Lapin yliopiston Arktisen keskuksen koordinoimassa hankkeessa selvitettiin, mikä tekee arktisen kaupungin tai kunnan elinkelpoiseksi ja houkuttelevaksi nuorille. Hankkeen yhtenä tuloksena syntyi hyvien käytäntöjen opas, jossa annetaan suosituksia opetuksen ja koulutuksen toimijoille, kunnallisille ja kansalaistoimijoille, yritystoimijoille sekä alueellisille ja valtiollisille toimijoille. 

Oppaan suositukset perustuvat nuorten parissa tehtyyn pitkäaikaiseen kenttätyöhön pohjautuvaan tutkimukseen Pohjois-Suomessa ja Venäjän pohjoisosissa sekä näiden nuorten käsityksiin hyvinvoinnista ja hyvän elämän aineksista.

Nuorten päätökseen lähteä synnyinsijoiltaan vaikuttavat monet rakenteelliset tekijät, kuten kouluttautumismahdollisuuksiin, työllistymiseen, palveluihin, vapaa-ajan toimintaan ja liikkumiseen liittyvät ongelmat. 

– Lähtemistä myös pidetään usein niin venäläisten kuin suomalaisten nuorten keskuudessa yksinkertaisesti coolimpana ja edistyksellisempänä kuin kotipaikkakunnalle pohjoiseen jäämistä, toteaa tutkimusprofessori Florian Stammler Arktisesta keskuksesta.

Toisaalta nuoret ovat tuoneet esille useita myönteisiä asioita, jotka tekevät pohjoisessa elämisen houkuttelevaksi. Näihin kuuluvat puhdas ja rauhallinen luonto, luontoharrastukset sekä elämisen helppous ja mukavuus pienellä paikkakunnalla verrattuna suuriin kaupunkeihin.

Oppaan suositukset ovat konkreettisia ja sen tarjoamat esimerkit osoittavat, että Suomessa ja Venäjällä voitaisiin ottaa oppia toisistaan. 
Esimerkiksi etä- ja lähiopiskelun yhdistämisessä on Venäjällä ollut käytössä toimiva malli jo vuosikymmenten ajan.

– Monia nuoria ei välttämättä viehätä ajatus pelkästä etäopiskelusta ruudun ääressä. Venäjällä on käytössä yhdistelmämalli, jossa suurin osa opinnoista voidaan suorittaa verkossa kotipaikkakunnalta käsin ja sen lisäksi matkustetaan yliopistokaupunkeihin pari kertaa vuodessa. Tämä voisi olla houkutteleva ratkaisu myös joillekin suomalaisille nuorille, Stammler sanoo.

– Toisaalta, monet Venäjän arktisella alueella asuvat nuoret kaipaavat paikkoja, joissa viettää aikaa muiden nuorten kanssa ilman varsinaista ohjattua toimintaa, kilpailua tai niin sanottua hyödyllistä tarkoitusta. Tämä ongelma ei tullut esiin niin paljon Suomessa, Stammler jatkaa. 

Oppaaseen kootut parhaat käytännöt on kerätty seuraavilta paikkakunnilta Suomesta ja Venäjältä: Kolari, Kemijärvi ja Pyhäjoki (Suomi) sekä Koutero, Revda, Poljarnyje Zori, Kirovsk, Novyi Urengoi, Nerjungri, Nizhny Kuranakh ja Tiksi (Venäjä). Kyseiset käytännöt kuvastavat kummankin maan ja kunkin paikkakunnan erityispiirteitä. Opas on saatavilla suomeksi, venäjäksi ja englanniksi.


Opas verkossa: Vetovoimainen kunta pohjoisen nuorille – parhaita käytäntöjä
Opas pdf-versiona: Vetovoimainen kunta pohjoisen nuorille – parhaita käytäntöjä (PDF)


Lisätietoja:
Florian Stammler
Tutkimusprofessori
Arktinen keskus, Lapin yliopisto
etunimi.sukunimi@ulapland.fi
+358 400 138 807