Galleria Valo
Esa Meltaus & Tom Engblom: Dekonstruktio

Dekonstruktio on kriittinen lukutapa, jonka tavoitteena on tuoda esiin käsityksissä ja käsitteissä piileviä ristiriitaisuuksia sekä osoittaa kielen ja yleisesti merkityksen häilyvyys. Teoksen dekonstruointi paljastaa useita erilaisia yhtäaikaisia näkökulmia, jotka saattavat olla myös ristiriidassa keskenään. Näin dekonstruoiva luenta tuottaa useita mahdollisia näkökulmia, jotka useimmiten on peitetty tai jätetty huomiotta.

Meltauksen ja Engblomin näyttelyn materiaalisena lähtökohtana on vain kasa lautoja. Taiteilijat rakentavat, purkavat ja rakentavat uudelleen teosta koko näyttelyjakson ajan. Ideana on rakentaminen, mikä viittaa muutokseen ja tilaan, missä muutos tapahtuu niin sisällöllisesti kuin visuaalisesti.

Puut eivät enää huoju tuulessa.
Puiset siivet eivät enää ruostu.
Tehdäänkö vene?

Lisätietoja:
Tom Engblom, p. 040 484 4363, tom.engblom(at)ulapland.fi
Esa Meltaus, p. 040 484 4391, esa.meltaus(at)ulapland.fi

Galleria Kajo
Sonja Tuulia Hämäläinen: Huikataan!

Tupakka, hörppy, istutaanko hetki hiljaa? Jossain vaakkuu varis. Lähistön ostoskeskuksessa liikkuu tasainen ihmisvirta, askelten kipakat äänet sekoittuvat liikenteen hurinaan. Ympärillä vellova kiire ja työpäivän sykli ei kosketa torinlaitalaisia. Joku kertoo vitsin, toinen antaa kukanhoitovinkin, penkillä on ruuhkaa.

Huikataan! on Sonja Tuulia Hämäläisen valokuvauksen perusopintojen päättötyö, dokumentaristinen valokuvasarja yhteiskunnan valtavirrasta syrjään joutuneiden ihmisten päivästä kadulla.

Hämäläinen vietti vuorokauden kuvaten kadulla asuvien ja elävien ihmisten arkea. Hän seurasi Espoon taajamassa elämää, jota kuvittavat mm. pitkäaikaistyöttömyys, työkyvyttömyys, mielenterveys- ja päihdeongelmat, kodittomuus ja väkivalta.

– Syrjäytyneiden ihmissuhteet rakentuvat helposti toisiin syrjäytyneisiin. Päivät kuluvat puiston penkillä toisten samassa tilanteessa olevien seurassa – yhteisöissä, joissa arkitodellisuus kulkee tavanomaisen ihmisen elämästä poikkeavalla tavalla, Hämäläinen sanoo.

Valokuvissaan Hämäläinen on pyrkinyt taltioimaan objektiivisesti näkemänsä ja kokemansa. Kuvat ovat syntyneet kuvattavien henkilöiden ja vallitsevien olosuhteiden ehdoilla.

– Jouduin pohtimaan työskennellessäni erityisesti kuvallista vallankäyttöä, dokumenttikuvan välittämää viestiä todellisuudesta sekä kuvaajan ja kuvattavan välistä luottamussuhdetta. Minkä hetken valitsen tallennettavaksi, mitä se kertoo todellisuudessa ihmisestä, josta kuva otettiin? Hämäläinen pohtii.

Galleria Katve
Assi Kaiku, Tiina Meriläinen, Eeva-Mari Pyhäjärvi, Sallamari Päkkilä, Anna Smeds & Miili Tornberg: Useita eri selityksiä

Useita eri selityksiä -näyttelyn teokset ovat syntyneet tekstiilialan valinnaisiin sivuaineopintoihin kuuluvilla Tekstiilitaide I ja II -kursseilla. Kurssien teemoja – perintöä ja perinnettä – on lähestytty perinteen tutkimisen ja taiteellisen työskentelyn kautta.

Näyttelyssä on esillä töitä kuudelta tekstiilialan opiskelijalta, jotka ovat käsitelleet perinnettä ja perintöä omista lähtökohdistaan. Perinne ja perintö elävät niin taiteellisessa prosessissa kuin ilmaisussakin, ja teokset käyvät dialogia menneen ja nykyisyyden välillä.

Assi Kaikun teossarja äitien teot näkyvät kolmessa polvessa… käsittelee kolmen sukupolven erilaisia polkuja. Polut kuljettavat meitä erilaisiin paikkoihin. Joskus polku vie haluttuun määränpäähän. Joskus se voi yllättää tai viedä harhaan. Kuitenkin, jokaisen on tallattava oma polkunsa.

