Julius Oförsagd

• Valmistui teollisen muotoilun koulutusohjelmasta taiteiden maisteriksi vuonna 2015 (nykyinen muotoilun koulutusohjelma)
• Pyöritti jo opiskeluaikoinaan maailman pohjoisinta muotoiluviikkoa, Rovaniemellä järjestettävää Arctic Design Weekiä
• On työskennellyt myös kansainvälisissä filmi- ja tv-tuotannoissa
• Nykyään toimii rovaniemeläisen muotoiluyrityksen Arctic Factoryn toimitusjohtajana ja muotoilujohtajana.

Miten päädyit opiskelemaan Lapin yliopistoon ja juuri sitä alaa, jota opiskelit?

Minusta piti tulla näyttelijä ja hainkin useamman kerran Teatterikorkeakouluun.

Lukion viimeisenä keväänä olin partioystävieni kanssa seinäkiipeilemässä ja eräs heistä totesi harkinneensa hakea Lapin yliopistoon opiskelemaan teollista muotoilua. Jostain syystä tämä tieto jäi kytemään takaraivooni ja mentyäni kotiin tutkin, mistä on kyse ja päätin laittaa paperit sisään.

Miten siis päädyin opiskelemaan muotoilua? Aivan sattumalta, muutaman viisaan sanan tähden. Toki taustalla oli kiinnostus luovuutta ja käsillä tekemistä kohtaan mutta en olisi osannut sanoittaa niiden hyödyntämiselle muotoilijan ammattia ilman lyhyttä keskusteluani ystävän kanssa.

Minkälaiset muotoilun opinnot olivat?

Muotoilun opinnot olivat ensimmäisten vuosien ajan hyvin paikka- ja kalenteriorientoituneita. Opiskeluun kuului vahva läsnäolo paikan päällä sekä käytännönläheinen tekeminen. Kampuksella oleminen tiivisti yhteisöä, mutta toi opintoihin myös järjestystä ja rutiinia.

Monet kurssityöt liittyivät tuolloin konkreettisiin asioihin, kuten matkapuhelinten, autojen, veneiden ja muun vastaavan suunnitteluun. Tämä vaati paitsi taitoa saada oma ajatus paperille myös taitoa saada se kolmiulotteiseksi asiaksi joko tietokoneella tai mallipajalla työskennellen.

Kokonaisuudessaan opinnot olivat yhdistelmä konkreettista ja luovaa työskentelyä sekä tutkijan identiteetin etsimistä ja tutkimustyön lainalaisuuksien sisäistämistä. Moniin muihin aloihin verrattuna tähän yhdistyi myös tiivis työskentely eri sidosryhmien kanssa kuten yritysten ja julkisten organisaatioiden, joille suunniteltiin uusia tuotteita ja palveluita.

Luovuuden lisäksi olen ollut kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja kehittämisestä, joten oli luonnollista kandiopinnoissa lukea kesäyliopistossa myös politiikkatieteitä ja sisällyttää ne osaksi opintoja.

Myös oma teatteritausta, erityisesti improvisaatioteatterin osalta, yhdistyi opintoihini ja maisterivaiheessa tutkin, miten improvisaatioteatteria voi hyödyntää tuotekehitysprosessin ideointimenetelmänä ja työkalupakkina.

Opintojen puolivälissä palvelumuotoilu alkoi vahvistaa asemaansa ja se toi täysin uudenlaisen näkökulman muotoiluajatteluun. Muistan, kuinka vaikeaa sitä oli silloin käsittää miten immateriaaleja asioita suunnitellaan. Nyt huomaan, että koko tuo aika on luonut pohjaa sille ihmislähtöisen muotoilun ajattelulle, jolle pohjaan oman tekemiseni tänään.

Mikä oli parasta opiskeluaikanasi? Mitä on jäänyt erityisesti mieleen?

Yhteiset opintoihin kuuluneet ja niiden ulkopuolella toteutetut projektit peilasivat vahvasti koko opiskelijauraani. Luomisen vimma ja kokeilemisen hauskuus, kaikessa naiiviudessaan, oli hauskaa ja opettavaista. Myös aidot yrityscaset toivat perspektiiviä tekemiseen.

Muotoiluviikon ympärillä toimiminen ja opiskelijoiden yhteen tuominen olivat iso osa tekemistä tuolloin. Muistan kerran, kun halusimme kovasti saada tiedekunnan koulutusohjelmien välille enemmän yhteistyötä, niin rakensimme yliopiston suureen nelikerroksiseen Agora-tilaan suuren määrän kymmenmetrisiä lankapurkkipuhelimia. Tietenkin lupaa kysymättä.

