Asta Niskala mallintaa tutkimuksessaan toimivan sosiaalityön prosessia yhdessä sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden kanssa. Lopputuloksena on ”Meidän malli”, joka kuvaa sosiaalityötä Lapin maaseutukunnissa.

Niskalan mukaan paikallisuus näyttäytyy mallissa pääsääntöisesti myönteisenä voimavarana. Sen ansiosta sosiaalityöntekijä ja asiakas tuntevat toistensa taustoja ja elinympäristöä, mikä helpottaa yhteisen sävelen löytämistä.

– Sosiaalityön prosessimaisuus tarkoittaa, että kyse ei ole vain yksittäisestä käynnistä vaan prosessista, jossa edetään vaiheesta toiseen ja joka vaatii aikaa. Tavoitteena on, että prosessi saataisiin vietyä loppuun ja asiakkaiden elämäntilanne selkeytymään, Niskala toteaa.

Sosiaalityön prosessi rakentuu tutkimuksessa paikallisissa suhteissa eteneväksi neuvotteluksi, jonka ydinprosessit muodostuvat kohtaamisesta, jäsennyksestä ja mahdollistamista. Omana olo tarkoittaa, että asiakas saa asioida pääsääntöisesti samalla sosiaalityöntekijällä, joka tietää hänen kokonaiselämäntilanteensa. Parhaimmillaan sosiaalityöntekijä ja asiakas määrittelevät yhdessä prosessin tavoitteet ja sitoutuvat yhteiseen suunnitelmalliseen työskentelyyn niiden toteuttamiseksi.

– Sosiaalityöntekijä ottaa ihmisen asian ajaakseen, ja asiakas antaa hänelle siihen valtuutuksen. Siis tehdään yhdessä eikä vain olla tekevinään yhdessä.

Onnistuneessa sosiaalityössä asiakkaita ei pompoteta työntekijältä ja ”luukulta” toiselle, vaan yksi työntekijä ottaa asiakkaan omakseen ja puolustaa hänen asemaansa koko palvelujärjestelmässä. Prosessin alussa asiakas ja työntekijä jäsentävät asiakkaan tilannetta kokonaisvaltaisesti.

– Tarkoitus ei ole vain kerätä tietoa viranomaista varten, vaan avata ihmisen elämäntarinaa ja -tilannetta yhdessä. Kokonaisvaltainen työote tuottaa uutta tietoa sekä sosiaalityöntekijälle että asiakkaalle.

Sosiaalityöllä on Lapin maaseutukunnissa itsenäinen ammatillinen asema, joten sosiaalityöntekijät voivat itse vaikuttaa työnsä totuttamisen tapoihin. Lakeja ja säännöksiä voidaan lukea ja soveltaa mahdollistamisen tai rajaamisen näkökulmasta.

Harkinnanvaraisuus voi paikallisissa sosiaalityön käytännöissä asettaa asiakkaat alttiiksi hyvinkin erilaisille päätöksille. Toisaalta joustavat rakenteet mahdollistavat asiakkaan tilanteen kokonaisvaltaisen kehittämisen. Paikallisissa neuvotteluissa lainsäädäntöä voidaan tulkita asiakkaan tarpeista käsin.

– Sosiaalityöntekijät saisivatkin käyttää rohkeasti omaa asiantuntijuuttaan prosessityöstä neuvotteluissa eri toimijoiden kanssa. Tärkeää olisi uskaltaa tehdä työtään niin, kuin itse parhaaksi katsoo itsenäiseen ammatillisuuteen ja sosiaalityön arvoperustaan nojautuen.

Tutkimuksessa toteutettu prosessin mallinnus asiakkaan kanssa avartaa järjestelmälähtöisen julkisten palvelujen kehittämisen yhteisölliseksi toiminnaksi, jossa asiakas saa konkreettisesti osallistua palveluprosessinsa suunnitteluun.

– Tämä mahdollistaa uudenlaisen kohtaamis- ja suunnittelukulttuurin syntymisen palvelujärjestelmän sisälle ja parhaimmillaan voimaannuttaa sekä asiakkaita että sosiaalityöntekijöitä.

Niskala on tutkinut sosiaalityön prosessia kolmessa lappilaisessa maaseutukunnassa. Tutkimusaineisto koostuu kuntien sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden kanssa kehitetyistä sosiaalityön prosessimalleista ja niihin liittyvistä keskusteluista.

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Yhteiskuntatieteen maisteri Asta Niskalan väitös Salatusta suhteesta kahden kimppaan – Analyysi sosiaalityön prosessin rakentumisesta tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa lauantaina 25.10.2008 klo 12.00, Fellman-salissa, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Ilmari Rostila Tampereen yliopiston Porin yksiköstä ja kustoksena professori Anneli Pohjola Lapin yliopistosta.

Taustatietoja väittelijästä:
Asta Niskala on syntynyt vuonna 1955 Kemijärvellä. Hän on valmistunut ylioppilaaksi Kemijärven lukiosta 1975, sosiaalihuoltajaksi Tampereen yliopistosta 1982 ja yhteiskuntatieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta 2001.

Niskala on työskennellyt Kemijärven kaupungilla A-klinikan johtajana 1983–1990, Perheklinikan johtajana 1990–1992 ja Tutkimus- ja hoitokeskuksen johtajana 1992–2001 sekä toiminut aktiivisesti monissa paikallisissa ja valtakunnallisissa hyvinvointipalvelujen kehittämisprojekteissa. Vuodesta 2001 lähtien Niskala on toiminut kehittämispäällikkönä Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa, jonka tehtävänä on sosiaalialan osaamisen lisääminen ja siihen liittyvä kokeilu-, tutkimus- ja kehittämistoiminta.

Lisätietoja:
Asta Niskala
Puhelin 040 595 2388
Sähköposti asta.niskala@poskelappi.fi

Tiedote: Marjo Laukkanen/LaY/Viestintä