Sodan kokeneille lappilaisille huutolaisille, sotavangeille ja partisaanien uhreille suoritetuissa haastatteluissa on käyty läpi kertojien koko elämänkulkua ja keskitytty erikoisesti heidän merkittävinä pitämiinsä kokemuksiin ja niiden seurauksiin.

Kustakin sodan uhrien ryhmästä oli 12 haastateltua. Huutolaiset ovat rintamalla viettämiensä vuosien lisäksi joutuneet kokemaan poikkeuksellisen lapsuuden sijoitusperheissä. Sotavankien ryhmään kuuluu rintamalta vangittuja miehiä ja kotiseudultaan internoituja henkilöitä. Partisaanien uhrit ovat kokeneet jatkosodan aikana Neuvostoliiton partisaanien tuhohyökkäykset syrjäisissä siviilikylissä.

Posttraumaattiset oireet
Järkyttävät kokemukset ovat jääneet erityisesti sotavangeille ja partisaanien uhreille vuosikymmeniä kestäneeksi henkiseksi taakaksi ja aiheuttaneet posttraumaattista stressihäiriötä, jonka oireita Tuomaalan tutkimuksessa ilmenee suhteellisesti enemmän kuin laajoissa veteraanien terveystilaa koskevissa aineistoissa.

Useat kertojat, erikoisesti sotavangit ja partisaanien uhrit ovat vaienneet pitkään sota-ajan kokemuksistaan, jotka ovat aiheuttaneet painajaisunia, pelkoa, välttämistä, ahdistavia mielikuvia ja tunteettomuudelta vaikuttavaa turtumista sekä vihaa. Vähitellen oireet ovat lieventyneet tai muuttuneet luonteeltaan. Joillakin kertojilla ne ovat kuitenkin lisääntyneet ikääntymisen aikana menetysten tai toimintakyvyn heikentymisen myötä.

Sodan jälkeen henkisiin oireisiin ei ole yhteiskunnan taholta kiinnitetty juuri lainkaan huomiota eikä niihin ole ollut apua saatavissa. Toisaalta sodasta tai vankeudesta palaavat miehet ja partisaanien uhrit eivät ole olleet myöskään itse halukkaita kertomaan vaikeuksistaan edes läheistensä parissa.

Kuntoutusta vuosittain
Haastatteluissa on keskusteltu myös eri elämänvaiheiden voimavaroista, joiden tunnistamisesta on selvästi hyötyä edelleen vanhuudessa. Voimavaroikseen iäkkäät kertojat ovat useimmiten maininneet kodin, perheen, työnteon. Monet heistä ovat puhuneet myös terveyden, uskonnon ja isänmaan merkityksestä.

Lääkärin työssään ja haastatteluja suorittaessaan Tuomaala on todennut, että sodan uhrien mieltä vaivaavien kokemusten ja muistojen käsittely on vieläkin hyödyksi. Erään haastatellun partisaanien uhrin tapaan Tuomaala toivoo, että yksilöllisten tarpeiden mukaan toteutetuilla kuntoutusjaksoilla harrastettaisiin muistelua ja kerrontaa, joista on hyötyä myös diagnostiikassa ja kuntoutuksen suunnittelussa.

Tutkija pitää tärkeänä myös, että kuntoutusjaksot toteutuvat vuosittain. Veteraanien ohella muutkin vanhukset hyötyvät varmasti samalla tavalla heidän elämäntarinaansa perehtymisestä sekä kodeissa että hoitolaitoksissa.

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Perjantaina 19. joulukuuta 2008 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (väitöstilaisuus pidetään Lapin yliopiston päärakennuksessa, C-siiven Fellman-salissa Rovaniemellä) julkisesti tarkastettavaksi lääketieteen lisensiaatti Ritva Marketta Tuomaalan väitöskirja ”Kyllähän nyt pitäs olla jo semmonen aika, että pääsis niin kö keskustelemhan näistä asioista. Tutkimus lappilaisten huutolaisten, sotavankien ja partisaanien uhrien elämänkulusta, voimavaroista, terveydestä ja sairauksista”. Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Matti Isohanni Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Sirkka-Liisa Kivelä Turun yliopistosta.

Taustatietoja väittelijästä:
Lääketieteen lisensiaatti Ritva Tuomaala on syntynyt 1937 Hyrynsalmella ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1956 Oulun Tyttölyseosta. Hän on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi 1965 Helsingin yliopistosta ja sisätautien erikoiskoislääkäriksi 1972 Oulun yliopistosta. Väitös kuuluu yleislääketieteen alaan.

Lisätietoja:
Ritva Tuomaala
Puhelin 040 775 4246
etunimi.sukunimi@fimnet.fi