Miten päädyit opiskelemaan Lapin yliopistoon ja juuri sitä alaa, jota opiskelit?

Olin Simon lukiossa viimeisellä luokalla, kun kolme Lapin korkeakoulun edustajaa vieraili kertomassa opiskelumahdollisuuksista jossain todella kaukana – Rovaniemellä. Yksi esittelijöistä (yht.yo Liisa Hokkanen, sittemmin YTT, yliopistonlehtori) oli niin innoissaan uudesta sosiaalityön koulutuksesta, että se herätti kiinnostuksen – jos minäkin sinne kauas.

Kerro hieman opinnoistasi.

Ensimmäiset vuodet meillä oli A4:lle tulostetut lukujärjestykset, pakollisia sivuaineita kuten kansantaloustiede (josta kukaan 20-vuotias ei osannut olla kiinnostunut) ja muun muassa saksaa, että osaisimme opiskella Verein für Sozialpolitik alkuperäiskielellä. Sivuaineet (kansantaloustiede, sosiologia, psykologia) olivat pakollisia, sillä vaihtoehtoja oli niin vähän, ettei niistä voinut valita.

Mikä oli parasta opinnoissasi/opiskeluaikanasi? Mitä on jäänyt erityisesti mieleen?

Olimme kolmas vuosikurssi sosiaalityön osastolla. Kun ryhmä nuoria oli lähes aamusta iltaan samoilla luennoilla, harjoituksissa Vaihdekadulla, illanvietoissa erityisesti Tupsussa (jossa Jukka Mäkelä, sittemmin yliopiston vararehtori, palautti tilastotieteen tentit), yhteiskunta ja luonto -kurssilla Utsjoki-Kevolla tai saamelaisten Marian päivän juhlilla, me aikuistumme yhdessä. 1980-luvun opiskelijavuodet merkitsivät meille oman identiteetin etsintää: kuka minä olen, tuleeko minusta yhteiskunnallinen muutosagentti, rakenteellinen uudistaja kuten Anneli Pohjola ja Ulla-Maija Rantalaiho opettivat? Peilasimme keskusteluissa käsityksiä oikeasta ja väärästä ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta niin luennoilla kuin vapaa-ajalla.

Pääsimme mukaan suunnittelemaan opinto-opasta, sitä pientä punaista kirjaa. Esittelimme opasta ylpeinä kaikissa ainejärjestöjen tapaamisissa eri puolilla Suomea niin kuin pienet lapset: meilläpä opetetaan tällaista!

Millaista oli opiskella ja asua Rovaniemellä? Miksi kannattaa tulla opiskelemaan Lappiin?

Rovaniemi on mainio vaihtoehto, sillä täällä on riittävästi kaikkea: kulttuuri- ja liikuntamahdollisuuksia, luonto lähellä ja ihmiset ystävällisiä.

Opintojen jälkeen jäin Rovaniemelle. Löysin puolison samalta vuosikurssilta, ja nyt yksi kolmesta lapsestamme opiskelee sosiaalityöntekijäksi.

Mitä teet työksesi, millaisia tehtäviä työssäsi on?

Olen Lapin Muistiyhdistyksen muistiasiantuntija. Vastaan mm. Itä-Lapin vertaistuellisesta toiminnasta muistisairauteen sairastuneille ja läheisille, edunvalvonnasta, viestinnästä, vapaaehtoisten peruskoulutuksesta sekä Lapin muistihoitajien/koordinaattoreiden/palveluohjaajien verkostosta. Usein työhöni sisältyy myös asiakasohjausta sairastuneille ja läheisille. Luennoin sairauksista, muistisairaan kohtaamisesta, etuuksista ja palveluista. Työni on hyvin vaihtelevaa.

Lisäksi toimin Veerantalo Oy:n toimitusjohtajana sekä koulutan ja sparraan viestintäasioissa, teen sisältöjä eri medioille ja muille yrityksille. Toimin myös 72 tunnin kouluttajana.

Millainen urapolkusi on ollut?

Opintoni etenivät hitaasti aktiivisen ylioppilaspolitiikan ja nuorisopolitiikan vuoksi. Tuohon aikaan opintotuki oli lainapainotteinen ja lainani jäädytettiin vähäisten opintoviikkojen vuoksi, joten toimeentulon turvaamiseksi päädyin Pohjolan Sanomien toimittajaksi (Kemin päätoimitus, Rovaniemen aluetoimitus). Printtimediassa olin reilut kymmenen vuotta ja Ylen Lapin radiossa reilut kymmenen vuotta uutistoimittajana ja uutistuottajana. Kymmenen vuoden ajan olin päätoimisena yrittäjänä ja nyt vuodesta 2020 alkaen Lapin Muistiyhdistyksessä. Nykyisessä työssäni voin yhdistää kaikkea, mitä olen edellisinä vuosikymmeninä oppinut sekä erilaisissa työtehtävissä että erilaisissa jatko-opinnoissa.

Mikä opinnoissasi oli erityisen hyödyllistä työurasi/elämäsi kannalta?

Vahva yhteiskunnallinen osaaminen ja erityisesti sosiaalityön arvopohja kantavat erilaisissa työtehtävissä. Lapin korkeakoulun opiskelijayhteisö on ollut kuin suuri perhe: merkittävä osa tärkeistä ihmissuhteista on solmittu opiskeluvuosina, ja opiskelijayhteisöstä/ystävistä on kasvanut ammattilaisten luottoverkosto.

Mikä nykyisessä työssäsi on parasta?

Ihmisten kohtaaminen, luottamuksen rakentuminen muistisairauteen sairastuneiden ja läheisten kanssa sekä oman asiantuntijuuden jakaminen (palvelut, etuudet, muutoksenhaut, perustuslaillisten oikeuksien toteutuminen).

Mitä antaisit vinkiksi opiskelijalle, joka haluaisi samanlaisen työn kuin sinulla?

Järjestötyö on erittäin antoisaa: kahta samanlaista työpäivää ei ole. Opiskeluaikana on hyvä olla utelias ja avoin kaikkea kohtaan, sillä järjestötyössä tarvitaan monenlaisia valmiuksia. Vuorovaikutustaidot ja empatiakyky kantavat, tietopohjaa voi laajentaa ja päivittää koko työuran ajan.

Jos voisit palata ajassa taaksepäin, tekisitkö jotain opinto- tai urapolullasi toisin?

Aika kultaa muistot, mutta jos nyt olisin siinä iässä miettimässä, mikä minusta voisi tulla isona, lähtisin Simosta johonkin todella kauas – kuten Lapin korkeakouluun opiskelemaan sosiaalityötä!