• Weboodi
  • Outlook
  • Finna
  • Tenttis
  • Optima
  • Moodle
Viimeisimmät näyttelyt
 
tytti-muurinen_550px.jpg
Tytti Muurinen: yksityiskohta maalauksesta Anna elää -näyttelyssä Galleria Kajossa. 2019. Akvarelli ja tussi.

Taiteiden tiedekunnan F-talon gallerioissa paljon nähtävää ja koettavaa toukokuun alussa

26.4.2019

Taiteiden tiedekunnan F-talon näyttelytiloissa avautuu maanantai-iltana 29. huhtikuuta kaikkiaan kahdeksan uutta näyttelyä. Mari Riikonen tutkiskelee oikopolkuja valokuvien ja piirustuksien välityksellä Galleria Seinässä. Niina Perander tuo koettavaksi muistokuvia Vattajalta Galleria Hämärään. Leila Lipiäinen tarkastelee Pyhätunturin ikiaikaisia kiviä carborundum-teoksissaan Galleria Kilossa. Maria Laakkosen muutos-teemainen grafiikkainstallaatio nähdään Galleria Lyhdyssä. Tytti Muurisen näyttely Galleria Kajossa on visuaalinen kurkistus Lapin menneisyyteen kuvittamisprosessin kautta. Poroaitojen riistaturvallisuus -hankkeen visuaalista dokumentointia on puolestaan esillä Galleria Kopiossa. Paula Rytilahden neulanreikäkameralla ottamia kuvia yliopistolta nähdään Galleria Kellarissa. Lisäksi F-talon toisessa kerroksessa avautuu 3d-tulostustekniikkaa esittelevä teollisen muotoilun opiskelijoiden yhteisnäyttely. Tervetuloa avajaisiin maanantaina 29.4. klo 18!


Galleria Seinä

Mari Riikonen:
Oikopolut
30.4.–9.5.2019
Avajaiset maanantaina 29.4.2019 klo 18–19.30

F-talo, 1. krs, Lapin yliopisto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi
Avoinna: ma-pe klo 8–20, la klo 9–16, sunnuntaisin ja arkipyhinä suljettu.


mari-riikonen_web.jpg
Mari Riikonen: 66°50'53.3"N 19°33'59.7"E. 2019. Valokuva.


Oikopolut ovat kiehtoneet Mari Riikosta jo pitkän aikaa. Hän on löytänyt yhteyksiä oikopolkujen ja mielen toiminnan välillä.

– Millainen on kulkija, joka haluaa mennä oikopolulle, pelkästään kiireinen tai laiska? Pitääkö ennen polulle astumista harkita polun kuntoa ja jalkineiden vedenpitokykyä? Oikopolku täytyy usein myös tietää ennalta, sillä polku voi olla pitkä, eikä sen päätepiste ole alussa välttämättä näkyvillä, Riikonen pohtii.

– Toisen henkilön seurassa kulkiessaan saattaa löytää uusia, itselle ennalta tuntemattomia oikopolkuja. Toisaalta osa oikopoluista vie selvästi tiettyyn paikkaan, kuten mutkan suoristava oikopolku. Oikopolut kuvastavat ihmisen eri puolia, kuten laiskuutta, oivallusta tai anarkismia.

Oikopolku ei kuitenkaan välttämättä ole ajallisesti nopeampi, sillä se saattaa oikaista esimerkiksi kohtisuoraan ylös rinnettä, mikä hidastaa kulkua, vaikka kuljettu matka olisikin lyhyempi. Oikopolun käyttäjän on tehtävä valinta, meneekö hän esimerkiksi vasta istutetun nurmikon tai muun herkän maankohdan yli, koska polku väistämättä jättää maisemaan jäljen.

