Sovittelu – Ristiriitojen kohtaamisesta konfliktin hallintaan-kirjassa annetaan varsin kattava kuva suomalaisen sovittelun osa-alueista. Kirjassa käsitellään esimerkiksi, miten sovittelu voisi parantaa rikosten uhrien asemaa, kuinka lasten hyvinvointi otetaan perhekonfliktien sovittelussa huomioon ja millä tavoin työelämän konflikteja olisi viisainta lähteä ratkomaan. Lisäksi teoksessa tarkastellaan, voisiko vertaissovittelu toimia koulussa paremmin kuin vanhat kurinpitokeinot ja miksi sovittelua voidaan pitää myös oppimismahdollisuutena.

Teos koostuu sovittelevan oikeuden, lähisovittelun, työyhteisösovittelun, ympäristöasiain sovittelun, rauhansovittelun ja oppivan sovittelun aihekokonaisuuksista ja niihin liittyvistä artikkeleista. Kirjan artikkelit osoittavat, että sovittelija ei ole tuomari eikä hän voi antaa osapuolia sitovia määräyksiä tai ratkaisuja. Sovittelijan tehtäviin ei myöskään kuulu oikeudellisten neuvojen antaminen osapuolille. Hänen tehtävänsä on fasilitoida eli kannustaa, tukea ja avustaa osapuolia löytämään ratkaisu ristiriitaansa.

Kirjan ensimmäisen teema on sovitteleva oikeus, jota käsittelee kaksi artikkelia. Teuri Brunila kuvaa kirjoituksessaan sovittelua oman tuomarinkokemuksensa ja työuransa näkökulmasta. Juhani Iivari tutkii artikkelissaan restoratiivisen oikeuden historiaa ja lähtökohtia informaalisen oikeuden ja modernin sovittelun synnyn näkökulmista.

Kirjan toinen teema on lähisovittelu, jonka kolmessa artikkelissa tarkastellaan koulu-, perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelua. Maija Gellin esittelee artikkelissaan jo yli 300 koulussa käyttöön otettua vertaissovittelua ja siihen liittyvän tutkimuksen tuloksia. Synnöve Karvinen-Niinikoski ja Marja Pelli luotaavat artikkelissaan perhesovittelun tilaa ja mahdollisuuksia muuttuvan lainsäädännön ja kehittyvien sovittelukäytäntöjen näkökulmista. Aune Flinck ja Henrik Elonheimo tuovat perhesovitteluun rikosoikeudellisen näkökulman.

Kirjan kolmantena teemana on työyhteisösovittelu, jota tarkastellaan kahdessa artikkelissa. Timo Pehrman kuvailee, miten vähäisistä ja pienistä asioista isotkin ongelmat voivat työpaikoilla käynnistyä. Aila Hyvösen ja Seppo Koskisen kirjoituksessa huomio on työnantajan tehtävässä ylläpitää työturvallisuutta ja -hyvinvointia.

Kirjan neljäs teema on ympäristöasiain sovittelu, jota tarkastellaan kahdessa artikkelissa rakentamisen, maankäytön ja niihin liittyvien intressien näkökulmista. Jyrki Keinänen ja Emma Niemistö kuvaavat artikkelissaan kaupallisten ristiriitojen sopimista rakennusprojekteissa. Pekka Kankaan kirjoitus nostaa esiin sovittelun tarpeen ympäristöhallinnon, alueiden käytön ja kaavoituksen sektoreilla.

Kirjan viides teema on rauhansovittelu, jonka käsitteellistä ja käytännöllistä monimutkaisuutta Kalle Liesinen avaa artikkelissaan.

Kirjan kuudes teema on oppiva sovittelu, joka avaa oppimistieteellisen näkökulman fasilitatiiviseen sovitteluun. Esa Poikela tutkii artikkelissaan restoratiivisen ohjauksen lähtökohtia fyysisen ja mentaalisen ympäristön, kokemuksen tuottamisen ja oppimisen sekä ohjaamisen ja ryhmädynamiikan toimintakokonaisuutta.

Teos on tehty yhteistyössä Suomen sovittelufoorumin kanssa.

Lisätietoja:
Esa Poikela
Puhelin 040 484 4168

LaY/Viestintä/OT