Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Lapin yliopisto ovat tehneet yhdessä tutkimuksen, joka tuottaa uutta tietoa porotalouden taloudellisesta toimintaympäristöstä ja kehitysnäkymistä.
Tutkimuksen mukaan porotalouden keskeisinä kipupisteinä voidaan pitää porotalousyritysten heikkoa kannattavuutta, liian suurta poromäärää laidunten pinta-alaan nähden sekä tarjontaketjun heikkoutta ja tehottomuutta. Alan vahvuus on itse päätuote, poronliha. Se on haluttu ja melko pitkälle tuotteistettu erikoiselintarvike, jolla olisi enemmän kysyntää kuin tällä hetkellä on tarjontaa.
Poro on lihanjalostusyrityksille haastava raaka-aine. Niukkaa pororaaka-ainetta hyödyntäessään yritykset pyrkivät erikoistumaan tiettyihin tuotteisiin, tuoteryhmiin tai pakkauskokoihin.
– Viime vuosina markkinoille nousseiden poronlihatuotteiden suosio perustuu kuluttajien vaihtelunhaluun ja myönteiseen mielikuvaan poronlihasta. Positiivisista markkinaedellytyksistä huolimatta jalostajien kiinnostus uusien tuotteiden kehittämiseen saattaa hiipua, jos raaka-aineen saatavuus on huono tai hinta liian korkea, kertoo RKTL:n tutkija Kaija Saarni.
Yksi poronlihantuotantoa rajoittava tekijä on laidunpinta-ala. Porojen talvilaidunten kunto on huonontunut selvästi koko poronhoitoalueella. Ennen tärkeät luppolaitumet ovat vähentyneet, ja porojen saatavilla on paliskunnissa nykyään vähän tai ei lainkaan luppoa.
– Talvilaidunten nykyinen tila ja jatkuva muutos huonompaan suuntaan koko poronhoitoalueella viittaavat siihen, että nykyisen poromäärän ylläpito ei ole enää mahdollista pelkästään luontaisen talviravinnon varassa, kertoo erikoistutkija Mauri Nieminen RKTL:sta.
Talvilaidunten vähenemisen ja kulumisen myötä porojen talvinen lisäruokinta on lisääntynyt koko poronhoitoalueella. Porojen lisäruokinnasta on tullut varsinkin poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa suuri kustannustekijä.
Sopimustuotanto parantaisi kannattavuutta ja lihan laatua
Porotilat tekevät keskenään paljon yhteistyötä, mutta porotilojen, teurastamojen, ja vähittäiskauppojen välinen yhteistyö on vähäistä.
Sopimustuotanto poronlihan ostajien kanssa on lyhytjänteistä: yli 90 prosenttia tuotantosopimuksista tehdään vain vuodeksi kerrallaan. Osa poromiehistä näkee, että paliskunta on liian jäykkä organisaatio markkinoimaan lihaa. Laatulisien ja yleensä sopimuslisien puute on yksi merkittävä syy, miksi poronomistajat eivät ole kiinnostuneet sopimusten allekirjoittamiseen.
Erityiseksi ongelmaksi poronlihamarkkinoilla osoittautui hinnoittelu ja epäsymmetrinen informaatio.
– Muutamalla poronlihan jatkojalostusyrityksellä on informaatioetu. Nämä yritykset antavat poronlihamarkkinoille hintasignaalin, jota muut yritykset seuraavat, selittää MTT:n tutkija Jussi Tuomisto.
Porotalouden kannattavuuskirjanpidon ja ennustetulosten mukaan yritysten keskimääräinen kannattavuus on tuotantokustannusten nousun myötä heikentynyt ja alueelliset kannattavuuserot voimistuneet.
– Porotalousyrityksistä kuitenkin 16 prosenttia saavuttaa asetetun kannattavuustavoitteen, joten positiivista nostettakin alalta löytyy, täsmentää MTT:n tutkija Jukka Tauriainen.
Poronhoitoon tarvittaisiin lisää nuoria
Poroelinkeinon tulevaisuuden ja jatkuvuuden kannalta ammattia harjoittavien poronhoitajien keski-ikä on suhteellisen korkea, 46,4 vuotta. Eläkkeet ovat poromiesruokakunnan suurin tulonlähde. Keskimäärin lähes neljännes poromiesperheiden tuloista tulee eläkkeistä.
Lapin yliopiston toteuttaman Porotilojen jatkamissuunnitelmat ja sukupolvenvaihdokset -osion tavoitteena oli selvittää jo toteutuneita porotalouden sukupolvenvaihdoksia ajanjaksolla 2000–2006 ja mahdollisia tulevia sukupolvenvaihdoksia luopumistukilain voimassaoloaikana ajanjaksolla 2007–2010.
Luopumistukijärjestelmässä on porotalouden osalta neljä ongelmakohtaa: luopumiseläkkeen pienuus, puolison poronhoidon lopettamisen velvoite, eläkkeellä saatujen ansioiden tulorajan alhaisuus ja vähäinen porojenpitomahdollisuus. Jatkajien osalta tulisi tutkia mahdollisuutta liittää poronhoidon aloitustukijärjestelmä koskemaan myös sukupolvenvaihdoksen jatkajia muiden kriteerien täyttyessä.
Hankkeen loppuraportti julkaistiin 24. huhtikuuta 2008 ja sen keskeisiä tuloksia esiteltiin poropäivillä Kaamasessa 24.–25.4.2008.
Lisätietoja:
Hankkeen loppuraportti on ladattavissa verkossa osoitteessa:
http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts156.pdf
Porotilojen jatkamissuunnitelmat ja sukupolvenvaihdokset:
Tutkija Klemetti Näkkäläjärvi, Lapin yliopisto, klemetti.nakkalajarvi (at) co1.inet.fi
Vararehtori Jukka Mäkelä, Lapin yliopisto, puh. (016) 341 2629, 040 704 8490
LaY/Viestintä/OT