Kuka on ensimmäinen henkilö, joka aloittaa polun, vai onko se kollektiivinen tapahtuma? Ehkä joku kohta on kuin tehty oikopolulle, sen paikka on jo luotu ennen kuin itse polku syntyy siihen. Polku kuvaa myös symbolisesti elämänvalintoja. Oikopolut voivat osoittautua myös harhapoluiksi. Oikopolut liittyvät myös mielen polkuihin, siihen kuinka tietyt yhteydet aivoissa vahvistuvat käytön myötä, jolloin oikopoluista voi tulla pääväyliä.

Riikonen tarkastelee näyttelyssään näitä teemoja valokuvien ja piirustuksien välityksellä. Seinä-galleria tukee näyttelyn sisältöä olemalla avoin tila, jossa ajatuksilla on tilaa liikkua eteenpäin, eikä kehässä kuten ovellisessa, suljetussa näyttelytilassa. Oikopolulle voi astua ohikulkiessaan. Näyttely on Riikosen kuvataiteen aineopintojen lopputyönäyttely.

Lisätietoja:
Mari Riikonen
marriiko(at)ulapland.fi



Galleria Hämärä

Niina Perander:
Muistokuvia Vattajalta – Recollections of Vattaja
30.4.–9.5.2019
Avajaiset maanantaina 29.4.2019 klo 18–19.30

F-talo, 1. krs, Lapin yliopisto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi
Avoinna: ma-pe klo 8–20, la klo 9–16, sunnuntaisin ja arkipyhinä suljettu.


niina-perander_web.jpg
Elisa Karhula: Hetki vielä. 2018. Valomaalaus kameralle. Kuva on piirretty hiiltyneellä nuotiopuulla ilmaan ja tallennettu pitkällä valotusajalla valokuvaksi. Takana näkyy Vattajan horistontti.


Kuvittele horisontti, jossa ei ole ainuttakaan saarta. On vain äärettömältä tuntuva taivas, meri ja hiekkaa. Maiseman voisi piirtää muutamalla viivalla. Muistokuvia Vattajalta on rakkauskirje tuolle merenrannalle. Kokoelma kerättyjä ja kuviksi muutettuja muistoja eri sukupolvilta. Vattaja on yksi Suomen kauneimmista paikoista, yli 15 kilometriä avointa hiekkarantaa. Silti se on tuntematon. Suuri osa alueesta pakkolunastettiin Puolustusvoimien käyttöön 50-luvulla.

Näyttelyn teokset pohjautuvat haastatteluihin, joissa Niina Perander on kerännyt tarinoita rannalla vietetystä elämästä. Ensimmäiset mökit Vattajalle rakennettiin 20-luvulla. Länsirannalle kasvoi hiljalleen pieni mökkien kylä, paikallisille tutummin Kämppävattaja. Vattajalle saatettiin vanhoina aikoina muuttaa lehmän ja kanojen kanssa kesäksi. Käydä heinätöiden välissä kalastamassa ja pestä mattoja. Vaikka kalamajoista tuli hiljalleen kesämökkejä, Kämppävattajan yhteisö säilyi.

Vanhimmat muistot ovat yli 80-vuotiaiden haastateltavien lapsuusajoilta. Vattajan elämää on esillä monella tavoin, näyttely on kokoelma maalauksia, piirroksia ja installaatiota. Mukana on myös muistelijoiden omia valokuvia Kämppävattajalta. Lapsuuden loputtomia Vattaja-kesiä värittää haikeus. Puolustusvoimat päätti poistaa kaikki siviilirakennukset alueelta 2013. Mökit pakkolunastettiin ja monelle rakas Kämppävattaja katosi.

Lisätietoja:
Niina Perander
+358 40 7372015
niina.perander(at)gmail.com



Galleria Kilo

Leila Lipiäinen:
Pyhä kivi
30.4.–9.5.2019
Avajaiset maanantaina 29.4.2019 klo 18–19.30

F-talo, 1. krs, Lapin yliopisto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi
Avoinna: ma-pe klo 8–20, la klo 9–16, sunnuntaisin ja arkipyhinä suljettu.


leila-maan-hilj-web2.jpg
Leila Lipiäinen: Maan hiljainen III. 2019. Carborundum, 78 x 53 cm. Kuva: Marko Junttila.


