodaan uusia ja arvaamattomiakin sisältöjä, tulkinnan tasoja ja tunnelmia.

Bad Seeds -teos yhdistelee useita eri puulajeja, keramiikkaa ja ketunkarvaa.

Kalle Lampela: Uusi kielioppi #4 ja Uusi kielioppi #5 (2002)

Kalle Lampela: Uusi kielioppi #4; Uusi kielioppi #5 (2002). Wihurin rahaston kokoelma. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen.

Vuosituhannen vaihteessa Kalle Lampelalla oli tulostin, joka vikatilaan menneessään alkoi suoltaa liuskatolkulla omituisia merkkiyhdistelmiä. Lampela alkoi tarkastella tulosteita kuvina ja mielivaltaisena koodina ottaakseen selvää, mitä merkit voisivat viestiä. Kiasmassa esillä olevat maalaukset on tehty isoon mittakaavaan tarkasti kopioiden, pyrkimyksenä häivyttää persoonallinen kädenjälki. Ne kuuluvat osana useamman variaation sarjaan, jossa materiaali vaihtelee.

Kalle Lampela työskentelee usein piirustuksen tai kollaasin keinoin. Hän on kiinnostunut muun muassa kielestä, merkityksistä sekä kuvan ja sanan suhteesta.

Simi Ruotsalainen ja Johanna Ruotsalainen: What they say (2019)

What they say on Simi Ruotsalaisen ja kuvataiteilija Johanna Ruotsalaisen yhteisteos. Videoteoksesta ja teksti-installaatiosta rakennettu kokonaisuus käsittelee mediapuhetta ja sitä, miten eri toimijat antavat lausuntoja ja keskustelevat saman asian ympärillä omista positioistaan käsin.

Videoinstallaatio liittyy julkiseen keskusteluun Lappiin suunnitellusta Jäämeren radasta. Vuonna 2021 kaatuneen ratahankkeen tavoitteena oli yhdistää Suomen Lappi laajempaan arktiseen alueeseen ja mahdollistaa junaliikenne Jäämereltä Eurooppaan. Hanke kohtasi voimakasta vastustusta, koska sen nähtiin uhkaavan porotaloutta, ympäristön hyvinvointia ja saamelaiskulttuuria. Teos tarkastelee erityisesti paikallisyhteisöjen mahdollisuutta osallistua kotiseutuaan koskevaan päätöksentekoon. Se havainnollistaa, miten vaikeaa kokonaisuuden hahmottaminen on lausuntojen ja raporttien pohjalta.

Seija Ulkuniemi: Sarjasta Vessaviisautta Valsalta l (2017)

Seija Ulkuniemi: Sarjasta Vessaviisautta Valsalta I (2017). Wihurin rahaston kokoelma. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen.

Seija Ulkuniemi keräsi rovaniemeläisen, Valsaksi kutsutun kulttuuritalon naistenvessojen seinille kirjoitetut tekstit juuri ennen kuin talo purettiin vuonna 2016. Kirjonnan toteuttivat lukuisat vapaaehtoiset. Kiasmassa esillä olevien teosten ristipistokirjontaan osallistui kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijoita käsityön yliopisto-opettajan Sannan Mommon opastuksella.

Juhani Tuominen: II Mavi türbe ja Yeşil işik (1997)

Juhani Tuominen: II Mavi türbe (Sininen türbe II), 1997, akryyli, kangas, liitu, 160 x 60 cm; Yeşil işik (Vihreä valo), 1997, akryyli, kangas, 160 x 50 cm. Wihurin rahaston kokoelma. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen.

Türbet ovat turkkilaisia hautarakennuksia osmaniajalta (1299–1923). Ne ovat olleet Juhani Tuomisen taiteen pääaihe siitä lähtien, kun hän 1980-luvulla kävi ensi kertaa Istanbulissa. Satoja türbejä maalatessaan Tuominen on pyrkinyt muuntamaan kuviksi muistonsa hautarakennuksista: niiden arvoituksellisesta tunnelmasta, odotuksentunnusta ja hartaudesta.

Tuomisen maalauksissa itä kohtaa lännen ja nykypäivä menneen. Niissä on vaikutteita Istanbulin äänimaailmasta, väreistä, tuoksuista ja turkkilaisista tekstiileistä.