Eri toimialojen paikallinen hyväksyntä perustuu niiden kykyyn työllistää paikallisia ihmisiä ja luoda uusia työpaikkoja. Lapin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa käy ilmi, että luonnonvaroihin perustuvien elinkeinojen osalta huolenaiheena on, että työpaikat ja omistajuus siirtyvät entistä enemmän ulkopaikkakuntalaisille, kun taas ympäristövaikutukset jäävät paikallisten elämänpiiriin.
Lapin yliopistossa selvitettiin kaivos-, metsä- ja matkailualojen niin sanottua sosiaalista toimilupaa eli hankkeiden tai toiminnan paikallista hyväksyntää.
— Sosiaalinen toimilupa on kaivosalan piirissä 1990-luvun lopulla syntynyt käsite, joka tärkeällä tavalla korostaa paikallisten ihmisten sananvaltaa ja sosiaalista kestävyyttä ympäristöllisen ja taloudellisen kestävyyden rinnalla, tutkija Leena Suopajärvi Lapin yliopistosta kertoo.
Kaikkein tärkein asia sosiaalisen toimiluvan kannalta on se, että toiminta tukee paikallistaloutta, työllistää paikallisia ihmisiä ja luo uusia työpaikkoja.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että sosiaalinen toimilupa on käsitteenä uusi, mutta kaikki toimialat korostivat paikallisen hyväksynnän merkitystä. Kaivos-, metsä- ja matkailualan harjoittajien näkemyksen mukaan sosiaalinen toimilupa on ansaittu, kun toimintaa ei tarvitse jatkuvasti perustella ja paikallisten sidosryhmien kanssa on toimiva neuvotteluyhteys.
Kaivosalalla paikallisen hyväksyttävyyden eteen on tehty työtä, sillä 2000-luvun kaivosbuumi toi myös Lappiin uusia kaivoshankkeita ja kansainvälisiä yrityksiä.
—Ulkomaista omistusta usein kritisoidaan, mutta toisaalta isoilla yhtiöillä on vakiintuneita sosiaalisen vastuun käytäntöjä, kuten esimerkiksi yhteiskuntavastuuraportointi, Suopajärvi sanoo.
Metsäalalla on kehitetty käytäntöjä, joiden kautta metsäluonnon käyttöä suunnitellaan yhteistyössä paikallisten sidosryhmien kanssa.
—Metsätaloudessa vakiintuneet yhteistyön ja tiedottamisen menetelmät ovat osaltaan parantaneet mielikuvia alan toiminnasta. Biotalouden nousun ja hakkuumäärien kasvun myötä moni on kuitenkin huolissaan metsien kestävästä käytöstä, eikä tehometsätalouden aikakausi ole unohtunut, tutkimusassistentti Sanna Pettersson toteaa.
Matkailuelinkeino tukeutuu paikalliseen luontoon ja kulttuuriin ja on siten eniten läsnä paikallisten ihmisten arjessa. Ehkäpä sen takia matkailuala tuo vähiten esiin toimintansa sosiaalista kestävyyttä.
—Alan vahvuutena on esimerkiksi paikallisen palvelurakenteen ylläpitäminen, josta hyötyvät sekä matkailijat että paikalliset asukkaat. Sosiaalista toimilupaa on käsitelty pääasiassa teollisuuden näkökulmasta, mutta myös palvelualalle soveltuvalle mallille olisi tilausta, Pettersson sanoo.
Paikallisia ihmisiä huolettavat eniten ympäristökysymykset. Kaivostoimintaan liitettynä uhkana nähdään vesistöjen pilaantuminen ja biotalousbuumin nousun myötä metsien monimuotoisuuden pelätään kaventuvan. Matkailuelinkeinon osalta reitistöjen laajeneminen nousi ympäristön ja esimerkiksi porotalouden kannalta tärkeimmäksi huolenaiheeksi.
Tutkimus toteutettiin osana Luonnonvarakeskuksen johtamaa projektia, joka on saanut rahoituksen Pohjoinen periferia ja arktinen –ohjelmasta. Tutkimusta varten haastateltiin kuuttatoista kaivos-, metsä- ja matkailualan edustajaa ja tutkimuksen kohdealueena olevan Kittilän kunnan yli 20:tä asukasta.
Tutkimusraportti Sosiaalinen toimilupa kaivos, metsä- ja matkailualalla. Toimialojen paikallinen hyväksyttävyys Lapissa löytyy osoitteesta
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-066-1
Lisätietoja:
Tutkija, sosiologian yliopistonlehtori Leena Suopajärvi
leena.suopajarvi@ulapland.fi
040 4844 234
Tutkimusassistentti Sanna Pettersson
sanna.pettersson@ulapland.fi
040 9119 353