Erikoistutkija Elina Helander-Renvallin mukaan seminaari on tärkeä, koska se antaa mahdollisuuden saada tietoa ja ymmärrystä alkuperäiskansojen kulttuurillisesta ja oikeudellisesta asemasta. On myös hyödyllistä tutustua kansainvälisiin esimerkkeihin. Seminaarissa julkistetaan kirja Restoration of the Ainu as an Indigenous People – Building the Japanese Society in Solidarity with the Ainu (2011), joka on ensimmäinen ainu-tutkijoiden ja japanilaisten tutkijoiden yhdessä kirjoittama teos. Kirjassa on FT Elina Helander-Renvallin ja professori, ainu-aktivisti Koichi Kaizawan dialogimuotoinen artikkeli, jossa pohditaan ainujen ja saamelaisten perinnetietoa ja oikeuksia erityisesti suhteessa luonnon monimuotoisuuteen. He painottavat muun muassa nuorten roolia perinteiden ylläpitäjinä.

– Suomessa 70 prosenttia alle 18-vuotiaista saamelaisista asuu perinteisen saamelaisalueen ulkopuolella. Tähän nähden perinnetiedon ja perinteisen oikeustajun vaaliminen on erittäin haasteellista: nuoret ovat vaarassa menettää perinteensä, koska elävät erossa perinnetietoa ylläpitävistä elinkeinoista, osaajista ja asuinalueista, Helander-Renvall muistuttaa.

Ainut asuvat Hokkaidossa ja Honshun pohjoisosassa Japanissa. He ovat kauan olleet kovan assimilaation kourissa, mutta vuonna 2008 Japanin parlamentti myönsi heille aseman alkuperäiskansana. Ainujen kieli ja kulttuurilliset ilmaukset ovat uhanalaisia, ja he ovat pitkään joutuneet taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Euroopassakin tunnetaan jonkin verran kiistaa ns. Nibutani-padon rakentamisesta Hokkaidossa sijaitsevalle Sarujoelle. Seminaarissa professorit Hiroshi Maruyama ja Takashi Matsuna kertovat ainu-kansasta.

Vastaavanlainen padonrakentaminen sähköntuotantoa varten tapahtui 1980-luvun taitteessa Norjan Alta-Kautokeinojoella. Sen yhteydessä aloitettiin saamelaisoikeuksien selvittämistyö, mikä on johtanut Norjassa moniin muutoksiin koskien saamelaisten asemaa. Seminaarissa tästä kertoo tohtori Jan-Åge Riseth, joka oli aikoinaan aktiivisesti puolustamassa saamelaisten oikeuksia koskien Pohjois-Norjan patohanketta.

Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin tutkija Leena Heinämäki kuvailee seminaarissa, miten alkuperäiskansojen kansainvälisoikeudellinen suojelu on pikkuhiljaa muuttunut heidän kohtelusta ”passiivisina suojeluobjekteina” kohti subjektiutta. Alkuperäiskansat nähdään tällöin aktiivisina partnereina, jotka valtioiden on syytä ottaa mukaan päätöksentekoon.

– Tämä ympäristöpäätöksenteosta alkunsa saanut näkemys on nyt laajentunut ihmisoikeuspuolelle, ja alkuperäiskansoilla on ollut siinä hyvin tärkeä rooli. Arktiset alkuperäiskansat ovat olleet jo pidempään aktiivisia ympäristö- ja ihmisoikeustoimijoita valaisten tietä monille muille alkuperäiskansoille, Heinämäki sanoo.

Heinämäki pohtiikin puheenvuorossaan, mitä valtiot ja muut alkuperäiskansat voisivat oppia arktisilta alkuperäiskansoilta. Esimerkkeinä hän mainitsee Arktisen neuvoston sekä pohjoismaisen saamelaissopimusluonnoksen, jotka molemmat rakentuvat tasa-arvoisen kumppanuuden idealle.

Ainu-Saame-seminaarin järjestää Arktisen keskuksen Alkuperäiskansojen ja saamen tutkimuksen toimisto yhdessä Arktis-tohtoriohjelman kanssa.

Seminaarin ohjelma

Lisätietoja:
Erikoistutkija Elina Helander-Renvall, 0400 138 878, elina.helander-renvall(at)ulapland.fi

LaY/AK/ ML