Seuranta-arvioinnin keskeinen tavoite oli selvittää, miten yliopistot ovat kehittäneet tohtorikoulutustaan. Lisäksi arvioinnissa pyrittiin selvittämään, miten tohtorikoulutusta on kehitetty kansallisella tasolla. Seuranta-arvioinnin tavoitteena oli myös tarkastella tohtorikoulutusta kokonaisuutena, ja näin ollen tarkastelun kohteena oli tohtoriohjelmiin tai vastaaviin kuuluvien tohtorikoulutettavien lisäksi näiden ulkopuolella olevien tohtorikoulutettavien koulutus.

Tohtorikoulutuksen rakenteet muutoksessa
Yliopistot ovat ottamassa aiempaa vahvempaa vastuuta tohtorikoulutuksen kehittämisestä kiinteässä yhteydessä yliopiston tutkimustoiminnan kanssa. Tohtorikoulutuksen rakenteisiin ollaan toteuttamassa merkittävää uudistusta, sillä useimmat yliopistot ovat ottaneet vuoden 2011 aikana käyttöön yhden tutkijakoulun mallin.

Arviointiryhmä pitää tärkeänä, että tohtorikoulutuksen uusia rakenteita luotaessa suunnittelun lähtökohdaksi otetaan vahva tutkijalähtöisyys ja kehitetään keinoja, joiden avulla jokainen tohtorikoulutettava voi tuntea aidosti olevansa tutkimusyhteisön jäsen. Yliopistojen omien tutkijakoulujen sekä opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Suomen Akatemian rahoittamien tohtoriohjelmien roolia ja yhteistoimintaa tulee selkiyttää kansallisessa rahoituspolitiikassa ja yliopistojen omassa strategisessa suunnittelussa.

Tohtorikoulutus edelleen hyvin monimuotoista
Tohtorikoulutettavat suorittavat tohtoriopintojaan ja tekevät väitöskirjojaan edelleen hyvin erilaisissa olosuhteissa. Arviointiryhmän näkemyksen mukaan yliopisto- ja/tai tiedekuntatasolla tulisi tunnistaa erilaiset tohtorikoulutettavien ryhmät ja laatia strategiset suunnitelmat voimavarojen, erityisesti rahoituksen ja ohjauksen kohdentamisesta. Lisäksi tohtorikoulutettavien määrä yliopistoissa tulisi suhteuttaa käytettävissä olevaan rahoitukseen ja ohjaus- ja koulutusresursseihin sekä valmistuvien tohtorien tuleviin työllistymismahdollisuuksiin.

Arvioinnissa nousi selvästi esiin huoli siitä, kuinka neljän vuoden tavoiteaika tohtorintutkinnoissa saavutetaan. Eri tieteenaloilla ja tiedekunnissa on hyvin erilaiset väitöskirjakriteerit ja ne kohdistuvat väitöskirjojen laajuuteen tai julkaisujen määrään eikä niinkään väitöskirjojen laatuun. On ensiarvoisen tärkeää, että eri tieteenaloilla käytäisiin valtakunnallisesti keskustelua muun muassa väitöskirjoihin vaadittavien osajulkaisujen laadusta ja määrästä.

Tohtorikoulutuksen tulevaisuuden suurimmat haasteet:
ohjaus, työelämävalmiuksien ja uran tukeminen, rahoituksen pirstaleisuus
Vaikka ohjauksen laatu sekä ohjaajan ja tohtorikoulutettavan välinen ohjaussuhde nousivat keskeisimmiksi tekijöiksi tohtorikoulutuksen laadun kannalta, ohjaajan ja ohjattavan väliset velvoitteet ja vastuut ovat edelleen usein epäselvät. Ohjausta ei ole muutoinkaan systematisoitu tarpeeksi. Erityisesti ohjaukseen liittyviä palautejärjestelmiä ei ole käytössä. Yksi keskeinen ongelma ohjauksen järjestämisessä on myös ohjausresurssien riittämättömyys suhteessa tohtorikoulutettavien määrään.

Yleisten työelämätaitojen edistäminen on kehittynyt viime vuosien aikana lähinnä tohtoriohjelmien tasolla, mutta yliopistotasolla tai suurissa yliopistoissa tiedekuntatasolla vastuu ja tuki tohtorikoulutuksen työelämärelevanssiin liittyen ovat kuitenkin vähäisiä. Myös tohtorikoulutettavien saama uraneuvonta on vähäistä. Arviointiryhmän mukaan opiskelijan urasuuntautuneisuus voitaisiin ottaa huomioon nykyistä paremmin opinnoissa. Uraneuvonta jo opintojen alkuvaiheessa voi avata vaihtoehtoja, mihin opiskelija aikoo tohtoroitumisensa jälkeen suuntautua.

Rahoituksen pirstaleisuus ja rahoituksen hankkimisen työläys nousivat arvioinnissa vahvasti esille, mikä kertoo osaltaan myös suuresta tohtorikoulutettavien määrästä olemassa olevaan rahoitukseen nähden. Vain ani harvoille opiskelijoille pystytään turvaamaan neljän vuoden jatkuva rahoitus. Erityisenä huolena on se, että tohtorikoulutettavien rahoitus uhkaa pirstaloitua entistä enemmän, mikä supistaa entisestään niukkoja ohjausresursseja ja tohtorikoulutettavien mahdollisuutta keskittyä opintoihinsa.

Lisätietoja:
Arviointiryhmän puheenjohtaja, professori Hannele Niemi (Helsingin yliopisto), puh. 040 555 8975, hannele.niemi(at)helsinki.fi
Erikoissuunnittelija Kirsi Hiltunen (KKA), puh. 0400 352 032, kirsi.hiltunen(at)minedu.fi

Arviointiraportin tilaukset:
Hallinnollinen avustaja Arja Bilund (KKA), puh. (09) 1607 6913, arja.bilund(at)minedu.fi

Arviointiraportti Tohtorikoulutuksen rakenteet muutoksessa – Tohtorikoulutuksen kansallinen seuranta-arviointi (Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 15:2011) on luettavissa KKA:n verkkosivuilla www.kka.fi.

Lähde: KKA:n tiedote 7.11.2011