Lassilan tutkimuksen mukaan koulun historia osoittaa, että valtion toimenpiteet hidastivat ammatillisten koulutuspaikkojen luomista 1950-luvulla. 1970-luvulla luotu kurssikeskusjärjestelmä sekä ammatillisen koulutuksen lisääminen ja hajasijoittaminen puolestaan vastasivat joustavasti alueiden koulutustarpeisiin.

KT Juhani Lassila tarkastelee väitöskirjassaan Länsi-Lapin ammatillisen koulutuksen historiaa. Yllättävänä tutkimuksessa pidetään sitä, että valistuneiden peräpohjalaisten ja maan koulutuksesta vastanneiden viranomaisten onnistuneen yhteistyön (aluepolitiikan) tuloksena maakuntaan saatiin jo 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa kattava ammatillisten oppilaitosten verkosto. Länsi-Lapissa oli tuolloin kiinteitä ammatillisia kouluja Torniossa, Kemissä, Kemin maalaiskunnassa, Alatorniolla, Ylitorniolla ja Tervolassa. Lisäksi Länsi-Lapissa toimi kymmenkunta kiertävää ammatillista koulua.   

Lainsäädäntö esti koulutuspaikkojen lisäämisen 1950-luvulla
Länsi-Lapin kunnat ja Tornion kaupunki avasivat Länsi-Pohjan kuntain ammattioppilaitoksen vuonna 1953. Koulussa annettiin opetusta ammatteihin, joiden taitajia tarvittiin sekä kaupungeissa että maaseudulla. Lisäksi ammattioppilaitos järjesti työttömille aikuisille ammattiopetusta erilaisilla kursseilla. 

- Kurssikoulutuksen suuria etuja oli se, että koulutusalojen vaihto saattoi tapahtua nopeasti, joten linjoja voitiin käynnistää melkein mittatilaustyönä tarpeiden ilmaantuessa. Toinen suuri etu oli, että kurssikoulutus voitiin hajauttaa kaikkiin kuntainliiton kuntiin ja kyliin, jos asiat niin vaativat,  ja jopa joskus omaa aluetta laajemmallekin, tutkimuksessa todetaan.

Pian kävi kuitenkin ilmi, että ammattikoulussa oli koulutuspaikkoja aivan liian vähän, eivätkä kaikki halukkaat päässeet kurssikoulutukseenkaan. Kuntainliitto kyllä pyrki saamaan lisää koulutuspaikkoja, mutta hyvistä perusteluista ja annetuista lupauksista huolimatta Helsingin keskusvirastoista ei saatu myönteisiä päätöksiä. Tutkimuksen mukaan ratkaiseva syy koulutuspaikkojen vähäisyyteen oli vuonna 1959 voimaan tulleessa ammattioppilaitoslaissa, jossa maalaiskunnille oli asetettu aivan liian pieni koulutuspaikkojen varaamisvelvoite.

Vuosina 1963 - 1965 työskennellyt kehitysaluekomitea teki monia ammatillista koulutusta koskevia parannusehdotuksia, joista osa toteutettiin, joskin sangen hitaasti. Komitean puheenjohtajana toimi Lapin läänin maaherra Martti Miettunen.

Kurssikeskusjärjestelmä vastasi alueiden koulutustarpeisiin
Runsaan maastamuuton seurauksena maan hallitus perusti aikuiskoulutusta varten kurssikeskusjärjestelmän 1970-luvun alussa. Lappiin annettiin lupa kahdelle kurssikeskukselle vuonna 1971. Toisen isännäksi tuli Länsi-Pohjan ammattikoulujen kuntainliitto. Harjoitetun politiikan seurauksena kurssikeskukset saivat varsin runsaasti  varoja henkilökunnan palkkaamiseen ja koulutuksen järjestämiseen. Myös ammatillisten oppilaitosten koulutuspaikkoja lisättiin voimakkaasti.

Tutkimuksen mukaan valtiovalta rahoitti koulutusta koko 1970-luvun ajan varsin runsaskätisesti.

