Mirja Korkiakankaan lisensiaatintutkimuksen mukaan lasten omat näkemykset ja kokemukset saattavat jäädä taustalle lastensuojelun perhetyössä, sillä perhetyön tärkein työtapa, keskustelu koko perheen kanssa, ei ole lapselle paras tapa ilmaista tarpeitaan.
Viime vuosina asiakasmäärät ovat kasvaneet kuntien sosiaalitoimen lastensuojelussa. Lastensuojelutyössä tämä on merkinnyt uusien työtapojen käyttöönottoa ja kuntien yhteistyötä mm. lastensuojelujärjestöjen kanssa. Mirja Korkiakankaan tutkimuksessa selvitetään erästä uutta lastensuojelun työtapaa, lastensuojelujärjestöjen kunnille tuottamaa perhetyötä.
Perhetyötä tarjotaan silloin, kun hoidettava perhe tarvitsee säännöllistä tukea arjessa jaksamiseen. Perhetyössä vanhemmat, lapset ja perhetyöntekijät ratkaisevat yhdessä perheen ongelmia, ja työ perustuu keskusteluihin perheen kotona. Korkiakankaan mukaan työskentely koko perheen kanssa voi kuitenkin olla ongelmallista.
– Käytännössä työskentely koko perheen kanssa osoittautui haasteelliseksi, sillä perheenjäsenten tarpeet saattavat olla hyvin erilaisia. Esimerkiksi lapsen edun toteutuminen voi merkitä vanhemman edun jäämistä toiselle sijalle, Korkiakangas kertoo.
Lisäksi keskustelu työmuotona ei usein sovi lapsille ja nuorille, sillä heillä ei välttämättä ole taitoa tai uskallusta tuoda omia näkemyksiään avoimesti julki. Näin ollen työskentely painottuu tietojen keräämiseen vanhemmilta ja heidän tukemiseensa kasvatustehtävässä.
– Lasten omat näkemykset ja kokemukset voivat jäädä taustalle, vaikka lastensuojelun perhetyössä lasten tulee olla etusijalla. Perhetyöhön pitääkin tuoda nykyistä enemmän työvälineitä, jotka todella soveltuvat lasten kanssa työskentelyyn. Lisäksi perhetyöntekijöiden olisi työskenneltävä nykyistä enemmän kahden kesken lasten kanssa, Korkiakangas painottaa.
Korkiakangas haastatteli tutkimukseensa perheitä ja lastensuojelun työntekijöitä, jotka ovat olleet mukana lastensuojelun perhetyössä. Tutkimus paljastaa myös, että perheillä ei usein ole tietoa perhetyön mahdollisuudesta. Niinpä perhetyötä tarjotaan vasta silloin, kun vanhemmilla itsellään ei ole enää riittävää motivaatiota tai voimavaroja.
– Perhetyön mahdollisuus pitääkin tuoda paremmin esille. Vaikka lasten oikeudet ovat laajasti hyväksyttyjä ja laissa säädettyjä, ei laki itsessään takaa lapsille turvallisia olosuhteita. Lapsien erityisasema velvoittaakin vanhempia ja yhteiskuntaa yhteiseen vastuuseen lapsista, Korkiakangas tähdentää.
Mirja Korkiakangas on työskennellyt yli kymmenen vuotta lastensuojelun parissa. Hän on toiminut Kemijärven kaupungissa lastensuojelun ja lastenvalvonnan tehtävissä. Seitsemän viime vuotta hän on ollut aluepäällikkönä lastensuojelu- ja muita sosiaalipalveluita tuottavassa Nuorten Ystävät ry:ssä, jossa hänen tehtävänään on ollut erityisesti suunnitella lastensuojelun perhetyötä Itä-Lapin kuntiin. Lisäksi Korkiakangas toimii Itä-Lapin kuntien sosiaaliasiamiehenä sekä Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen konsulttina lastensuojeluasioissa.
Yhteiskuntatieteiden maisteri Mirja Korkiakankaan ammatillinen lisensiaatintutkimus ”Perheen voimavaroja etsimässä – tapaustutkimus asiakaslähtöisistä työorientaatioista lastensuojelun perhetyössä” tarkastetaan perjantaina 7.10.2005 klo 13.00 Lapin yliopiston luentosalissa 19. Tutkimuksen tarkastajina ovat yhteiskuntatieteiden tohtori Johanna Hurtig Helsingin yliopistosta ja yhteiskuntatieteiden maisteri, tulosaluejohtaja Eliisa Lintula Rovaniemeltä. Tutkimus liittyy lapsi- ja nuorisososiaalityön erikoisalaan.
Lisätietoja:
Mirja Korkiakangas, puh. 044 734 1692, etunimi.sukunimi@nuorten-yst.fi
LaY/Viestintä/Sari Väyrynen