Juha Joonan tutkimus käsittelee ensisijaisesti niitä historiallisen lapinrajan pohjoispuolella sijainneiden maa- ja vesialueiden käyttöä koskevia oikeuskysymyksiä, joilla voidaan olettaa olevan merkitystä arvioitaessa nykyistä oikeustilaa.
Tutkimuksessa on keskitytty erityisesti selvittämään, millainen oikeus aluetta alun perin yksinomaan käyttäneillä lappalaisilla voidaan katsoa olleen käyttämiensä lapinkylien ja lapinveromaiden alueisiin.
Tutkija Juha Joona Lapin yliopiston Arktisen keskuksen Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutista (PYVI) sanoo, että viimeistään 1600-luvun jälkipuoliskolta alkaen tuomioistuimet pitivät lappalaisten oikeutta käyttämiinsä alueisiin oikeutena, joka nykyään ymmärretään omistusoikeudeksi.
– Aikaisemmin ei ole ollut tiedossa, milloin ja millä perusteella näitä alueita on alettu pitää kruununmaana. 1740-luvun alussa kysymys lappalaisten maaoikeudesta tuli ylempien viranomaisten käsiteltäväksi, Joona kertoo.
Hänen mukaansa asian ratkaisu kuului viime kädessä Tukholmassa sijaitsevan Kamarikollegion toimivaltaan. Aikaisemmin on oletettu, että Kamarikollegio ei antanut koskaan päätöstä mainitussa asiassa. Asiaa on yritetty selvittää Ruotsissa 1920- ja 1960-luvuilla.
– Kamarikollegio antoi kuitenkin päätöksen asiassa marraskuussa 1742. Tässä päätöksessä katsotaan, että lappalaisilla ei voida katsoa olevan omistusoikeutta käyttämiinsä maa- ja vesialueisiin, koska tällaista oikeutta ei ole heille myönnetty, vaan kaikki maa on kruununmaata. Vuoden 1744 Kemin Lapinmaan käräjiltä alkaen kaikkea käräjäkunnassa olevaa maata pidetään valtionmaana, vaikka käytäntö on alussa osittain horjuvaa.
Ongelmallinen omistusoikeus
Tutkija Juha Joonan mukaan omistusoikeuskysymyksen tekee kuitenkin ongelmalliseksi se, että nykyisen käsityksen mukaan yksityisen maanomistusoikeuden edellytyksenä ei ole, että oikeus olisi myönnetty jollain nimenomaisella kuninkaallisella säädöksellä tai päätöksellä.
– Esimerkiksi vuonna 1981 päättyneessä nk. verotunturioikeudenkäynnissä Ruotsin korkein oikeus lähtee siitä, että yksityinen omistusoikeus on mahdollinen myös lappalaisten käyttämiin alueisiin, mikäli määrätyt, alkuperäisiä saantoja koskevat edellytykset täyttyvät, Joona sanoo.
Juha Joonan tutkimus koskee sitä nykyään Suomen valtioon kuuluvaa aluetta, joka 1600- ja 1700-luvuilla kuului nk. historialliseen Lapinmaahan ja Kemin ja Tornion Lappeihin. Nykyisen Pohjois-Suomen aluetta halkonut nk. lapinraja erotti toisistaan Pohjanlahden rannikkopitäjät ja niiden pohjois- ja itäpuolella sijainneiden Kemin ja Tornion Lapinmaiden alueet. Nykyisen Suomen valtion alueella kysymys on joko kokonaan tai osittain nykyisten Enontekiön, Utsjoen, Kittilän, Inarin, Sodankylän, Savukosken, Pelkosenniemen, Sallan, Posion ja Kuusamon kuntien alueista.
Vanhimmat dokumentit 1500-luvulta
Joonan tutkimus on esineoikeudellinen tutkimus, jonka aineisto muodostuu ensisijaisesti lainsäädännöstä, sen esitöistä, oikeuskäytännöstä ja verotusta koskevista käytännöistä. Tutkimus alkaa 1500-luvun puolivälistä eli ajankohdasta, jolloin Kemin Lapin katsotaan varsinaisesti tulleen Ruotsin kruunun alaisuuteen. Tässä vaiheessa alueen maaoikeuksien kannalta keskeisiä olivat kuninkaalliset kirjeet ja muut kuninkaalliset määräykset sekä verotusta koskevat ohjeet ja verotuskäytäntö.
Säännöllisiä, tuomarin pitämiä, käräjiä alettiin Lapinmaassa käydä vuodesta 1639 alkaen. Käräjäpöytäkirjat ja muu tutkimusaineisto on käyty lävitse autonomian ajan alkuun eli vuoteen 1808 asti. Kaikkiaan on käyty lävitse yli 9 000 oikeustapausta, joista yksityiskohtaisempaan tarkasteluun on otettu ne oikeudenkäynnit, jotka käsittelivät maa- ja vesialueiden käyttöä ja niihin kohdistuvia oikeuksia.
Yhteenvetojaksossa käsitellään omistusoikeuskysymystä suhteessa aikaisemmin esitettyihin käsityksiin sekä kysymystä muista oikeuksista kuin omistusoikeudesta. Lisäksi käsitellään kysymystä Lapin historiallisten maa- ja vesioikeuksien alueellisista rajoista sekä sitä, keitä voidaan pitää historiallisten oikeuksien oikeudenomistajina nykyaikana.
Tutkimuksessa käydään myös pääpiirteittäin lävitse, miten edellä mainitut kysymykset ymmärretään niillä entiseen Lapinmaahan kuuluneilla alueilla, jotka kuuluvat nykyään Ruotsiin. Lopuksi tutkimuksesta tehtyjä johtopäätöksiä arvioidaan lyhyesti niihin ehdotuksiin, jotka toteuttamalla on katsottu mahdolliseksi ratifioida nk. ILO-sopimus.
Juha Joonan tutkimus on osa oikeusministeriön Lapin maaoikeustutkimusta.
Lisätietoja:
Tutkija Juha Joona, oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari
Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutti, Arktinen keskus, Lapin yliopisto
Puhelin, 040 557 7221
Sähköposti, etunimi.sukunimi@ulapland.fi
http://www.arcticcentre.org/?deptid=8797
Tutkimuksen voi tilata:
Marja Collins, Arktinen keskus, Lapin yliopisto
Puhelin, 0400 138 889
Sähköposti, etunimi.sukunimi@ulapland.fi
Lapin yliopisto, puhelin: 016 341 341
Tiedote/Riku Lavia/Arktinen keskus