Nykyinen poronhoitolaki on ollut voimassa 30 vuotta. Tutkija Juha Joona käy tutkimuksessaan lävitse oikeuskäytäntöä ja lain soveltamista kuluneilta vuosikymmeniltä.
Suomen poronhoitoalue on noin kolmasosa Suomen pinta-alasta. Poronhoitoalue on jaettu paliskuntiin. Paliskunnalla on oma alueensa mutta se on myös oikeushenkilö, joka vastaa poronhoidon hallinnosta.
Paliskunnan yleisessä kokouksessa päätetään paliskunnan poronhoitoon liittyvistä asioista. Tästä päätöksestä on mahdollista valittaa hallintotuomioistuimeen.
Hallintotuomioistuinten oikeuskäytäntöä analysoimalla on pyritty selvittämään sitä, millaiset paliskunnan kokouksen päätökset on katsottu lainvastaisiksi ja toisaalta millaiset väitteet päätösten lainvastaisuudesta ovat tulleet hylätyiksi.
Tutkimuksen lähtökohtana on palvella käytännön oikeuselämän tarpeita. Tutkimus on ensimmäinen tästä aihepiiristä Suomessa tehty tutkimus. Tutkimusraportissa kaikkia tapauksia ei ollut mahdollista käydä läpi yksityiskohtaisesti. Tarkemmin on kuitenkin selvitetty porojen pakolliseen vähentämiseen liittyviä kysymyksiä.
Poronhoitolain kolmannessa luvussa säädetään porojen paliskuntakohtaisesta määrästä ja porojen vähentämisestä sellaisessa tilanteessa, jossa poromäärä ylittää suurimman sallitun lukumäärän.
Oikeuskäytännöstä tulee esille, että paliskunnan poromäärän pitäminen sallitulla tasolla on asia, joka aiheuttaa ristiriitoja paliskunnan sisällä. Nykyisen poronhoitolain aikana arviolta noin puolet hallintotuomioistuimiin tehdyistä valituksista on liittynyt tähän asiakokonaisuuteen.
– Paliskunnalla on oikeus käyttää poronomistajiin kohdistuvaa julkista valtaa. Hallinnon tulisi olla tehokasta. Toisaalta yksittäisen poronomistajan oikeusturva tulee ottaa huomioon. Erityisesti viime vuosikymmenen aikana tapahtunut poromäärien kasvu on eräissä paliskunnissa johtanut tilanteeseen, jossa näiden kahden eri lähtökohdan yhteensovittaminen on osoittautunut vaikeaksi, Joona toteaa.
Tutkija kuitenkin muistuttaa, että paliskuntien välillä on eroja ja osassa paliskuntia päätöksistä ei juurikaan ole valitettu.
Joonan mukaan eräs lähestymistapa porojen ylilukukysymykseen olisi lähestyä sitä poronhoito‐oikeuden näkökulmasta. Keino vaikuttaa ylilukuun voisi olla asian tarkastelu siitä lähtökohdasta, kenellä on ensisijainen oikeus poronhoidon harjoittamiseen. Suomessa tästä ei ole juurikaan keskusteltu. Kuitenkin esimerkiksi Ruotsissa poronhoidon harjoittaminen perustuu siihen, että eri henkilöt ovat tässä suhteessa eri asemassa. Eräillä alueilla tämä tarkoittaa myös sitä, että toisilla henkilöillä on oikeus omistaa enemmän poroja kuin toisilla.
Vapaasti luettavissa oleva verkkojulkaisu:
PORONHOITOLAKI OIKEUSKÄYTÄNNÖSSÄ: tutkimus poronhoitolain soveltamisesta hallintotuomioistuinten oikeuskäytännössä
Lisätietoa:
Juha Joona
Tutkija
Arktinen keskus, Lapin yliopisto
040 557 7221
juha.joona(at)ulapland.fi