Kansainvälinen Pohjoisen ulottuvuuden instituuttia koordinoi Lappeenrannan tekninen yliopisto. Lassi Heininen on johtoryhmän jäsen. Seuraavassa Lassi Heinisen raportti ulkoministeriössä pidetystä kokouksesta.

Osa vuosittaista kokoontumista oli aivoriihi, jonka teemana oli pohjoiset meritiet logistiikan, talouden ja geopolitiikan näkökulmista. Tämä ensimmäistä kertaa kokeiltu aivoriihi, jonka vetäjä ja moderaattori olin, onnistui erittäin hyvin. Ensinnäkin se kokosi hyvän joukon eri alojen – logistiikan, talouden, tekniikan ja politiikkatieteiden – asiantuntijoita pohjoisen ulottuvuuden kohdealueelta Norjasta, Ruotsista, Saksasta, Suomesta ja Venäjältä.

Kolmen lyhyen avausesityksen jälkeen aivoriihen teemaa, joka on siis laaja ja rönsyileväkin, lähdettiin purkamaan yleiskeskustelusta nousseiden neljän alateeman ja osakysymyksen kautta. Yhteinen käsitys ensimmäisestä alateemasta oli, että on realistista uskoa, että pohjoisilla meriteillä alkaa kansainvälinen liikenne. Yhteisestä käsityksestä huolimatta keskustelu lainehti vilkkaana laidasta laitaan ja liikenteen toteutumisen aikakehikko ei täsmentynyt vaan mielipiteet liikkuivat MGIMOn professori Lev Voronkovin 10–100 vuoden aikahaarukasta Pohjoisen ulottuvuuden logistiikka kumppanuuden puheenjohtaja Oddgeir Danielsenin nollavuoteen, eli että toiminta on jo alkanut.

Toinen alateema oli pohtia kansainvälisen liikenteen alkamisen todennäköisiä ja mahdollisia positiivisia ja negatiivisia tekijöitä ja vaikutuksia. Niitä kertyikin pitkä, ja molemmissa kategorioissa lähes yhtä pitkä, lista. Ja sitten oli tekijöitä, kuten ilmastonmuutos ja matkailu, jotka kuuluvat molempiin. Tämänkaltainen tekijä oli myös muut kuljetusmuodot, kuten raide- ja ilmaliikenne, mikä loi pohjan aivoriihen kolmannelle alateemalle pohtia meriteiden, raideliikenteen ja ilmailun välisiä yhteyksiä. Nyt niistä keskustellaan pääosin erikseen, minkä vuoksi ne näyttäytyvätkin usein nolla-summa –pelinä. Kuitenkin niiden välillä on selkeä synergia ja niiden väliset yhteydet ovat luonnollisia esimerkiksi Pohjois-Euroopassa ja Euraasian pohjoisosissa. Hyvä esimerkki tästä on Belamorskin kanava ja suunnitelma sen laajemmasta käytöstä, kuten Venäjän tiedeakatemian Karjalan tutkimuslaitoksen edustaja Igor Shevchuk mainitsi. Toinen esimerkki, jonka Etla-tiedon Hannu Hernesniemi nosti esille, on mahdollinen ilmatyynyalusten laajempi käyttö raaka-aineiden kuljetuksissa.

Neljäs alateema oli ympäristö- ja ihmisulottuvuus, tai oikeammin ulottuvuudet. Ne kyllä muistetaan mainita puhuttaessa pohjoisista meriteistä, mutta todellinen keskittyminen niihin jää vähemmälle. Nordlandin yliopiston tutkija Arne Holm aivan oikein nosti esille mahdollisen kehityksen, että vahvat ja vaikutusvaltaiset toimijat tulevat etelästä, hieman uuskolonialismin tapaan, ja vievät hyödyn mennessään takaisin etelään, ja pohjoiseen jää vain murusia.

Aivoriihen tehtävänä ei ollut muotoilla konkreettisia johtopäätöksiä vaan katsoa, että onko teemasta kansainväliseksi tutkimushankkeeksi, varsinkin kun pohjoisia meriteitä on tutkittu jo vuosien aikana. Useita kiinnostavia näkökulmia nostettiin esiin mahdollisina tutkimusteemoina, ja teemassa nähtiin riittävää potentiaalia tutkimukselle, varsinkin jos omaksutaan alusta alkaen kokonaisvaltainen ja tieteidenvälinen näkökulma. Hankkeen valmistelu jäi Oddgeir Danielsenille ja allekirjoittaneelle sekä instituutin sihteeristölle. Jos hanke konkretisoituu, niin ehkä sitten Lapin yliopiston kannattaa liittyä Pohjoisen ulottuvuuden instituutin jäseneksi.

Helsingissä 27. maaliskuuta 2012
Lassi Heininen, dosentti