Teksti: Jenni Katermaa

Kuvat: Elli Alasaari

Mikko Lindroos opiskelee töidensä ohella hallintotieteitä ja johtamista. Hän uskoo hyötyvänsä opinnoista myös nykyisessä työssä.

Rovaniemen kaupunginlakimies Mikko Lindroosilla ei ole ikinä ollut urasuunnitelmaa

Oikeustieteen maisteri Mikko Lindroos on päätynyt urallaan paikasta toiseen luottaen, että kaikilla reiteillä on tarkoitus. Työllistyminen on kuitenkin vaatinut omaa aktiivisuutta, mikä tulee ihmisten seurasta nauttivalle Lindroosille luonnostaan.

Lindroos on luonut uransa aikana mittavan verkoston, mutta huomauttaa karsastavansa sekä ura- että verkosto-sanaa.

– En ole kunnianhimoinen uraihminen, mutta olen määrätietoinen. Uskon siihen, että tekemällä itselle merkityksellisiä asioita voi päästä niin sanotulla uralla eteenpäin.

Mikko Lindroos opiskelee töidensä ohella hallintotieteitä ja johtamista. Hän uskoo hyötyvänsä opinnoista myös nykyisessä työssä.

Toisella yrittämällä oikikseen

Rovaniemeläislähtöinen Lindroos kiinnostui lukion lakitiedon kurssilla yhteiskunnallisista asioista. Lukion jälkeen hän kuitenkin epäröi oikeustieteelliseen hakemista.

– Ajattelin, että sinne päästäkseen pitää olla joku yli-ihminen.

Asepalveluksessa Lindroos päätti kokeilla onneaan ja luki kasarmilla oikiksen pääsykokeisiin. Opiskelupaikka avautui kuitenkin politiikkatieteisiin.

Vuoden opiskeltuaan Lindroos pyrki uudelleen oikikseen ja toinen kerta tärppäsi. Hän aloitti oikeustieteiden opinnot syksyllä 2010.

Opintojen aikana Lindroos oli monessa mukana: edustajistossa, ylioppilaskunnan hallituksessa, tiedekuntaneuvostossa, yliopistokollegiossa ja yliopiston hallituksessa.

– On tärkeää tutustua myös muihin kuin oman alan ihmisiin. Se laajentaa perspektiiviä.

Mikko Lindroos kulkee työmatkat pyörällä. Hänestä parasta Rovaniemessä on liikuntamahdollisuudet ja liikenneyhteydet.

Lindroos teki opintojen ohessa töitä matkailualalla. Myöhemmin hän pääsi tiedekunnalle töihin amanuenssiksi sekä opetus- ja tutkimushenkilökuntaa avustavaan opiskelijatyöryhmä Paradigmaan. Hän suoritti myös harjoittelun Rovaniemen hovioikeudessa.

– Harjoittelu on väylä työelämään. Siellä voi myös oppia jotain, Lindroos naurahtaa.

Tutkinto konkretisoitui auskultoinnissa

Valmistuttuaan vuonna 2017 Lindroosia ei pahemmin työllistyminen jännittänyt.

– Olen tehnyt töitä 15-vuotiaasta asti ja olen työn suhteen kaikkiruokainen. Oikeustieteen tutkinnolla voi myös tehdä melkein mitä vain.

Lindroos jatkoi väitöskirjatutkijaksi ja toimi Lapin yliopiston tutkimus- ja rahoituspalveluiden suunnittelijana.

Vuonna 2019 Lindroos pääsi auskultoimaan eli tuomioistuinharjoitteluun Lapin käräjäoikeuteen. Vuoden kestävän harjoittelun aikana hän oppi tuomioistuimen istuntokäytänteiden perusteet.

– Suulliset oikeudenkäynnit olivat tavattoman jännittäviä ja mielenkiintoisia. Minulle tärkeintä oli opintojen aikana oppimani kuulemisperiaate. Oikeudenkäynnissä kaikkien täytyy tulla kuulluksi.

Auskultoinnin jälkeen Lindroos sai sijaisuuden hovioikeuden esittelijänä. Lyhyt sijaisuus kesti lopulta neljä vuotta.

– Sain perehtyä syvemmin monimutkaisten riita-asioiden ja vakavien rikosten oikeudellisiin kiemuroihin.