- Harjoitetun politiikan ansiosta Länsi-Pohjan kuntainliitto hajasijoitti koulutustaan Tornionlaakson yläjuoksulle sekä lisäsi myös ammattikoulun oppilasmäärää. Toki Länsi-Lappiin saatiin myös muiden alojen koulutusta, joista esimerkkinä mainittakoon metsä- ja kotitalous- terveydenhuolto- ja sosiaalialan koulutus, tutkimuksessa todetaan. 
 
Länsi-Lapin ammatti-instituutti on harjoittanut esimerkillistä aluepolitiikkaa
Yleisenä johtopäätöksenä Juhani Lassilan väitöstutkimuksessa todetaan, että 1970-luvulla luotu kurssikeskusjärjestelmä sekä ammatillisen koulutuksen lisääminen ja hajasijoittaminen vastasivat joustavasti alueiden koulutustarpeisiin ja pysäyttivät osaltaan Lapin alasajon.

- Länsi-Lapin ammatti-instituutin ammatillinen peruskoulutus ja aikuiskoulutus ovat kuunnelleet varsin herkällä korvalla maakunnan elinkeinoelämän koulutustarpeita. Oppilaitos onkin ollut monessa mielessä sopiva ja uteliaisuutta herättävä tutkimuskohde, sillä se on nuorisokoulutuksen lisäksi ollut koko toimikautensa ajan myös merkittävä aikuiskouluttaja. Seitsemällä paikkakunnalla hajasijoitettuna toimiva oppilaitos on harvaan asutussa Suomessa harvinaisuus. Oppilaitos on harjoittanut esimerkillistä aluepolitiikkaa omassa maakunnassaan esimerkiksi kouluttamalla Outokummun jaloterästehtaan henkilökuntaa, tutkimuksessa todetaan.

Länsi-Lapin ammatti-instituuttiin on perustettu viimeisen kymmenen vuoden aikana koulutusohjelmia, jotka vetävät opiskelijoita eri puolilta Suomea ja jopa ulkomailta. Esimerkkinä mainittakoon viestintä-, kuvataide-, musiikki-, matkailu- ja turvallisuusalojen koulutuslinjat.

Kasvatustieteiden tohtori Juhani Lassilan väitöskirja "Länsi-Lapin ammatti-instituutin historia: Ammatillinen koulutus hyvinvointivaltiollisena ja paikallisena kehitystekijänä" tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Väitöstilaisuus järjestetään Torniossa Länsi-Lapin ammatti-instituutin tiloissa 29.8.2003 klo 12. Vastaväittäjinä tilaisuudessa toimivat professori Juha Hämäläinen Kuopion yliopistosta ja dosentti Pentti Rauhala Tampereen yliopistosta. Kustoksena toimii professori Kyösti Urponen Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta. Väitöstilaisuuteen on vapaa pääsy.

Taustatietoja väittelijästä:
Juhani Lassila on syntynyt Siikajoella 6.6.1934. Ylioppilaaksi hän valmistui Oulun lyseosta 1954. Kansakoulun opettajaksi hän valmistui 1957 ja kansalaiskoulun yleisaineiden opettajaksi 1961. Humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon hän suoritti Oulun yliopistossa 1967 ja filosofian kandidaatin tutkinnon 1969. Kasvatustieteiden tohtoriksi Juhani Lassila väitteli Oulun yliopistossa vuonna 2001.

Työurallaan Juhani Lassila on toiminut opettajana 1954-1970, Lapin lääninhallituksen koulutoimentarkastajana 1970-1974 ja Lapin lääninhallituksen kouluosaston päällikkönä 1974-1996. Juhani Lassila on ollut mukana lukuisissa valtion eri toimielinten asettamissa kotimaisissa ja kansainvälisissä komiteoissa. Kouluneuvoksen arvo hänelle myönnettiin vuonna 1997.

Yhteystiedot: Juhani Lassila, puh. 08 - 556 5005