Niin kauan kuin piti järjen mukana, oli mahdollisuus touhuta ja kokeilla. Tämä ajattelu oli vahvasti mukanani koko opiskeluajan.

Nuorena opiskelijana kantavia voimia olivat huolettomuus ja tekemisen ilo. Vain tekemällä oppii ja jos tekee paljon, niin luultavasti myös oppii paljon.

Millaista oli opiskella ja asua Rovaniemellä? Miksi kannattaa tulla opiskelemaan Lappiin?

Rovaniemi oli, ja on, ennen kaikkea turvallinen ja kompakti. Talvella voi olla kylmää ja rutosti lunta, mutta kesällä puolestaan yötön yö luo maiseman, joka piirtyy verkkokalvoille ikuisiksi ajoiksi.

Kaupunki on myös täynnä ravintoloita ja monenlaista elämää, johon tänä päivänä oman mausteensa tuovat sadat tuhannet turistit. Tietenkin, jos tykkää liikkua luonnossa ja harrastaa ulkoilua, niin liekö parempaa yliopistokaupunkia siihen olemassakaan.

Ylioppilaskunta tarjoaa huokeita liikuntamahdollisuuksia ja muutenkin railakasta sisältöä sekä yhteisöjä elämään. Liikuntamahdollisuuksien lisäksi uskaltaisin todeta Rovaniemen olevan virkeä kulttuurikaupunki.

Rovaniemellä ja Lapissa itselle tärkeintä oli, ja on edelleen, ihmisten välittömyys ja kyky suhteuttaa asioita oikeisiin mittaluokkiin. Neljä (tai kahdeksan, niin kuin jotkut sanovat) vuodenaikaa tuovat vuodenkiertoon rytmiä ja kontrasteja.

Se aiheuttaa sen, että on aina jotain, mitä odottaa.

Millainen urapolkusi on ollut?

Opiskellessani toista tai kolmatta vuotta eksyin toteuttamaan Rovaniemen Arctic Design Weekia vastaten osaltani yliopiston osallistumisesta siihen.

Seuraavana vuonna kaupungin elinkeinoyhtiöstä kysyttiin, että kiinnostaisiko minua tuottaa koko designviikko heidän palkkalistoillaan. Vastasin myöntävästi ja niinpä yritin parhaani mukaan osaltani luotsata maailman pohjoisinta muotoiluviikkoa seuraavat seitsemän kertaa, osan aikaa palkkalistoilla ja osan aikaa omalla yrityksellä.

Perustimme myös ystävieni kanssa monialaisen tuotantoyhtiön 2010-luvun alussa. Tuotantoyhtiönä perustimme oman komediateatterin, tuotimme ensimmäisenä lappilaistuotantona kokopitkän fiktioelokuvan saksalaisen tv-kanavan kanssa ja teimme paljon muutakin enemmän tai vähemmän hullua.

Päätin perustaa oman yrityksen vuonna 2014, jotta voin tehdä juuri sitä mitä haluan. Jatkoin muotoiluviikon tuottamista ja autoimme kansainvälisiä filmituotantoja Lapissa. Vuoden 2018 paikkeilla yritys alkoi löytämään nykyisen Arctic Factoryn muotoilutoimistoidentiteettinsä.

Vuosina 2016–2017 koordinoin myös Suomi 100 -juhlavuoden Lapissa osana Valtioneuvoston johtamaa verkostoa.

Omaa uraani on ohjannut pitkälti halua tehdä ja kokeilla. Yrittäjyys on antanut tähän hyvän alustan ja tekemällä on pikkuhiljaa myös alkanut ymmärtämään bisneksen tekemisen lainalaisuuksia. Urallani ehdottomin rikkaus on ollut mahdollisuus työskennellä yhdessä erilaisten organisaatioiden ja ihmisten kanssa.

Vuosien varrella olen oppinut ymmärtämään niin julkisen puolen viranhaltijan ja poliitikon kuin yksityisen puolen mikroyrittäjän tai suuren yrityksen toimitusjohtajan ajatuksia ja näkökulmia. Työntekemisen kannalta verkostot ovat kaikkein tärkein voimavara ja pohja verkostoille luodaan opintojen aikana. Lapin yliopisto omassa kompaktiudessaan antaa tähän mitä mainioimmat edellytykset.

Mitä teet työksesi, millaisia tehtäviä työssäsi on?

