Juhlaluennon seminaarissa piti professori (emeritus) Aulis Aarnio. Kansanedustaja, oikeustieteen tohtori (h.c.) Jacob Södermanin luennon aiheena oli EU ja ihmisoikeudet. Professori Heikki E.S. Mattila luennoi otsikolla Tuomari ja oikeuskieli ja professori Tuulikki Mikkola otsikolla Kansainvälistyminen tuomioistuinten haasteena. Käräjätuomari Antti Savela pohti, pitäisikö tuomion perustelujen tasosta tinkiä. Tapahtuman järjestivät Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta ja Rovaniemen hovioikeus.

Seuraavassa Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan varadekaani Markus Aarton yhteenveto seminaarista. Linkin kautta on luettavissa professori Aulis Aarnion juhlaluento kokonaisuudessaan.

-----------

Markus Aarto
Perustavien oikeuksien ja kansalaisten oikeusturvan kunnioittaminen, josta professori Aarnio puhui edellyttää juridiikalta tilanneherkkyyttä. Toisaalta se edellyttää, kuten professori Aarnio osoitti myös lainsoveltajalta tilanneherkkyyttä – näppituntumaa siitä, mikä on oikea tai paremminkin hyvä ja oikeudenmukainen ratkaisu kussakin tilanteessa. Tämän näppituntuman saavuttamisen keskeinen osa on ammattitaito: tiedot, taidot, eettisyys ja korkea moraali. Toivon, että varsinkin paikalla oleva runsaslukuinen opiskelijajoukko – tulevat tuomarit – ottavat professori Aarnion viisaat sanat ohjeeksi opintojaan ja tulevaa työuraansa varten.

Aulis Aarnion juhlaesitelmä

Europpalainen ihmis- ja perusoikeuskäsitys haastaa tuomioistuinlaitoksen
Ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittaminen asettaa osaltaan suuria vaatimuksia tuomarikunnalle. Kansalliset perusoikeussäännökset eivät ole ”julistettuja” Jacob Södermanin käyttämää termiä lainatakseni, vaan osa jokapäiväistä tuomioistuintoimintaa. Sama koskee ihmisoikeussäännöksiä niin eurooppalaisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Hyvä tuomari kykenee soveltamaan näitä säännöksiä luontevana osana arkipäivän ratkaisutoimintaa. Eurooppalainen ihmis- ja perusoikeuskäsitys haastaa tuomioistuinlaitoksen paitsi lainkäytön ripeyden myös sisällön suhteen.

Kuten Jacob Söderman osoitti, oman haasteensa suomalaisille tuomioistuimille tuo eurooppalaisen perus- ja ihmisoikeusjärjestelmän sekavuus. Saattaa olla, että näin pohjoisessa on vaikea havaita niitä tuikkivia tähtiä, joiden varassa eurooppalaisen säädösvalmistelun ja osin myös laintulkinnan pursi kulloinkin seilaa. Tämä on selvä haaste ennen kaikkea lainkäyttäjille.

Tuomareiden kielelliset valmiudet
Suomalaisten tuomioistuinten ratkottavina olevat oikeusriidat ovat yhä useammin kansainvälisiä, kuten professori Heikki Mattila osoitti. Voidaan tietysti sanoa, että tuomioistuinten virkakielet vievät Suomessa prosessia eteenpäin, ja muu kieleen liittyvä problematiikka kuuluu kääntäjille ja kielitieteilijöille. Kestävä ajatustapa tämä ei kuitenkaan ole.

Tuomareiden kielellisistä valmiuksista huolehtiminen on nähdäkseni selvä oikeusturvakysymys johon, kuten Heikki Mattila osoitti, on nyttemmin kiinnitetty huomiota niin säädös- kuin substanssitasollakin. Järjestelmä, jossa kansalaisen oikeusturvan toteutuminen kansainvälisiä asioissa voi jäädä riippuvaiseksi käännöksissä olevista tulkintavirheistä, ei täytä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia. Olemme siis tässäkin selkeän haasteen edessä.

Kansainvälistymisen haasteet
Kansainvälistyminen edellyttää usean oikeusjärjestyksen, oikeuskulttuurin ja laintulkintaperinteen tuntemusta, kuten professori Tuulikki Mikkola kertoi. Adekvaatti oikeudellinen ratkaisu kansainvälisissä oikeusriidoissa edellyttää paitsi toimivaltakysymysten, lainvalinnan ja täytäntöönpanokysymysten myös substanssiin palautuvien seikkojen tuntemusta.

Normien monitulkintaisuus ja oikeuskäytännön niukkuus palauttavat usein harkinnan eri oikeuskysymyksistä yleisten oppien tasolle. Yleisten oppien käyttäminen tavalla, joka täyttää myös ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden turvaamisen vaatimukset, edellyttää hyvää systematiikan tuntemusta ja vahvaa teoreettista osaamista sekä kykyä oikeusvertailuun.

Tuomioiden perustelujen taso on parantanut
Kulttuurisista syistä kansainvälisiin riitoihin liittyy usein varsin erisuuntaisia odotuksia esimerkiksi perheoikeudellisissa asioissa. Samoin median paine tuomioistuimia kohtaan, johon professori Aarnio kiinnitti puheenvuorossaan huomiota, on tällaisten riitojen osalta usein varsin runsas. Näistä syistä tuomioiden perusteluilta odotetaan varsin paljon.

Tuomioiden perustelujen yleinen taso tuomioistuimissa on parantunut ja sen eteen tehty paljon työtä, kuten käräjätuomari Antti Savela meille kertoi. Perusteluvelvollisuuden täyttäminen on nähdäkseni suoraan yhteydessä siihen, minkälaista arvostusta ja luottamusta tuomioistuinlaitos nauttii.

Perustelemisessa kyse ei ole pelkästään perus- ja ihmisoikeussopimuksista tai lainsäädännöstä johtuvasta velvoitteesta, vaan ratkaisujen sisällöllisestä uskottavuudesta sekä ratkaisijan näppituntumasta ja ammattitaidosta. Tuomarin harkintavallan kasvu, päätösvaihtoehtojen moninaisuus ja periaateargumentaation kasvu, ainakin yksityisoikeudellisissa oikeusriidoissa, tulevat nähdäkseni osaltaan korostamaan perusteluvelvollisuutta myös tulevaisuudessa.  

Hyvät kuulijat,

Oikeustieteiden tiedekunta haluaa lämpimästi onnitella keväällä 70 vuotta täyttänyttä professori emeritus Aulis Aarniota ja kiittää siitä panoksesta, minkä olette suomalaiselle oikeustieteelle, oikeustieteiden tiedekunnallemme ja ympäröivälle yhteiskunnallemme antanut.

Kiitän lämpimästi kaikkia luennoitsijoita ja runsaslukuista seminaariyleisöä osallistumisesta seminaariin.  

­­­---------------