Kinnusen väitöstutkimus osallistuu keskusteluun ympäristöpoliittisesta tavoitteesta muuttua kestäväksi kiertoyhteiskunnaksi, jossa uusiutumattomat raaka-aineet kiertävät suljetussa kehässä, ja tavaroita lainataan, korjataan ja uusiokäytetään. Tutkimuksen ytimessä on kysymys tavaroista luopumisesta ja niiden muuttumisesta jätteeksi.

– Tutkimukseni sai alkunsa omasta esinesuhteen kriisistä erään kuuden vuoden takaisen muuttoprosessin aikana. Lajittelimme, pakkasimme, heitimme roskiin ja lahjoitimme älyttömiä määriä tavaraa, ja silti minusta tuntui, että hukuimme niihin, Kinnunen muistelee.

Tavaroita pakatessaan Kinnunen pohti, että esinesuhteen on täytynyt muuttua, kun kaikesta on periaatteessa tullut korvattavaa ja siten myös helposti poisheitettävää. Kun tavaramäärät ovat kasvaneet, on tullut melkein mahdottomaksi säilyttää edes kaikkia tunnearvoisesti tärkeitä tavaroita, muistoesineitä tai perintöesineitä. Esineet muuttuvat yhä nopeammin jätteeksi: kierrätyskeskuksetkin pursuavat tavaraa, jota kukaan ei huoli.

Kinnunen päätti tarkastella väitöskirjassaan nykyihmisen esinesuhdetta tarkentamalla katseensa muuttoon eräänlaisena esinesuhteen murroskohtana. Muutto asunnosta toiseen pakottaa käsittelemään tavaroita, ja niitä käsitellessä käydään lävitse myös suhdetta niihin.

Kohti kestävää kiertoyhteiskuntaa

Aineiston keruun Kinnunen aloitti järjestämällä kirjoituskilpailun yhdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa otsikolla ”Elämää muuttolaatikoissa”. Kilpailuun tuli 80 kirjoitusta, yhteensä yli 400 sivua. Kinnunen täydensi kirjallista aineistoa kokemuksellisella aineistolla: osallistumalla itse muuttoihin talkooapulaisena. Hän pakkasi, pesi ja kantoi tavaroita yhdessä tutkimukseen osallistuvien ihmisten kanssa. Lisäksi hän pyysi ihmisiä pitämään päiväkirjoja omista muutoistaan.

Tutkimusprosessin aikana tapahtui yhteiskunnallisia muutoksia, jotka ovat tehneet Kinnusen tutkimuksesta entistä ajankohtaisemman. Esimerkiksi EU:n tavoite muuttua kestäväksi kiertoyhteiskunnaksi on tullut näkyväksi ihmisten arjessa uuden jätelain myötä. Jätelaki asettaa niin tuottajan kuin kuluttajan uudella tavalla vastuuseen tuottamastaan jätteestä. Kun jätettä ei enää saa dumpata kaatopaikalle yhtä helposti kuin ennen, on kuluttajien kohdattava jätteensä ihan uudella tavalla.

– Jäte ei ole enää jotain, joka kiikutetaan pihan perälle ja josta se mystisesti katoaa. Nyt on pakko pysähtyä miettimään, millä tavoin ei-halutusta esineestä voi luopua, Kinnunen toteaa.

Samalla viime vuonna täyteen roihuun leimahtaneen KonMari -villityksen myötä ihmiset ovat alkaneet luopua ylimääräisistä tavaroistaan entistä suuremmalla innolla. Kinnusen mukaan KonMarin kautta ihmiset ovat kohdanneet esineensä tietoisemmin ja käyneet luopumis- ja säilyttämisneuvotteluita.

– Esinesuhteesta puhuminen on tullut KonMarin ansiosta huomattavasti helpommaksi. Yhtäkkiä kaikilla on siitä mielipide, Kinnunen nauraa.
Kinnunen huomasi esineistä luopumista ja säilyttämistä tarkastellessaan, etteivät ihmiset luopuneetkaan esineistään huolettomasti.

– Päinvastoin, varsinkin muutossa luopuminen oli usein huolen läpäisemää. Ihmiset luopuivat ylimääräisistä ja ei-halutuista esineistään esimerkiksi piilottamalla niitä erilaisiin varastoihin ja ullakoille tai lahjoittamalla niitä joko omille läheisilleen tai esimerkiksi Facebookin kautta, Kinnunen kertoo.

Tavarasta luopujalle oli tärkeää, että tavaran uusi omistaja tarvitsee ja huolehtii tavarasta. Kinnunen alkoikin hahmottaa esineitä ”hoivanaiheina”. Kiertoyhteiskunnassa ei hoivasuhteen pitäisi päättyä siihen, kun esine menettää välineellisen arvonsa. Kinnunen peräänkuuluttaakin myös jätteen kunnioittamista hoivanaiheena.

– On tärkeää tunnistaa esineen materiaalinen olemus: materian elämä ei pääty siihen, kun esine lakkaa toimimasta tai kadottaa merkityksensä ja muuttuu meidän näkökulmastamme jätteeksi. Sillä on väliä, miten aine jatkaa matkaansa maailmassa, Kinnunen toteaa.

Tietoa väitöstilaisuudesta

YTM Veera Kinnusen väitöskirja ”Tavarat tiellä. Sosiologinen tutkimus esinesuhteista muutossa” tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 24.11.2017 klo 12, Esko ja Asko –salissa (F-siipi), Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä toimii professori Turo-Kimmo Lehtonen Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Jarno Valkonen Lapin yliopistosta. Väitöksen jälkeen on kahvitarjoilu ravintola Petronellassa. Tervetuloa!

Tietoa väittelijästä

Veera Kinnunen (s. 1980 Rovaniemellä) kirjoitti ylioppilaaksi Lyseonpuiston lukiosta vuonna 1999. Lukion jälkeen hän valmistui Kuopion muotoiluakatemiasta tekstiilialan muotoilijaksi pääaineenaan erityistekniikat. Kinnunen muutti takaisin Rovaniemelle kulttuurihistorian opintojen perässä, ja aloitti sosiologian opinnot vuonna 2004. Hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 2011. Kinnunen on työskennellyt Lapin yliopistossa tutkijana ja opetustehtävissä valmistumisestaan lähtien.

Lisätietoja:

Veera Kinnunen
veera.kinnunen(at)ulapland.fi
050 4648 313

Väitöskirjan myynti: Verkkokauppa Juvenes. Lisätiedot ja lehdistökappaleet: Lapland University Press, puhelin: 040 821 4242, sähköposti: julkaisu (at) ulapland.fi

Julkaisun tiedot:

Veera Kinnunen: Tavarat tiellä. Sosiologinen tutkimus esinesuhteista muutossa. Acta Universitatis Lapponiensis 362. ISBN 978-952-337-032-6. ISSN 0788-7604. Lapin yliopistopaino, Rovaniemi 2017. Verkkoversio (pdf): Acta electronica Universitatis Lapponiensis 229. ISBN 978-952-337-033-3. ISSN 1796-6310.

LUC/Viestintä/J-EK