Tiina Meriläisen Aikansa kestää kynnysmattona -tekstiiliteoksen lähtökohtana on tekstiilin maatuminen. Teoksensa kautta Meriläinen on tutkinut, mitä tekstiilille tapahtuu, kun se poistuu käytöstä. Miten suuri merkitys tekstiilillä on kulutusta kestävänä käyttötuotteena? Miksi valmistaa maatuvia tekstiilejä, jos tekstiilin tulisi kestää mahdollisimman kauan? Meriläinen leikittelee teoksessaan myös sanoilla ja niiden sisällöllä. Mitä on kynnysmatto? Mitä on olla kynnysmatto?

Jacquard-tekniikalla kudottu Kukin on tavallaan kulkija -teos on Eeva-Mari Pyhäjärven taidetekstiili, joka kuvastaa tekijän lähtökohtia ja perinnöksi saatua elämäntapaa. Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja yhdessä oleminen sekä luonnon kanssa rinnakkain eläminen kuvastaa elämän kiertokulkua.

Sallamari Päkkilän Aikansa muoto on -teos käy dialogia vapaan ja säännönmukaisen ilmaisun välillä. Teos on saanut lähtökohtansa tutkimusmatkasta suvun tekstiiliperinteeseen ja kätten töihin. Perinteen tutkimisen sekä taiteen tekemisen kautta mennyt on saanut kasvonsa pisto pistolta ja kuvio kuviolta. Teoksen taustalla vaikuttaa tekijän kiinnostus elävään perinteeseen, missä elävät niin muodot, tekniikat kuin ihmisetkin. Taidetekstiilin kautta Päkkilä liittää itsensä niin sukupolvien kuin tekstiiliperinteen ketjuun. Perinne saa kasvot.

Anna Smedsin Ketjussa-teos viestittää materiaalien ja muodon kautta suvun perintöä. Käsityöt ja kädentaidot ovat kulkeneet Smedsin suvussa sukupolvelta toiselle ja ovat vielä tänäkin päivänä vahvasti esillä. Suvun miehet ovat työstäneet erilaisia metallimateriaaleja ja naiset ovat tehneet käsitöitä, neuloneet, virkanneet ja kutoneet. Virkatut ketjut symboloivat menneiden ja ehkä tulevienkin sukupolvien katkeamatonta ketjua ja jatkuvuutta.

Suoja on Miili Tornbergin neuletekniikalla toteutettu taidetekstiili, jolla on myös käytännöllinen tehtävä. Se suojaa saunalle kulkijat kadun katseilta. Teoksensa kautta Tornberg on tutkinut, mitä perinne on ja mikä on hänen perintöään. Tornbergin mukaan perinteessä ja perinnössä on vahva käsillä tekemisen tuntu: se mitä on opittu vanhemmilta ja omaksuttu isovanhemmilta, toisaalta suvun aiemmat käsityöläiset näyttämässä suuntaa, jonka voi kuitenkin valita itse. Suojan rakentaminen jatkuu ensi kesänä teoksen tervaamisella. Terva antaa teokselle oman värinsä ja suojaa vuorostaan materiaalia säätä vastaan perinteisin keinoin.

Galleria Kilo
Silja Nikula: Turskana tuulessa

Silja Nikulan näyttelyssä on esillä 11 puupiirrosta, joiden taustalla on Nikulan tekemä matka Lofooteille kesällä 2009. Laattamateriaalina Nikula on käyttänyt koivu- ja kuusivaneria, mäntylankkua sekä kelottunutta Inarin mäntyä. Lisäksi näyttelyssä on esillä täkykirjanen, jonka kautta voi tutustua tekijän mietteisiin sekä kuviin liitettyihin tarinoihin ja tietoihin.

Näyttely on Nikulan väitöskirjatyön yksi taiteellinen osa. Väitöskirjassaan Nikula tarkastelee paikan hengen kokemusta ja siitä kertovan kuvan syntyä.

Näyttelyn avajaiset 15.3. klo 18. Tervetuloa!

Lisätietoja:
Silja Nikula, p. 040 508 3892, silja.nikula(at)ulapland.fi


Kaikki näyttelyt ovat esillä 15.3.–1.4.2010.
Osoite: Lapin yliopisto, F-talo, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi
Galleriat ovat avoinna:
maanantai–perjantai 8–19, lauantai 8.30–14.30 (poikkeuksista, kuten kiirastorstain aukioloajoista ilmoitetaan erikseen)

LaY/Viestintä/SV