Tutkimus valottaa mielenterveyskuntoutuksen mahdollisuuksia
22.4.2005
Yhteiskuntatieteiden maisteri Marjo Peltomaan lisensiaatintutkimuksen mukaan mielenterveyskuntoutuksen tulisi olla kuntoutujan kokonaisvaltaista tukemista.
Tutkimuksessa tarkastellaan mielenterveyskuntoutujan kuntoutumisvalmiutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä sosiaalityön näkökulmasta. Kuntoutumisvalmius on suomalaisessa keskustelussa suhteellisen uusi käsite.
– Kuntoutumisvalmius on valmiutta asettaa omaa elämää koskevia tavoitteita. Välttämättä tämä ei ole mielenterveyspotilaalle itsestään selvää, sillä mielenterveysongelmien kanssa usein käperrytään ja piiloudutaan, Peltomaa kertoo.
Kuntoutumisvalmiuteen vaikuttaa kuntoutujan elämäntilanne, kuten sosiaalinen tuki, arjen mielekkyys, perhe- ja asuinolosuhteet sekä fyysinen hyvinvointi. Tämän vuoksi mielenterveystyönkin tulisi olla kokonaisvaltaista eikä pelkästään psyykkiseen oireiluun ja hyvinvointiin keskittyvää. |
Kuva: Olli Tiuraniemi
|
Monipuolisuutta kuntoutukseen
Kuntoutujan kannalta on keskeistä, löytyykö kuntoutuksen käytäntöihin todellisia valinnan vaihtoehtoja.
– Asuinympäristön turvallisuus ja yhteisöllisyys, ympäristön suvaitsevaisuus sekä vertaistuen mahdollisuudet tukevat kuntoutumista. Myös palveluiden saatavuus ja riittävyys sekä niissä saatu kohtelu luovat mahdollisuuksia tervehtymiselle, Peltomaa painottaa.
Hoidossa ja kuntoutuksessa on erittäin tärkeää kunnioittaa mielenterveyskuntoutujan mielipiteitä ja hänen omaa asiantuntijuutta tilanteestaan. Hoidon ja kuntoutuksen olisi joustettava tilanteen mukaan. Tutkimus osoittaakin moniammatillisuuden tarpeelliseksi mielenterveystyössä.
– Kuntoutujien ongelmat ovat usein monilla elämänalueilla eivätkä liian rajatut toimenpiteet tuota tulosta. Pelkissä terapiakeskusteluissa kokonaisvaltaisen kuntoutuksen näkökulma unohtuu helposti. Kuntoutujat, joilla keskustelukäynnit olivat ainoa kuntoutuksen muoto, olivat usein tyytymättömiä saamaansa palveluun. Heillä ei ollut tietoa kuntoutuksen vaihtoehdoista, he kokivat valinnanmahdollisuutensa kapeina ja saamansa palvelut riittämättöminä eivätkä heidän tavoitteensa kuntoutumiselle olleet selkiytyneet, selvittää Peltomaa.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että psykiatrisen hoidon ja kokonaisvaltaisen kuntoutuksen tulisi olla eri alojen ammattilaisten vastuulla. Tällöin kuntoutujat saavat asiantuntevaa ja tarpeidensa mukaista kuntoutusta.
– Kuntoutuksen tulisi nivoutua hoitoprosessiin niin, että hoidosta ja kuntoutuksesta muodostuu koordinoidusti toimiva kokonaisuus. Kuntoutuksen tulee luoda toivoa kuntoutujalle selviytymisestä, tarjota tietoa sairaudesta sekä kuntoutumisesta ja kuntoutuksen vaihtoehdoista. Kuntoutujalla tulee olla mahdollisuus kokeilla taitojaan ja etsiä resurssejaan sekä työntekijän että muun sosiaalisen verkostonsa tukemana, Peltomaa tähdentää.
Tutkimus on toteutettu mielenterveyskuntoutujille tehdyllä kyselyllä, joka tehtiin Mielenterveyden keskusliiton järjestämillä opintopäivillä. Kyselyyn vastasi 93 kuntoutujaa. Tutkimuksessa kehitettyä kyselylomaketta voidaan jatkossa käyttää kokonaisvaltaisen ja tarpeenmukaisen kuntoutuksen suunnittelussa.
Yhteiskuntatieteiden maisteri Marjo Peltomaan ammatillinen lisensiaatintutkimus ”Kuntoutumisvalmius kokonaisvaltaisen mielenterveyskuntoutuksen suunnittelun perustana” tarkastetaan perjantaina 22.4.2005 klo 12.30 alkaen Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa Oulussa (Torikatu 15, 4. kerros, Saaristosali). Tarkastajina toimivat yhteiskuntatieteiden tohtori, professori Kaisa Kostamo-Pääkkö Lapin yliopistosta ja yhteiskuntatieteiden maisteri Anna Kulmala Tampereen yliopistosta.
Lisätietoja:
Marjo Peltomaa, puh. 040 532 9716
Teksti: LaY/Viestintä/Sari Väyrynen