Euroopan talouskomission YVA-menettelyä koskevan yleissopimuksen (ns. Espoon sopimus) mukaan valtiolla on oikeus osallistua toisessa valtiossa tapahtuvaan YVA-menettelyyn, jos arvioitava hanke todennäköisesti aiheuttaa valtioiden rajat ylittäviä merkittäviä ja haitallisia vaikutuksia.

Sopimus on ollut voimassa vuodesta 1997, ja sitä sovellettiin jo ennen sen voimaantuloa esimerkiksi Vuotoksen tekoaltaaseen. Vuoden 2010 loppuun mennessä sopimusta oli sovellettu 38 hankkeen YVA-menettelyyn. Suomi oli ollut vaikutusten aiheuttajaosapuolena 22 hankkeessa ja kohdeosapuolena 17 hankkeessa.

– Suomi on selkeästi ollut aktiivinen sopimuksen soveltajana, tutkimusprofessori Timo Koivurova toteaa.

Kansainväliset YVA-menettelyt ovat koskeneet pääosin energian tuotantoon ja siirtoon liittyviä hankkeita. Suurin osa neuvotteluista on käyty Suomen ja Ruotsin välillä. Venäjä ei ole ratifioinut sopimusta, mutta Suomi on ilmoittanut Venäjälle kaikista hankkeista, joilla on todennäköisesti merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Venäjän alueelle.

Koivurovan mukaan Suomi on pyrkinyt saamaan Venäjän ratifioimaan sopimuksen kohtelemalla sitä, kuin se olisi sopimuksen osapuoli.

– Viime aikoina on itse asiassa saatu viitteitä, että Venäjä on valmis ratifioimaan Espoon sopimuksen.

Koivurovan mukaan Suomen YVA -järjestelmä on kokonaisuudessaan toiminut hyvin kansainvälisissä YVA-menettelyissä. Myös valtioiden rajat ylittävät vaikutukset on tunnistettu hyvin. Haasteita on kuitenkin ilmennyt erityisesti silloin, kun Suomi on ollut aiheuttajaosapuolena.

– Suomen YVA-menettelyn määräaikojen lyhyys johtaa helposti siihen, että valtion rajat ylittäviin vaikutuksiin ja ulkomaisten toimijoiden osallistamiseen ei ehditä riittävästi paneutua, Koivurova kuvailee.

Käytännön ongelmia on syntynyt, kun valtioneuvotteluja on jatkettu YVA-menettelyn jo päätyttyä. Suomessa ei ole vielä lain tasolla säädelty, miten valtioneuvottelujen tulokset tulisi tällöin huomioida.

– Tämä ongelma voitaisiin ratkaista lisäämällä YVA-menettelyn määräaikojen joustavuutta, jolloin neuvottelujen tulokset voitaisiin huomioida yhteysviranomaisen lausunnossa.

Ympäristöministeriön tilaaman selvityksen laatimisesta ovat vastanneet tutkimusprofessori Timo Koivurova Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta, apulaisprofessori Neil Craik Waterloon yliopistosta ja FM Minna Torkkeli.

Verkkojulkaisu: Valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arviointi Suomessa. YVA-lain toimivuus kansainvälistä kuulemista koskevien velvoitteiden näkökulmasta: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=135639&lan=fi  

Lisätietoja:
Tutkimusprofessori, Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin (PYVI) johtaja Timo Koivurova, Lapin yliopiston Arktinen keskus, 040 551 9522, Timo.Koivurova (at) ulapland.fi