– Grafiikan näyttelyni Pyhä kivi esittelee carborundum-vedoksia näkö- ja tuntoaisteihin perustuvista havainnoista niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin Pelkosenniemen Pyhätunturin juurella olevan rakennuksen pihakivetyksestä, Leila Lipiäinen kertoo.

Pihakivet ovat kaksi miljardia vuotta vanhoja veden ja jään muovaamia kiviä Pyhätunturin rakalta. Niiden yli kävellään niitä huomaamatta. Kivet ovat olleet täällä iäti ja ovat täällä vielä meidänkin jälkeen. Arkinen, hyötykäytetty materiaali on nähnyt vuosituhansia toisensa perään. Ajallisesti enemmän kuin me koskaan.

– Tätä kivissä nähtävää ajan ulottuvuutta on vaikea ymmärtää. Henkilökohtaista suurta ihmetystä ilmentäviä sanoja nousee ajatuksiin. Ikiaikainen, kaukaisuus, kunnioitus, vellova vesi, painava jää, historia, iäisyys, viisaus, vahvuus, muoto, liike, herkkyys, ajan ihme, Lipiäinen kuvailee.

Näyttelyn teokset koostuvat mustalle ja valkoiselle paperille varioiden vedostetusta Maan hiljaiset -teossarjasta. Taiteilijaa viehättää ajatus maan hiljaisista. Yrjö Kivimiehen Näinkin voi sanoa: Suomen kielen fraseologiaa (Tammi, 1964) määrittelee käsitteen seuraavasti: vaatimattomat, itsestään meluapitämättömät [ihmiset]. Ehkä kivistäkin voi sanoa näin.

Carborundum-vedosten lisäksi näyttelyssä on esillä vedostamiseen käytettyjä alumiinilaattoja. Näyttely on Leila Lipiäisen kuvataiteen syventävien opintojen taiteellinen produktio.

Lisätietoja:
Leila Lipiäinen
leila.lipiainen(at)ulapland.fi



Galleria Lyhty

Maria Laakkonen:
Eteneviä
30.4.–9.5.2019

F-talo, 1. krs, Lapin yliopisto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi
Avoinna: ma-pe klo 8–20, la klo 9–16, sunnuntaisin ja arkipyhinä suljettu.


maria_laakkonen_web.jpg
Maria Laakkonen: yksityiskohta teoksesta Eteneviä.


Eteneviä on kuvasarjoista koostuva installaatio. Kuvien erilaiset tapahtumat limittyvät toisiinsa tilassa. Kaikkea yhdistää muutos.

Installaatio on toteutettu grafiikan menetelmin. Hitaat valmistusprosessit ja kuvien tekoon käytetty aika hukkuvat kuvien vyöryyn. Läsnä on tunne aiheiden monistumisesta ja visuaalisesta sekamelskasta. Tarinallisuus piilee pienissä eroissa, etenevissä prosesseissa. Kaikessa on ehkä sittenkin olennaisinta toisto, rytmi, sarjallisuus ja sommittelu, niin tilassa kuin paperilla.

Teokset ovat syntyneet satunnaisten luonnoskirjasta löytyneiden hahmotelmien perusteella. Niissä on nähtävissä niin kuvitustaiteen kuin länsimäisen ja japanilaisen populaarikulttuurin vaikutus.

Myös kuvataideopetuksen parissa vietetty aika on jättänyt jälkensä ilmaisuun. Maria Laakkonen on opintojaan viimeistelevä aineenopettaja. Näyttely on syntynyt halusta löytää aikaa tekemiselle, satunnaisilta tuntuvien aiheiden työstämiselle sekä sen pohtimiselle, mihin olemme menossa.

Lisätietoja:
Maria Laakkonen
marilaak(at)ulapland.fi



Galleria Kajo

Tytti Muurinen:
Anna elää
30.4.–9.5.2019
Avajaiset maanantaina 29.4.2019 klo 18–19.30

F-talo, 4. krs, Lapin yliopisto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi
Avoinna: ma-pe klo 8¬–20, la klo 9–16, sunnuntaisin ja arkipyhinä suljettu


tytti-muurinen_web1.jpg
Tytti Muurinen: Kun Anna saa kasvot. Luonnos, 2019.


