| Taina Kyrönlampi-Kylmänen tarkastelee väitöstutkimuksessaan Arki lapsen kokemana suomalaisten 5–7-vuotiaiden lasten kokemuksia arjesta. Tutkija haastatteli 29 lasta, joiden vanhemmat olivat palkkatyössä kodin ulkopuolella. Tutkimuksen tarkoituksena oli korostaa lapsen omia voimavaroja ja kykyä kertoa elämästään sekä kehittää lapsihaastattelua. Taina Kyrönlampi-Kylmänen väitteli kasvatustieteen tohtoriksi Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa tammikuussa 2007.
Lea Pulkkisen palkinnon kriteereinä olivat lapsen näkökulman esiin tuominen, aiheen tuoreus ja ajankohtaisuus. Professori Pulkkisen mukaan päivähoitolain uudistaminen ja koko varhaiskasvatuksen lainsäädännön kehittely on maassamme ajankohtainen asia.
– Tässä työssä olisi otettava huomioon myös lasten näkökulma, jota palkittu työ oivallisesti tuo esille, professori Pulkkinen toteaa.
Lapset toivovat kiireetöntä arkea ja vanhempien läsnäoloa
Taina Kyrönlampi-Kylmäsen tutkimuksessa lapset osoittautuvat taitaviksi kuvaamaan arkeaan. Jo pienetkin lapset kokevat vuorottelevansa työajan eli päiväkodin ja vapaa-ajan eli kodin välillä samoin kuin aikuiset. Vanhemman palkkatyö sanelee lapselle lähtöajan päiväkotiin, ja kotoa lähtöä sävyttää usein kiire sekä lapsen kokema väsymys. Lapsen päiväkotipäivä alkaakin usein juuri unenpuutteen takia vastentahtoisesti. Tämä oli eräs syy, miksi lapset toivoivat saavansa olla päivisin mieluummin kotona kuin päiväkodissa. Lapsen unta tulee arvostaa perheissä ja päiväkodissa keskeisenä hyvinvoinnin, kasvun ja terveyden elementtinä.
Lapsen hyvinvoinnin kannalta keskeisiä ovat vanhemmat. Vanhemman työstä aiheutuva väsymys arki-iltaisin vaikutti siihen, että lapselle tärkeä seikka, yhdessäolo vanhemman kanssa, ei välttämättä toteudu arkipäivinä. Tämä asettaa vanhemmuudelle haasteita. Lapsen onni vanhemmastaan syntyy, kun katsotaan televisiota, leikitään, pelataan ja jutellaan yhdessä. Aika sinänsä on lapselle arvokas asia. Lapsi tarvitsee suhdetta vanhempiin, jotka kykenevät jakamaan hänen kanssaan arjen ilot ja surut.
Lapset kokivat voivansa toteuttaa kotiympäristössä niitä asioita, jotka ovat heille tärkeitä. Kodin ympäristössä lapsella oli mahdollisuus leikkiä omassa tahdissa, eikä hänen leikkiään keskeytetty kuten päiväkodin ympäristössä. Arjen rytmiinsä olivat tyytyväisempiä ne lapset, jotka olivat osa-aikahoidossa. Kyrönlampi-Kylmäsen mukaan ei ole hedelmällistä keskustella, kumpi on lapselle parempi, koti- vai päiväkotihoito, vaan siitä, miten lapsen päiväkotipäivää voitaisiin lyhentää. Vanhemman osa-aikatyön mahdollisuutta eräänä vaihtoehtona tulisi kehittää niin, että se olisi taloudellisesti mahdollista vanhemmille.
– Lapsen onni on kiireettömässä arjessa. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista on jatkettava lapsen edun nimissä. Lapsen mahdollisuutta leikkiin päiväkodin kasvatusympäristössä on vahvistettava sekä otettava huomioon, että lapsen elämisen ja olemisen tahti on erilainen kuin vanhemman ja yhteiskunnan. Lapsi kykenee sopeutumaan aikuisen ja yhteiskunnan asettamaan arjen rytmiin, mutta voisivatko aikuiset joustaa ja ottaa huomioon lapsen tahdin, Kyrönlampi-Kylmänen kysyy.
Lea Pulkkisen palkinto jaetaan joka toinen vuosi järjestettävien Perhetutkimuksen päivien yhteydessä. Lapsen näkökulman valottaminen on palkitsemisen aiheena, koska tutkimuksissa usein painottuu aikuisten tai instituutioiden näkökulma. Jos lapsen näkökulmaa ei ymmärretä, hänen kokemuksiaan helposti aliarvioidaan. Aiemmin palkinnon ovat saaneet filosofian tohtori Rita Jähi (2006), filosofian tohtori Marketta Kyttä (2004), psykologian tohtori Kaisa Aunola (2002) ja oikeustieteen tohtori Kirsti Kurki-Suonio (2000).
Lisätietoja:
Kasvatustieteen tohtori, Avartum Oy:n kehitysjohtaja Taina Kyrönlampi-Kylmänen, puh. 044 073 8898, etunimi.sukunimi@avartum.fi
Arki lapsen kokemana – Eksistentiaalis-fenomenologinen haastattelututkimus. Acta Universitatis Lapponiensis 111. Lapin yliopisto, Rovaniemi 2007. ISSN 0788-7604, ISBN 952-484-062-6.
LaY/Viestintä/SV
|