Vuonna 2024 Lindroos haki kaupunginlakimiehen työtä. Hän ei tullut valituksi, mutta myöhemmin hänelle soitettiin avautuneesta hallintolakimiehen paikasta.

– Se sopi minulle kuin nyrkki silmään. Jopa paremmin kuin ensimmäinen paikka, jota hain.

Lindroos tuli valituksi ja työskentelee yhä samassa tehtävässä.

Työtä kotikaupungin hyväksi

Kaupunginlakimiehenä Lindroos toimii kaupunkikonsernin omistajaohjauksen valmistelijana, osallistuu kaupunginhallituksen kokouksiin, avustaa työllisyys-, sivistys- ja hyvinvointipalveluita sekä huolehtii päätöksenteon laillisuudesta.

– Pääsen oppimaan koko ajan uutta, kun teen töitä eri alojen ammattilaisten kanssa.

Mikko Lindroos tekee mielellään töitä toimistolla ihmisten ympärillä. Hänen mielestään neuvonantajana on tärkeää olla fyysisesti läsnä, jotta voi vetää hihasta.

Kunnallispolitiikassakin mukana ollut Lindroos kokee käytännön työn kuntalaisten ja kotikaupungin hyväksi merkitykselliseksi. Hänelle tärkeimmät arvot työssä ovat oikeus, kohtuus ja yhdenvertaisuus.

– Lakimiehenä haluan, että asioissa päästään eteenpäin ja löydetään kaikkien kannalta toimiva ja oikeudenmukainen ratkaisu. Aina se ei ole helppoa eikä yksinkertaista.

Tunnollisena ja huolellisena ihmisenä Lindroosin on täytynyt hyväksyä virheiden mahdollisuus. Ajoittain haastavassa työssä auttaa yhdessä tekeminen.

– Kaikki viisaus ei asu minussa. Asioiden pohtiminen yhdessä on monesti kaikkien kannalta parempi.

Kuka?

• Mikko Lindroos, 35-vuotias
• Kotoisin Rovaniemeltä ja asuu yhä paikkakunnalla perheineen.
• Koulutukseltaan oikeustieteen maisteri.
• Harrastaa karatea ja juoksemista.
• Haaveammatti lapsena oli tuomari.

Syyttäjä Maija Aarron työssä palkitsevinta on rikosvastuun toteutuminen

Syyttäjä Maija Aarrosta olisi luultavimmin tullut lääkäri, jos hän olisi saanut lukion biologian koulutehtävästä kympin. Aarto korjasi tehtävää opettajan ohjeiden mukaan, mutta ei silti saanut täysiä pisteitä.

– Päätin, että alan ihmisoikeusjuristiksi, koska tämä oli kauhea oikeusmurha, Aarto nauraa.

Maija Aarto tykästyi heti opintojen alussa tiivistunnelmaiseen Lapin yliopistoon, jossa junantuomien ryhmäytyminen tuntui vaivattomalta.

Päätös hakea oikeustieteelliseen ulottui tietysti epäreilua arvosanaa pidemmälle. Aarto koki oikeudenmukaisuuden itselleen tyypilliseksi luonteenpiirteeksi, jonka toteuttaminen työssä tuntui tärkeältä.

Vuonna 2001 Aarto muutti Oulusta Rovaniemelle opiskelemaan lakia. Aarto luki mielellään rikos- ja prosessioikeutta, mutta inhosi ympäristöoikeutta. Nykyisessä työssään hän on kuitenkin ympäristötiimin syyttäjä.

– Ei kannata kovin tarkasti paaluttaa opintoja ja sulkea jotain pois.

Opintojen aikana Aarto kävi harjoittelemassa työelämää Lapin maistraatissa sekä asianajotoimistossa. Jälkimmäisessä hän sai jatkaa valmistumisen jälkeen. Työssä hänelle selkeni, mikä oikeudenkäynnin rooli sopi hänelle parhaiten.

– Jouduin puolustamaan seksuaalirikoksista epäiltyjä, mikä tuntui vaikealta. Istun mieluummin syyttäjän penkissä.

Äidiksi uran alussa

Pian valmistumisen jälkeen vuonna 2007 Aarto pääsi auskultoimaan Ylivieskan käräjäoikeuteen. Tuomioistuinharjoittelun keskeytti hartaasti toivotun esikoisen syntymä ja äitiyslomalle jääminen. Hän suoritti auskultoinnin loppuun Rovaniemen käräjäoikeudessa, jonka jälkeen perheeseen syntyi toinen lapsi.
Opintojensa alussa Aarto ei olisi voinut kuvitella jäävänsä Rovaniemelle asumaan. Jäämispäätökseen vaikuttivat eniten Rovaniemen luonto ja paikkakunnalle muodostuneet verkostot ja ystäväpiirit.