Anna elää on visuaalinen kurkistus Lapin menneisyyteen avaten historian kuvittamisprosessia tutkimuksen ja taiteen rajapinnassa. Se on samalla Tytti Muurisen soveltavan kuvataiteen pro gradua esittelevä näyttely. Maalaukset haastavat pohtimaan mitä tieto oikeastaan on, ja miten kuvallinen tieto eroaa kirjoitetusta tiedosta. Valmiiden teosten lisäksi näyttely esitteleekin kuvan tekemisen prosessia muun muassa luonnosten ja pohdintojen kautta.

Näyttelyn keskiössä on poropaimen Anna Riimin (1772-1852) elämäntarina. Visualisointiprojekti alkoi syksyllä 2017, kun Tytti Muurinen ja kulttuurihistorian väitöskirjaansa Anna Riimistä tekevä Christa Haataja aloittivat tiiviin yhteistyön.

Projekti eteni Muurisen lopputyöksi, jossa hän tutki kuinka näkymätöntä historiaa voidaan esittää uskottavasti taiteen keinoin. Näkymätöntä, sillä esimerkiksi Annan kasvoista ei ole olemassa yhtäkään kuvaa. Projektin ja sitä kautta näyttelyn teemat kietoutuvat historian visualisoinnin, soveltavan kuvataiteen, kulttuurihistorian ja paikallishistorian ympärille. Johtavana ajatuksena on ollut avata Lapin vähemmän tunnettua historiaa ja antaa antaa ääni menneisyyden tavallisille ihmisille.

Anna Riimin tarinaa käsitellään teemojen kautta, jotka hänen elämässään nousivat esille tutkimusta tehdessä. Teokset ovat pääasiassa maalauksia, jotka on toteutettu kullekin kuvalle parhaiten sopivalla tekniikalla, muun muassa akvarellilla ja sekatekniikalla.

Tytti Muurinen on taiteilija-graafikko, joka on kiinnostunut taiteen ja suunnittelun välisestä häilyvästä alueesta. Kiinnostus taiteeseen toi hänet Lapin yliopistoon opiskelemaan kansainväliseen Arctic Art and Design-maisteriohjelmaan vuonna 2017. Suomen luonto ja eläimet ovat Tytille suuri inspiraation lähde, ja hänen maalaustensa aiheet ovatkin usein eläimiä.

Lisätietoja:
Tytti Muurinen
tmuurine(at)ulapland.fi
+358 40 569 4968



Galleria Kopio

Rantamaula, L., Vierelä, M., Gunslay, N. ja Rätti, O.:
Riekko lensi yli poroaidan
30.4.–9.5.2019
Avajaiset maanantaina 29.4.2019 klo 18–19.30

F-talo, 1. krs, Lapin yliopisto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi
Avoinna: ma-pe klo 8–20, la klo 9–16, sunnuntaisin ja arkipyhinä suljettu.


riekko-lensi_web.jpg
Veli Kouri: Merkitty poroaita, 2014.


Poroaitojen riistaturvallisuus -hanke (2014-2015) selvitti yli vuoden mittaisella seurannalla tutkimukseen valikoitujen aitojen ja riistaeläinten vuorovaikutusta Lapin maakunnassa. Aitojen aiheuttamien haittojen vähentämistä tutkittiin merkintäkokeilla tutkimusaidoilla.

Hankkeen toteutus pyrittiin dokumentoimaan valokuvin. Hankkeesta ja sen tuloksista valmistettiin näyttelyelementti Arktisen keskuksen tiedekeskukseen. Hankkeen innoittamana syntyi sivutuotteena myös aiheeseen liittyvä dioraama.



