Opetusministeriön esityksen mukaan ylempää korkeakoulututkintoa varten saisi opiskella kaksi vuotta tavoiteaikaa kauemmin. Toisin sanoen seitsemän vuotta. Alempaa korkeakoulututkintoa saisi opiskella neljä vuotta. Opintojen enimmäisaikaan ei laskettaisi poissaoloa, joka johtuu asevelvollisuuden suorittamisesta, äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan pitämisestä, Ranta listasi.

Esityksen mukaan yliopisto voisi myöntää opiskelijalle, joka ei ole suorittanut tutkintoa säädetyssä ajassa, lisäaikaa opintojen loppuun saattamiseksi. Lisäajan myöntäminen edellyttäisi, että opiskelija esittää tavoitteellisen ja hyväksyttävän suunnitelman opintojen loppuun saattamisesta. Jos opiskeluoikeuden menettänyt opiskelija haluaa myöhemmin jatkaa opintojaan, hänen olisi haettava yliopistolta oikeutta päästä uudelleen opiskelijaksi.

Opetusministeriön esityksessä todetaan, että yli puolet yliopisto-opiskelijoista käy työssä opintojensa ohella. Noin puolet työssäkäyvistä opiskelijoista on sellaisissa työtehtävissä, jotka tukevat suoritettavia opintoja.

- Opetusministeriössä on onneksi ymmärretty, että yhtäältä opintojen aikainen työssäkäynti ei ole pelkästään kielteinen ilmiö. Opetusministeriön teettämien selvitysten mukaan opiskelijat kokevat, että työkokemus vahvistaa opiskelumotivaatiota ja edistää opiskelijan valmistumisen jälkeisiä työllistymisedellytyksiä. Tästä johtuen suomalaiset yliopistoista valmistuvat työllistyvät nopeammin ja varmemmin kuin muiden EU-maiden opiskelijat, Ranta sanoi.

Lisäksi useilla nopeasti kasvavilla aloilla, erityisesti tietoteollisuusaloilla, ollaan ennen koulutuslaajennuksia oltu hyvinkin riippuvaisia opiskelijoiden työpanoksesta. On puhuttu opiskelijoista kansantalouden suhdannepuskurina. Eli hyvinä aikoina ollaan töissä ja huonoina työttömyyskortiston sijaan opiskelemassa.

Toisaalta suuri osa opiskelijoista on epätarkoituksenmukaisesti sijoittuneena työmarkkinoilla tehtävissä, joiden hoitaminen ei edellytä korkeakouluopintoja. Tämä on se osa työssäkäynnistä, josta valtioneuvosto haluaa eroon. Mutta miksi opiskelijat tekevät tällaisia niin sanotusti hyödyttömiä töitä - yksinkertaisesti toimentulonsa turvaamiseksi, Ranta vastasi kysymykseensä.

Ratkaisuna ongelmaan Ranta esitti opintotuen nostamista sellaiselle tasolle, että täysipäiväinen opiskelu on mahdollista.

- Opintotuen asumislisän vuokrakaton korottamisen on oltava ensimmäinen ja välitön toimenpide, hän sanoi.

Ranta arvosteli puheessaan kovin sanoin opetusministeriön tekstiä, jonka mukaan opetuksen kehittäminen, opintojen ohjauksen tehostaminen ja opiskelijapalveluiden parantaminen eivät ole riittävästi lyhentäneet opintoaikoja eivätkä lisänneet yliopisto-opintojen läpäisyä.

- Toimenpiteiden arvioiminen riittämättömiksi on vähintäänkin kyseenalaista, koska esimerkiksi tutkintorakenneuudistuksen ja opinto-ohjauksen lisäämisen vaikutuksia ei vielä tiedetä, ja esimerkiksi opiskelijoiden opintososiaaliseen aseman parantamista ja yliopistojen resurssien lisäämistä ei todellisuudessa ole edes pyritty edistämään. Onkin opetusministeriön puolelta suorastaan hävytöntä puhua rajauksesta osana kokonaisuutta, kun kokonaisuuden muut toimenpiteet ovat jääneet sivuraiteille, Ranta sanoi.

Rannan mukaan koko järjestelmän kannalta on edullista, että kaikki ne, joilla on edellytykset suorittaa korkeakoulututkinto loppuun saakka, voivat sen tehdä ja heitä siihen kannustetaan.

- Tähän päästään opetusministeriön mallissa vain suunnattomalla byrokratialla, jolla opiskelijoille myönnetään lisäaikaa ja palautetaan kerran menetettyjä opiskeluoikeuksia. Tämä ei ole toivottavaa, koska byrokratia jo olemassaolollaan lisää keskeyttämistä eli sotii rajauksen tavoitteita vastaan, ja, koska byrokratia tarkoittaa aina vähemmän rahaa yliopistojen varsinaisiin tehtäviin – opetukseen ja tutkimukseen.

Kyseenalaista on Rannan mukaan myös poissaolo-oikeuden rajaaminen, joka vaikeuttaa yliopistojen toiminnan suunnittelua – eli juuri päinvastoin kuin väitetään. Tämä johtuu siitä, että opiskelijat, jotka eivät todellisuudessa voi jostain syystä opiskella, joutuvat ilmoittautumaan läsnäoleviksi ja vielä myöhemmin käymään läpi lisäajanhakemisbyrokratian.

Toisin kuin opetusministeriön esityksessä väitetään, lakimuotoilu ei vastaa perustuslain 80 §:n vaatimusta yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien säätämisestä lailla, koska opiskeluoikeuden rajaus on kytketty tutkintojen ohjeelliseen suoritusaikaan, josta puolestaan säädetään valtioneuvoston asetuksella. Näin ollen yksilön opiskeluoikeuden pituus ei määräytyisi lain, vaan valtioneuvoston kulloisenkin asetuksen perusteella. Esitys on siten selkeästi myös perustuslain vastainen. Kunniamainintoja ei tästä lainvalmistelusta liikene, Ranta sanoi.
Jaakko Rannan puhe kokonaisuudessaan osoitteessa: www.ulapland.fi/avajaispuheet  

Lisätietoja:
Jaakko Ranta
Hallituksen puheenjohtaja
Lapin yliopiston ylioppilaskunta
Puhelin 016 341 28 47
GSM 050 34 84 824
jaakko.ranta@lyy.fi
www.lyy.fi

Lapin yliopisto/Viestintä/Olli Tiuraniemi