Kurtakon mukaan ohjesääntöluonnos jättää ristiriitaisen vaikutelman. Se sisältää toisaalta mielenkiintoisia ja tuoreita organisatorisia avauksia, mutta toisaalta se on hengeltään ja asenteeltaan mahdollisimman kaukana akateemisen kulttuurin eetoksesta ja yliopistomaailman perinteestä. Yliopisto esiintyy tekstissä vain nimenä tai paikkana, jossa käydään töissä.

– Paperi edustaa keskinkertaisuuden eetosta, jossa kaikkeen ja kaikkiin pitää soveltaa samaa periaatetta samalla tavalla ja jossa ohjesääntö korvaa järjen, Kurtakko sivaltaa.

Kurtakon mukaan tekstin henki on kontrollia lisäävä, rajoja rakentava ja epäluottamuksen läpäisemä. Hyvänä paperissa nähdään pätevä johtaminen, jota edustaa hallinto. Hallinnon työkaluina ovat henkilöstösuunnittelu, työaikasuunnittelu, rekrytointi, perehdyttäminen, osaamisen ylläpito, palkkaus, vapauden rajoittaminen sekä seuranta.

– Samoin kuin akateeminen johtaminen niin myös hallinto olisi kaivannut jonkinlaista analyysia. Nyt teksti on täynnä hallintoa oikeuttavia ja lisääviä toimia. Ensinnäkin se, että hallinto on ensisijaisesti yliopistotyön tukitoiminto (hyvä hallinto) ja vasta toissijaisesti hallinnointia eli henkilöstöä ohjeistavaa ja kontrolloivaa toimintaa. Tässä paperissa näyttää olevan, jos yrittää arvuutella, lähtökohdat päinvastaisessa järjestyksessä, Kurtakko sanoo.

Kurtakon mukaan henkilöstöpoliittinen linjapaperi edustaa yliopistoväelle vierasta puhetapaa.

– Onko kyse siitä, että yliopiston johto on vieraantunut yliopistosta vai siitä, että pyrkimys on tehdä yliopistosta joku muu ja jos kyse on jälkimmäisestä, niin mikä, Kurtakko kysyy.

Kyösti Kurtakon blogi kokonaisuudessaan on luettavissa osoitteessa: www.ulapland.fi/laajakulma  

LaY/Viestintä/OT