Galleria Kellari

Paula Rytilahti: Yliopisto laatikossa
30.4.–9.5.2019
Avajaiset maanantaina 29.4.2019 klo 18–19.30

F-talo, K-kerros, Lapin yliopisto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi
Avoinna: ma-pe klo 8–20, la klo 9–16, sunnuntaisin ja arkipyhinä suljettu.


paula-rytilahti_web.jpg
Paula Rytilahti: Uraputkeenko. 2019. Digitaalinen vedos.


Yliopisto laatikossa -näyttelyn idean alku on kiinnostuksessa neulanreikäkameran toimintaa kohtaan.

– Lopputulosta ei voi ennustaa tarkasti. Neulanreikäkameran avulla halusin vapaalla otteella tarkastella yliopistoa ja sen herättämiä ajatuksia, Paula Rytilahti kertoo.

– Opiskeluvuosien aikana yliopistolla on tullut vietettyä paljon aikaa ja se on toiminut tietynlaisena turvapaikkana opiskeluelämän aikana. Samaan aikaan se on tuottanut myös ahdistusta ja harmaita hiuksia opiskelupaineiden ja tulevaisuuden kysymyksien kautta.

Näyttelyn kuvat ovat otettu laatikosta tehdyllä neulanreikäkameralla käyttäen valokuvapaperia negatiiveina, jotka ovat työstetty digitaalisesti valokuvatulosteiksi.

Paula Rytilahti on yleisen kasvatustieteen opiskelija ja näyttely on hänen valokuvauksen sivuaineen loppuproduktio.

Lisätietoja:
Paula Rytilahti
prytilah(at)ulapland.fi



Arctan edusta, F-talon 2. kerros

Teknologia-avusteiset mallitekniikat -kurssin näyttely
30.4.–15.6.2019

F-talo, 2. krs, Lapin yliopisto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi
Avoinna: ma-pe klo 8–20, la klo 9–16, sunnuntaisin ja arkipyhinä suljettu.

teknologia-avusteiset-web.jpg
Riikka Honkanen: Kaljakaveri 1.0


3d-tulostus kasvattaa suosiota harrastajien keskuudessa ja on erottamaton osa tämän päivän tuotekehitysprosesseja. Teknologian edullisuus on tuonut sen yhä useamman saataville ja harrastajia löytyy niin insinöörien, muotoilijoiden kuin taiteilijoidenkin riveistä sekä ihan tavallisista kuluttajista.

Tulostamalla on kätevää tehdä esimerkiksi varaosa rikkoontuneeseen kodinkoneeseen ja jatkaa näin sen käyttöikää. Sovelluskohteita 3d-tulostukselle löytyy lääketieteistä metalliteollisuuteen ja mahdollisuudet vain laajenevat teknologian kehittyessä.

Teknologia-avusteiset mallitekniikat -kurssilla käsiteltiin erilaisten teknologioiden mahdollisuuksia tuotekehityksen tukena ja keskityttiin erityisesti 3d-tulostukseen siihen liittyvän harjoitustyön kautta. Näyttely esittelee teollisen muotoilun ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden älysormuskonsepteja sekä niistä valmistettuja ulkonäkömalleja. Sormusten geometria on viimeistelty 3d-mallintamalla, ja ulkonäkömallit on valmistettu hyödyntäen 3d-tulostusta ja laserleikkausta perustuen mallinnusgeometriaan.

Älysormuskonseptien muotoiluprosessi eteni nopeiden kynäluonnosten kautta 3d-mallinnukseen ja edelleen tulostukseen. Konseptit kehittyivät edelleen vielä tulostusvaiheessa, sillä vasta fyysinen malli paljasti geometrian todellisen luonteen ja toi esiin ongelmakohtia, jotka eivät tulleet esille tuotekehityksen aiemmissa vaiheissa. Niinpä mallinnusgeometriaa korjattiin ja tulostettiin uudelleen, kunnes saatiin haluttu lopputulos aikaiseksi.

Lisätietoja:
Heikki Tuisku
heikki.tuisku(at)ulapland.fi



LY / TTK / LP

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK