Mari Mäkiranta: Fallen 1, 2019. Ensimmäinen osa kolmiosaisesta triptyykistä. Mustesuihkutuloste, 70 x 120 cm.
Syyskuun ajan taiteiden tiedekunnan Galleria Lovisassa on esillä Lapin yliopiston kuvallisen viestinnän yliopistonlehtori Mari Mäkirannan näyttely. Näyttelyn teokset ovat osa Mäkirannan käynnissä olevaa Kotini joki -sarjaa, jota hän on valokuvannut lapsuuden kotinsa liepeillä, Kemijoen rannoilla sekä pohjoisen vapaina virtaavilla vesiosuuksilla. Tervetuloa tutustumaan näyttelyyn yliopiston aukioloaikoina!
Kuvissaan Mäkiranta pohtii nykyihmisen ja luonnon välistä suhdetta sekä luontokäsityksiin vaikuttavia aineellisia, taloudellisia ja hallintaan perustuvia lähtökohtia. Häntä kiinnostavat nykyihmisen estetisoiva ja objektivoiva luontosuhde sekä tämänkaltaisen luontoon suuntautuvan katseen haastaminen.
Taiteilija tarkastelee kuvissaan joen virtaavaa, alati muuttuvaa luonnetta, mutta myös alistamista, luonnon tuhoamista ja muokkaamista. Kokemukset veden äärellä ovat vaihdelleet ikiaikaisen aistimisesta varsin fyysisiin ja ruumiillisiin tuntemuksiin osana luonnon monimutkaisia vuorovaikutussuhteita.
– Kemijoen rannalla kasvaneena ja eläneenä ymmärrän joen ja virtaavuuden elämän välttämättömyytenä. Kuvillani otan kantaa keskusteluun, jossa pohjoista luontoa on lähestytty lähinnä taloudellisesti hyödynnettävänä raaka-ainevarantona seurauksista välittämättä, Mäkiranta kertoo.
Mari Mäkiranta:
Fallen 2, 2019. Toinen osa kolmiosaisesta triptyykistä. Mustesuihkutuloste, 70 x 120 cm.
Kotini joki -sarjan kuvaaminen on kutsunut taiteilijaa myös ekofeministisen ajattelun lähteille.
Radical Ecology -kirjassaan amerikkalainen ekofeministinen filosofi Carolyn Merchant kuvaa kulttuurista ekofeminismiä naisen ja luonnon välisen suhteen juhlimiseksi. Liikkeessä hyödynnetään varsin ennakkoluulottomasti muun muassa antiikin rituaaleja ja jumalatarten palvontaa, ylistetään kuun ja eläinten erityisyyttä sekä naiskehon elämää kasvattavia voimia.
Kuvantekijälle ajatus luontojumaluuksista on kutkuttava, vaikkakaan ei ongelmaton. Ekofeminismiä on muun muassa kritisoitu muinaisten luontojumaluuksien sekä henkisyyden yhdistämisestä luontosuhteiden ja alistusrakenteiden tutkimiseen. Sukupuolittavat ideat naisten oletetusta lähisuhteesta luontoon on nähty myös kyseenalaisina ja ongelmallisina.
– Kulttuurisessa ekofeminismissä minua ei kiehdo niinkään sen olemuksellinen ja perustahakuinen luonto- ja sukupuolikäsitys, vaan mahdollisuus pohtia ihmiskehon ja muiden biologisten organismien keskinäistä riippuvuutta, Mäkiranta kuvailee.
Mari Mäkiranta:
Fallen 3, 2019. Kolmas osa kolmiosaisesta triptyykistä. Mustesuihkutuloste, 70 x 120 cm.
Mäkirannan teokset herkistävät kysymään, mitä tapahtuu, jos kutsumme joen virtamaan olevaisessa – ruumiissamme, hengityksessämme, äärettömässä systeemissä, jonka kaikki osatekijät vaikuttavat toisiinsa? Saattaisiko teknologis-taloudellinen katseemme luontoon kääntyä kohti kohtaamisen ja vastuun mahdollisuuksia? Sallisimmeko joen hoivata meitä tai osaisimmeko me hoivata sitä?
Mari Mäkiranta on taiteen tohtori ja visuaalisen kulttuurin tutkimuksen dosentti, jonka taiteellinen työskentely on keskittynyt yhteisöllisesti tuotettuun valokuva- ja videotaiteeseen. Mäkiranta on kiinnostunut marginaalisten ryhmien toimijuuden mahdollisuuksista, sukupuolen esittämisen tavoista ja affektiivisista taidemuodoista.
Taiteiden tiedekunnan syyskuun taiteilija Galleria Lovisassa
Mari Mäkiranta: Kotini joki
1.9.–30.9.2020
Lapin yliopisto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi
Avoinna: ma–pe 7.30–20, la 8–16
Lisätietoja:
Mari Mäkiranta
mari.makiranta(at)ulapland.fi
+358 400 840 579
Lisätietoja Galleria Lovisasta:
Näyttelytoiminnan yliopisto-opettaja Leila Lipiäinen
leila.lipiainen(at)ulapland.fi
Lapin yliopiston Galleria Lovisassa esitellään taiteiden tiedekunnan alumnien, henkilökunnan ja opiskelijoiden joukosta valittujen kuukauden taiteilijoiden teoksia sekä satunnaisia yhteisnäyttelyitä. Näyttelytila sijaitsee kahvila Meidän Lovisan yhteydessä.
LY / TTK / LP