Koulujen sosiaalisaatio eli tapa sopeuttaa oppilaat yhteiskuntaan ja toisaalta saamelaisen kulttuurin rooli kouluissa ovat ristiriidassa keskenään. Tämän vuoksi kouluihin tarvittaisiin enemmän välittäviä tekijöitä, jotka lähentäisivät valtakulttuurin ja saamelaiskulttuurin välisiä eroja. Pigga Lauhamaa tutki Lapin yliopistossa hyväksytyssä lisensiaatintutkimuksessaan saamelaiskoulun opetuksen organisointia saamelaisopetussuunnitelman valossa. Lauhamaa kiinnitti huomiota erityisesti opetuksen aikatauluihin, luokkahuoneiden fyysiseen järjestykseen ja opetusmenetelmiin. Nämä tekijät mahdollistavat aiempien tutkimusten perusteella opetuksen uudelleenorganisoinnin ja muutokset oppimiskulttuurissa.

Tutkimukseen osallistuneet saamelaiskoulut eivät tutkijan mukaan ole riittävästi ottaneet käyttöön erilaisia uusia tai vaihtoehtoisia opetustekniikoita ja opetuksen organisoimiskäytäntöjä.

– Esimerkiksi paikallisten ihmisten käyttö, luonto ja joustava aikataulutus olivat opetuksessa rajoitetusti mukana, vaikka nämä ovat alkuperäiskansaopetuksen peruspilareita esimerkiksi Uuden-Seelannin maoreiden ja Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen keskuudessa, toteaa Lauhamaa.

– Saamelaiskouluissa tulisi myös enemmän ottaa huomioon saamelaisten tieto-, aika- ja paikkakäsitys opetuksen organisoinnissa, Lauhamaa kiteyttää.

Lauhamaa kritisoi tutkimustulostensa valossa sitä, että Norjan saamelaisopetussuunnitelma vuodelta 1997 rakentuu maan kansallisen opetussuunnitelman pohjalle, jolloin sen lähtökohtana ei ole saamelaiskulttuuri. Käytännön opetustyössä saamelaissisältö ei ulotu kaikkiin oppiaineisiin. Nämä lähtökohdat vaikeuttavat saamelaisopetussuunnitelman toteutumista.

– Tutkimukseen haastateltujen opettajien vastauksista käy ilmi, että opettajilla ei ole aina riittävästi tukea, tietoa ja taitoa toteuttaa saamelaisopetussuunnitelmaa opetuksessaan. Lisäksi länsimaisen kouluhistorian muovaama koulukulttuuri on usein hidas ja jopa haluton muuttamaan vakiintuneita käytänteitään. Kysymys on kuitenkin monisyinen: Kouluhistoria ja saamelaisten sekä saamen kielen asema selittävät osaltaan saamelaiskoulujen tilannetta, Lauhamaa pohtii.

Pigga Lauhamaa keräsi tutkimusaineistonsa kolmesta Norjan puolella sijaitsevasta saamelaiskoulusta. Lauhamaan tutkimus yhdistää laadullista ja määrällistä tutkimusta ja edustaa vähän tutkittua aihealuetta. Saamelainen opetus ja saamelaiskoulut Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa ovat viime vuosina ryhtyneet pohtimaan uudelleen ja tarkemmin saamelaisopetuksen sisältöä ja merkitystä, minkä vuoksi Lauhamaan tutkimus on ajankohtainen. Lisäksi Norjassa otettiin uusi saamelaisopetussuunnitelma käyttöön vuonna 2006, joten kysymys opetuksen organisoinnista on tärkeä kulttuurin erityispiirteet huomioivaa saamelaiskoulua kehitettäessä.

Pigga Lauhamaan lisensiaatintutkimus Saamelaisopetussuunnitelman merkitys. Tutkimus saamelaisopetuksen organisoinnista hyväksyttiin Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa. Tutkimuksen tarkastajina olivat professori Rauna Kuokkanen Toronton yliopistosta Kanadasta ja professori Raimo Rajala Lapin yliopistosta.

Taustatietoja tutkimuksen tekijästä:
Pigga Lauhamaa (s. 1972) suoritti ylioppilastutkinnon Utsjoen saamelaislukiossa vuonna 1991, ja valmistui kasvatustieteiden maisteriksi luokanopettajakoulutuksesta vuonna 1997 Lapin yliopistosta. Hän on toiminut luokanopettajana vuosina 1997–1999. Vuodesta 1999 lähtien hän on toiminut lehtorina Koutokeinon Saamelaisessa korkeakoulussa, jossa hän on tohtoristipendiaattina. Hänen väitöskirjansa aihealueena on saamenkielinen alkuopetus.

Lisätietoja:
Pigga Lauhamaa, puh. 040 419 71 75,  etunimi.sukunimi@samiskhs.no

LaY/Viestintä/ihk