Merja Paksuniemen mukaan opiskelijat kutsuivat Tornion seminaaria nunnaluostariksi. Nimitys johtui siitä, että seminaarissa oli vain naisopiskelijoita ja seminaarin käytänteet olivat luostarimaiset kuten esimerkiksi aamuhartaus, muu uskonnollisuuden painottaminen sekä tiukat säännöt. – Tornion seminaarissa kokoonnuttiin joka aamu yhteiseen aamuhartauteen. Aamuhartauden kaava koostui elementeistä puhe-virsi-rukous ja sen piti joko yksi lehtoreista tai opiskelijoista, Paksuniemi kertoo.

Aamuhartauskäytäntö pohjautui varhaiskristittyjen aamurukoushetkeen ja vuonna 1970 sitä alettiin kutsua päivänavaukseksi. Paksuniemen mukaan päivänavaus onkin yksi niistä toimintamuodoista, jossa tapakulttuurimme muuttuminen näkyy selvästi. Siirtyminen kristilliskeskeisestä kohti yksityistä tai täysin maallista näkyy päivänavauksessa paremmin kuin monessa muussa yhteiskunnan instituutiossa.

– Yhteiskunnan maallistumisen myötä myös uskontokasvatukseen kuuluneen aamuhartauden ja päivänavauksen määritelmät ovat muuttuneet suuresti. Uusi uskonnonvapauslaki muuttaa omalta osaltaan uskontokasvatuksen toteuttamista ja siten myös päivänavauskäytäntöä entisestään, Paksuniemi sanoo. 

Tornion seminaari 1921–1970

Tornion seminaari oli Pohjois-Suomen merkittävimpiä opettajankoulutuslaitoksia. Opiskelu seminaarissa kesti kahdesta kuuteen vuotta. Ensimmäinen opiskeluvuosi oli koeaikaa ja mikäli opiskelut sujuivat hyvin ja opiskelija toimi nuhteettomasti, hän sai jatkaa opiskeluaan. Opiskelija saattoi keskeyttää opiskelunsa myös omasta tahdostaan.

– Opiskelijoiden mielestä seminaarissa opiskelu oli rankkaa, mutta he olivat siitä huolimatta erittäin tyytyväisiä saamaansa koulutukseen, Paksuniemi sanoo.

Tornion seminaarista valmistui historiansa aikana 2 187 kansakoulunopettajaa. Seminaari oli sisäoppilaitos ja tarkoitettu vain naisopiskelijoille. Opiskelijaksi pääseminen oli todella vaikeaa ja pääsykokeet olivat monipäiväiset. Esimerkiksi vuonna 1939 seminaariin haki lähes 500 hakijaa, joista 300 kutsuttiin pääsykokeisiin. Valituksi tuli 30 hakijaa. Sotavuosina seminaari toimi sotasairaalana. Seminaarin silloinen rehtori sekä osa opiskelijoista, toimivat sotasairaalassa avustajina.   

Merja Paksuniemi kokosi tiedot lisensiaatintyötään varten arkistolähteistä, kirjallisuudesta ja haastatteluiden avulla. Hän jatkaa aiheesta väitöskirjaan. 

Merja Paksuniemi valmistui luokanopettajaksi 1997 ja on toiminut luokanopettajana siitä lähtien. Keväällä 2004 hän suoritti Suomen- ja Skandinavian historian aineopinnot ja keväällä 2005 yleisen teologian aineopinnot.

Lisätietoja:
Merja Paksuniemi
Puhelin, 016-3709040
Sähköposti, merja.paksuniemi@luukku.com 

LaY/Viestintä/Olli Tiuraniemi