Heidi Kaikkosen pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kansanedustajien puheita yliopistolain uudistamisen yhteydessä vuonna 2004. Keskusteluissa nousi esille neljä erilaista tapaa puhua yliopistolaitoksesta: kilpailukyky, hyöty, pohjoismainen hyvinvointi ja sivistysyliopisto.

Yleisin tapa kansanedustajien keskuudessa puhua yliopistolaitoksesta oli vedota kilpailukykyyn. Yliopistojen taloudellisen autonomian nähtiin lisäävän yliopistojen mahdollisuuksia kehittää opetuksen laatua ja selviytyä kansainvälisessä kilpailussa.

– Kansanedustajien mukaan pelkkien perustutkintojen tuottaminen nykyisellä tulosohjausjärjestelmällä ei takaa menestymistä kansainvälisillä areenoilla. Yliopistojen kilpailukyky taataan taloudellisen autonomian lisäämisellä sekä kaksiportaisella tutkintorakenteella, joka nopeuttaa ja joustavoittaa valmistumista, Heidi Kaikkonen sanoo. 

Hyödystä puhuessaan kansanedustajat näkivät yliopistojen keskeiseksi tehtäväksi vuorovaikutuksen yhteiskunnan kanssa. Käytännössä vuorovaikutus tarkoitti työpaikkojen synnyttämistä osaamisen ja innovaatioiden avulla.

Keskusteluissa sivuttiin myös yksityistä yliopistoa yhden kansanedustajan ollessa huolissaan siitä, tarkoittaako taloudellisen autonomian lisääminen samalla liikettä yksityisten yliopistojen suuntaan.

– Puheenvuoro herätti voimakkaita puolustuspuheenvuoroja, joissa korostettiin, ettei vaatimus taloudellisen autonomian lisäämisestä tarkoita yksityisten yliopistojen esiin marssia. Sen sijaan taloudellisen autonomian lisäämisessä on kyse yliopistojen rahoituspohjan laajentamisesta, koulutuspolitiikan ohjauksen säilyessä valtiolla.

Pohjoismainen hyvinvointivaltio yhdessä sivistysyliopiston kanssa toimi vastavoimana tuloksellisuus-, laatu- ja kilpailukyky puheille. Hyvinvointivaltio puheissa yliopisto nähtiin alueellisen ja koulutuksen tasa-arvon näkökulmasta. Sivistysyliopisto puheille tunnusomaista oli sivistyksellisen tehtävän korostaminen yliopiston koko toiminnan perustana.

– Puheet sivistysyliopistosta jäivät kuitenkin muiden puheiden jalkoihin, sivuääneksi. Sen olemassa olo tunnustettiin ja mainittiin, mutta sen toteutumista ei pohdittu kovin syvällisesti.

Merkittävä huomio kansanedustajien puheista oli myös se, miten vaihtoehdottomaksi koulutuspolitiikan tilanne koettiin.

– Keskusteluissa puhuttiin siitä, miten globalisaatio ja voimakas yhteiskunnallinen muutos pakottavat yliopistot vastaamaan ajan haasteisiin. Globalisaatio ja kansainvälistyminen nähtiin pakkoina, jotka itsessään riittävät selityksiksi koulutuspolitiikan muutoksille.

Lisätietoja:
Heidi Kaikkonen
Puhelin 044 358 2338

LaY/Viestintä/OT