Aarto muistelee, että perheen ja työn yhteen sovittaminen tuntui uran alussa haastavalta. Hän olisi viihtynyt äitiyslomilla pidempäänkin, mutta työelämästä syrjäytyminen huolestutti.

– Naisena ja äitinä tuntui, että oli pakko mennä töihin pian lasten syntymän jälkeen, vaikka olinkin molempien lasten kanssa kotona yli vuoden. Juristinaiset joutuvat tekemään uran alussa enemmän töitä kuin miehet.

Hoitovapaalla ollessaan Aarto kuuli avautuvasta syyttäjän paikasta. Hän haki ja sai määräaikaisuuden ensin Kemistä. Muutaman vuoden päästä Aarron virka vakinaistettiin Rovaniemelle.

“Työpäivien vaihtelevuus on rikkaus”

Aarto on työskennellyt vuodesta 2012 aluesyyttäjänä Rovaniemellä, lukuun ottamatta vuoden rikoskomisarion tehtävää Lapin poliisilaitoksella vuonna 2017.

Syyttäjän työn näkyvin osuus lienee oikeudenkäyntien istuntopäivät, mutta todellisuudessa ne ovat vain jäävuoren huippu.

Ajoittain raskaassa työssä auttaa kollegoiden kanssa juttelu ja hurtti huumori.

Työviikkoon mahtuu juttujen läpikäyntiä ja oikeudenkäyntien valmistelua, syyteharkintaa, sidosryhmä- ja esitutkintayhteistyötä viranomaisten kanssa sekä esitutkinnan rajoittamispäätöksiä.

– Työpäivien vaihtelevuus on minulle rikkaus.

Syyttäjä tekee usein myös syyttämättäjättämispäätöksiä. Aarto puhuu objektiivisuusperiaatteesta, jonka noudattamista hän pitää tämän työn yhtenä kulmakivenä.

– Minun osaltani sanonta “käy päälle kuin yleinen syyttäjä” ei pidä paikkaansa. Otan huomioon kaikki oikeudenkäynnin osapuolet.

Raskasta mutta palkitsevaa työtä

Käytännöllisesti ajatteleva Aarto halusi lapsena hautausurakoitsijaksi, jotta asiakkaat eivät loppuisi kesken.

– Eivät ne tässäkään työssä lopu, hän naurahtaa.

Työmäärä on välillä turhankin suuri ja päivät venyvät pitkiksi. Istuntopäivät ovat usein työn raskain osuus ja niistä palautuminen vie aikaa.

– Syyttäjä on rikosprosessin veturi. Istunnossa täytyy miettiä aina seuraavaa askelta.

Aarto kuuluu henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten tiimiin. Synkät seksuaali- ja henkirikosjutut menevät joskus kokeneenkin syyttäjän ihon alle. Erityisesti lapsiin kohdistuvien rikosten kohdalla Aarron täytyy välillä purra hammasta ja pitää tunteet kurissa.

Aarto saa työssään voimaa onnistuneista tuomioista ja työläiden juttujen valmiiksi saamisesta.

– Rikosvastuun toteutuminen auttaa parhaiten jaksamaan työssä.

Erityisesti yksi tapaus on jäänyt Aarron mieleen uralla onnistumisena. Posiolla tapahtunut tapon yritys muuttui murhan yritykseksi, kun Aarto huomasi jutussa epäjohdonmukaisuuksia ja tiiviin esitutkintayhteistyön tuloksena vastaaja sai tuomion murhan yrityksestä.

– On palkitsevaa nähdä, kun palaset loksahtelevat paikoilleen.

Kuka?

• Maija Aarto, 46-vuotias
• Kotoisin Oulusta. Asunut pääsääntöisesti Rovaniemellä vuodesta 2001.
• Perheeseen kuuluu puoliso, kaksi lasta ja kaksi koiraa.
• Koulutukseltaan oikeustieteen maisteri, varatuomari ja perustason ensihoitaja.
• Harrastaa salilla käymistä, laskettelua, ompelua ja retkeilyä.
• Haaveammatti lapsena oli hautausurakoitsija.