Arktinen taide on verrattain uusi käsite, jota käytetään monissa merkityksissä ja tarkoituksissa. Tässä artikkelikokoelmassa arktinen taide ymmärretään taiteena, muotoiluna ja taidekäsityönä, joka heijastaa ja uusintaa alueen kulttuuriperintöä. Maria Huhmarniemi, numeron ensimmäinen toimittaja, selventää arktisen taiteen käsitettä seuraavasti:

— Arktisella taiteella viitataan alkuperäiskansojen ja muiden alueella asuvien ihmisten taiteeseen sekä näiden vuorovaikutukseen. Sillä tarkoitetaan nykytaidetta, perinnekäsityötä ja uusia soveltavia taidemuotoja kuten talvitaidetta. Myös mediatuotannot, joissa usein kuvataan pohjoista luontoa ja kulttuuria, lukeutuvat osaksi arktista taidetta. Käsite on kulttuuripoliittisesti latautunut ja se liittyy läheisesti kestävän kehityksen tavoitteisiin.

Numeron ensimmäisessä artikkelissa Hanna Lempinen, tutkija Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta, analysoi arktisten maiden strategioita tarkastellen kulttuurin merkitystä. Lempinen toteaa, että strategiateksteissä suurin arvo nähdään alkuperäiskansojen kulttuurilla. Muun kulttuurin merkitys nostetaan esiin lähinnä suhteessa talouteen. Artikkelissa hahmottuu laaja-alaisen kulttuurin merkityksen tunnistamisen tarve.

Lapin yliopiston taidehistorian professori Tuija Hautala-Hirvioja on tutkinut pohjoisen alueen kuvataidetta 1870-luvulta 1930-luvulle. Hän nostaa esiin, miten kuvataiteilijat ovat kuvanneet luontoa ja elämää pohjoisessa. Katsaus alueen taiteeseen on tervetullut, koska arktisen alueen kulttuuritutkimuksessa on viime aikoina peräänkuulutettu huomion kohdentamisista niihin pohjoisen kuvauksiin, joita on tehty ja tehdään kulttuurin sisäpuolelta käsin eikä ulkopuolisen silmin.
Kolmannessa artikkelissa muotoilun tutkijat Ramilya Minnakhmetova, Svetlana Usenyuk-Kravchuk ja Yulia Konkova Yekatarinburgista Venäjältä tarkastelevat arktisten kansojen ornamenttikuvioiden käyttöä muun muassa modernistisen arkkitehtuurin koriste-elementteinä. He peräänkuuluttavat kulttuurisensitiivisyyttä ja varoittavat kulttuurisista uhkista, joita kuvioiden pintapuoliseen siirtämiseen ja toisintamiseen liittyy.

Maria Huhmarniemi ja Timo Jokela Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen alalta ovat kirjoittaneet kokoelmaan artikkelin ympäristötaiteen soveltamisesta kestävään matkailuun ja matkailuympäristöjen kehittämiseen. Artikkeli perustuu Ympäristötaidetta Lapin matkailualueille -hankkeen kokemuksiin.
Tromssan yliopiston taidehistorian professori Hanna Horsberg Hansen on analysoinut saamelaistaiteilija Máret Ánne Saran poliittista teosta Pile o’Sápmi. Teos nostaa esiin nykytaiteen yhteiskunnallisuuden.

Erikoisnumeron päättää kolme visuaalista esseetä. Islantilainen taiteilija-kuraattori Ásthildur Jónsdóttir käsittelee ilmastonmuutosta heijastavaa nykytaidetta. Alaskalainen taidekasvattaja Herminia Din analysoi visuaalisesti oman kokemusmatkansa Alaskan alkuperäiskansojen kulttuuriin ja kanadalaiset Nicole Bauberger ja Amanda Graham kuvaavat Kanadan alkuperäiskansojen käsityöperinteeseen liittyvää tutkimustaan.

Timo Jokela, yksi julkaisun toimittajista, ja Arctic Sustainable Arts and Design -verkoston johtaja, luonnehtii tämän keskustelun avauksen merkitystä seuraavasti:

— Meidän tulisi ymmärtää taiteen ja kulttuurin tärkeä merkitys arktisen alueen ihmisten hyvinvoinnille, kuten myös koko yhteiskunnalle. Tämä julkaisu lisää ja laajentaa osaltaan sirkumpolaarista keskustelua taiteen ja kulttuurin merkityksestä.

Synnyt-lehti on verkkojulkaisu, mutta numerolle on saatu uudelleenjulkaisulupa painettuna kirjana. Kirjaa jaetaan Arktisen taiteen huippukokouksen puhujille kesäkuussa 2019.

Lisätietoja:

Synnyt/Origins: Finnish Studies in Art Education
https://wiki.aalto.fi/pages/viewpage.action?pageId=151504259

#arcticartssummit