Tutkimuksen perusteella vallan ja vastuun epätasainen jakautuminen kulminoituu EU:n aluekehitysohjelmia toteuttavassa hanketyössä, jossa hallinnon muotorationalismi voittaa alueiden arvo-, tarve- ja tavoiterationalismin. Päärahoittajat käyttävät määräys- ja vaikutusvaltaa rahoitusneuvotteluissa ja päätöksenteossa, mutta kokonaisvastuu on hankkeen toteuttajalla. Toteuttaja on vastuussa myös silloin, kun säädökset muuttuvat tai rahoittaja tekee virheellisen päätöksen. Päärahoittajien aktiivinen vastuu on marginaalinen.

Tutkimuksessa haastatellut kuntatason toimijat kyseenalaistavat eniten EU:n etujen ja vallan järeää suojausjärjestelmää, joka vie resursseja itse aluekehitystyöltä. Vaikka järjestelmää pitäisi EU:n, kansallisvaltionkin, virallisen näkökannan mukaan yksinkertaistaa, toimijat kokevat järjestelmän muuttuvan yhä monimutkaisemmaksi. Jankkilan mukaan järeä byrokratia on lamaannuttamassa  hanketyön.

– Kansallisella tasolla pitäisi hyvin pian ja tosissaan lähteä purkamaan ylenmääräistä byrokratiaa sekä selkeyttämään aluekehitystyön käytänteitä. Vallan pitää tulla sinne, missä on vastuu ja toimijat, Jankkila sanoo.

Jankkila muistuttaa, että samalla kun päätös- ja resurssivaltaa voitaisiin siirtää valtiorakenteista kansalaisia lähempänä oleviin kuntarakenteisiin, pitää silloinkin painottaa toimintaa, tuloksia ja hyvän hallinnon periaatteita byrokraattisen hallinnoinnin sijaan.

Yksi Jankkilan haastattelemista toimijoista kuvaa nykyistä tilannetta kauhun tasapainoksi. Järjestelmän järjettömyydestä ei uskalleta puhua, kun pelätään vähäistenkin kehitysrahojen menettämistä.

Myös yritysten ja aluekehitystyön suhde on ristiriitainen. Yrityksiltä vaaditaan yhteiskunnallista vastuuta ja ne halutaan mukaan aluekehitystyöhön, josta ne eivät kuitenkaan saisi taloudellisesti hyötyä. Samaan aikaan hankkeiden monimutkaiset hakuprosessit vaativat suuria resursseja ja osaltaan karsivat toimijoita. Myös rahoituksen maksatusten pitkät viiveet johtavat pienten toimijoiden karsiutumiseen.

– Alueiden sisäisen vallan ytimessä ovat julkiset, hyvävaraiset organisaatiot. Valtaa saavat taloudellisesti vahvat kunnat ja kuntaryhmät, mikä polarisoi alueen sisäistä kehitystä.

Kaikki tutkimuksessa haastatellut kuntatason toimijat tuntevat vastuuta alueestaan ja sen ihmisistä. Ristiriita syntyy, kun vastuu aluekehitystyöstä sälytetään retorisesti ja säädöksillä aluetason toimijoille, mutta heille ei anneta tarpeeksi resursseja ja harkintavaltaa hanketoteutuksessa..

– Aluekehitystyön vastuu on kunnilla ja valtiolla yhdessä, mutta valtio vetäytyy koko ajan vastuustaan, Jankkila sanoo.

Väitöstutkimus käsitteellistää valtaa ja vastuuta teoriatasolla sekä tarkastelee niitä kuntatason toimijoiden näkökulmasta. Empiirisenä aineistona on aluekehitystyöhön liittyviä dokumentteja sekä Nivala-Haapajärven ja Rovaniemen seutukunnissa tehtyjä haastatteluja. Tutkimuksen päärahoittajana on toiminut Kunnallisalan kehittämissäätiö.

Tietoja väitöstilaisuudesta
Hallintotieteen lisensiaatti Hilkka Jankkilan väitös Kuntatason toimijoiden valta ja vastuu aluekehitystyössä – toimijanäkökulma tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 12.12.2008 klo 12 luentosali 2:ssa, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi.

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Arto Haveri Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Antti Syväjärvi Lapin yliopistosta.

Taustatietoja väittelijästä
Hilkka Jankkila on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 1977 ja hallintotieteen lisensiaatiksi Lapin yliopistosta vuonna 1996.

Jankkila on työskennellyt pitkään toimittajana sekä toimii nykyisin yliopettajana ja yrittäjänä. Hänellä on kokemusta aluekehitystyöstä yli 20 vuoden ajalta.

Lisätietoja
Hilkka Jankkila
Puhelin: 040 764 1882
Sähköposti: hilkka.jankkila (at) ramk.fi

LaY/Viestintä/Marjo Laukkanen