Omistan strategiseen palvelumuotoiluun ja systeemiseen muotoiluajatteluun erikoistuvan muotoilutoimisto Arctic Factoryn, jonka tehtävänä on poistaa maailmasta yhteiskunnalliset ongelmat.

Arjessa pidän huolta suhteista asiakkaisiin ja innovoin uusia projekteja. Asiakasprojekteissa olen usein strateginen neuvonantaja ja suunnannäyttäjä sekä hallinnoin ja fasilitoin suuria kokonaisuuksia. Iso osa työtäni on yhteistyöverkostojen ja -tilaisuuksien fasilitointi.

Toki myös perinteisemmät palvelumuotoilijan työt löytävät edelleen pöydälleni aika-ajoin. Silloin analysoin ihmisten tarpeita ja rakennan toimintamalleja ja -prosesseja, jotta yritysten ja julkisten organisaatioiden toiminta tuottaisi enemmän ja laadukkaampaa arvoa ihmisille heidän ympärillään.

Käytännössä työni on siis joko yleistä hallinnointia, myyntiä tai asiakasprojektien toteuttamista ja muotoiluprosessien johtamista. Melko usein minut löytää vetämästä työpajoja, kokouksia ja seminaareja tai designsprinttejä.

Millaisia taitoja tarvitset työssäsi?

Johtajana tärkeimpiä taitojani on kyky hallita kokonaisuuksia ja muodostaa syyseuraussuhteita. Johtajana on tärkeää pyrkiä strategiseen ajatteluun. Sekä muotoilijana, fasilitaattorina että johtajana tärkein kyvykkyyteni on kyky kuunnella toisia ja haluta ymmärtää heidän perspektiivinsä asioihin.

Maailman ja sen ratkaisut ovat aina kompromissejä. Kun olen sen ymmärtänyt, voin sen jälkeen tehdä päätöksiä ja johtaa.

Usko siis omaan visioosi ja unelmaan sekä ennen kaikkea intuitioon, mutta älä jätä kuulematta muita ja heidän toiveitaan, sillä pitkällä tähtäimellä moni seikkailu on paljon mukavampi yhdessä kuin yksin.

Mikä nykyisessä työssäsi on parasta?

Yrittäjyys itsessään mahdollistaa asioiden tekemisen juuri siten kuin itse näkee parhaaksi. On hullua ajatella, että maailma olisi valmis ja, että kaikki mitä tähän asti on luotu ja keksitty, olisi paras versio. Yrittäjä voi antaa itselleen mahdollisuuden olla rohkea suunnannäyttäjä. Yrittäjä saa määrittää, mihin suuntaan yrityksen kulttuuri kehittyy ja mitä palveluita tai tuotteita yritys tarjoaa.

Vapaus tuo kuitenkin myös valtavan määrän vastuuta ja tukaliakin tunteita, mutta parhaimmillaan se on seikkailu, jota ei ihan heti vaihtaisi toiseen. Muotoilijana sinulla on prosessi ja työkalut muuttaa maailmaa.

Me voimme aina tehdä asiat paremmin, kestävämmin ja fiksummin, ja sitä varten me muotoilijat olemme olemassa.

Mikä opinnoissasi oli erityisen hyödyllistä työurasi tai elämäsi kannalta?

Luulen, että kaikkein merkityksellisintä on ollut mahdollisuus oppia kokeilemalla. Mahdollisuus tehdä asioita uskoen omiin unelmiin ja hulluihin ajatuksiin.

Mitään ei ole kuitenkaan tehty yksin vaan yhdessä muiden ihmisten kanssa. Ihmiset ympärillä ovat voimavara, jonka arvoa ei välttämättä huomaa opintojen aikana mutta se tulee vastaan myöhemmin (työ)elämässä.

Vinkkejä tuleville tai nykyisille opiskelijoillemme?

Vaikka itse en kummoinen bilettäjä ollutkaan, kannustan aktiivisuuteen opiskelijaelämässä niillä osa-alueilla, jotka tuntuvat itselle mielenkiintoisilta.

Se voi olla bilettämistä tai se voi olla opiskelijapolitiikkaa, urheilua, ylioppilasteatteria, Speksiä, opiskelijaradiota tai illanviettoja ylioppilaskunnan saunalla. Tai sitten se voi olla kaikkea tätä.

Ole siis avoin maailmalle ja sen mahdollisuuksille. Kaikki on mahdollista, sen tekeminen vaatii vain vähän aikaa ja viitseliäisyyttä.