Yhteiskuntatieteiden maisteri Pertti Pitkänen tarkastelee mediatutkimuksen alan väitöstutkimuksessaan valokuvan digitalisoitumista. Erityisesti hän selvittää, onko valokuvauksen digitalisoituminen ollut vain yksi etappi lukuisten valokuvausteknisten muutosten joukossa vai onko digitalisoituminen vaikuttanut syvemmin valokuvan ilmaisullisiin periaatteisiin tai valokuvan asemaan ilmaisun keinona.

Suomessa valokuvan digitaalinen murros tapahtui 2000-luvun taitteessa. Tuolloin siirryttiin valokemiallisesti valmistettavasta kuvasta laajamittaisesti digitaalitekniikkaan.

– Vaikka tekninen muutos oli suuri, eivät digitaalinen ja analoginen valokuva eroa toisistaan kuvan ottamisen näkökulmasta. Kuvan synnyn kannalta hopeapohjaisen kemiallisen kuvan korvautuminen sähkön avulla muodostuvaksi kuvaksi on vain yksi muutos valokuvauksen historiassa, Pitkänen sanoo.

Valokuvailmaisun sekä kuvien käytön ja hallinnan kannalta muutos on kuitenkin ollut suuri.

– Aiemmin valokuvaan liittyi lähes aina olettama, että se kuvasi luotettavasti todellisuutta. Digitaalisuus mahdollisti valokuvan kokonaisvaltaisen muokkaamisen, joten enää ei voida olettaa, että valokuvan esittämä hetki olisi joskus ollut. Digitaalista valokuvaa onkin osattava tulkita aivan uudella tavalla, koska tietoverkkoon ladattua valokuvaa voidaan muuttaa jatkuvasti eikä se saavuta koskaan lopullista muotoaan, tutkija toteaa.

Tutkimuksen mukaan digitaalisuus myös muutti valokuvaajan mahdollisuuksia hallita oman työnsä käyttöä. Analogisen kuvan alkuperäisyys voitiin aina todentaa negatiivin tai kuvaoriginaalin kautta. Valokuvan ottaja pystyi myös itse tuhoamaan kuvaoriginaalinsa repimällä, minkä jälkeen jäljellä oli enää vain kopioita.

– Nykyisin valokuvaaja menettää digitaalisen kuvansa hallinnan samalla kun hän toimittaa valokuvan eteenpäin: samasta kuvasta voi yhtä aikaa olla rajaton määrä originaaliin verrattavia kopioita eikä kuvaoriginaalia voi pyytää takaisin. Valokuvat muuttuvat maapalloa kiertäviksi, isännättömiksi kuvamaailman sirpaleiksi, Pitkänen kuvailee.

Toisaalta digitaalisuus on mahdollistanut valokuvalle uudenlaisen maailmanlaajuisen ulottuvuuden ja samalla edistänyt kuvallisen viestinnän vallankumousta.

– Vain digitaalisessa muodossa valokuva saattoi siirtyä osaksi kokonaan uutta nykyaikaista esittämisympäristöä, globaalia mediaa. Aiemmin valokuvien kuvaoriginaaleja tai niiden kopioita siirrettiin postin välityksellä paikasta toiseen katsottavaksi tai käytettäväksi. Digitaaliset kuvat taas liikkuvat nopeasti ja vaivatta ympäri maailman tietoverkkojen välityksellä. Digitaalisuus itsessään olikin edellytys globaalin median synnylle, Pitkänen sanoo.

– Samalla digitaalinen valokuva on tehnyt mahdolliseksi myös miljoonien ihmisten osallistumisen globaaliin mediaan omien valokuviensa välityksellä. Kaikki nämä ihmiset rakentavat ja muotoilevat yhä uudelleen globaalin aikakauden valokuvailmaisua. Uuteen valokuvailmaisuun liittyy esimerkiksi se, että valokuva ei enää erotu ilmaisumuotona muista digitaalisen kuvantamisen keinoista. Kuitenkin pyrkimykset sellaiseen valokuvaan, joka olisi ihmisen kokemusmaailman kannalta mahdollisimman todentuntuinen, säilyvät myös globaalin median aikakautena.

Tutkijan mukaan globaaliin kuvallisuuteen liittyy kuitenkin myös eettisiä ja moraalisia huolen aiheita.

– Kukaan ei käytännössä voi valvoa kuvien käyttöä sen jälkeen, kun ne on laitettu verkkoon ladattaviksi. Ajan myötä on mahdollista ja jopa todennäköistä, että valokuvattuina myös yksittäiset ihmiset ja perinteisesti intiimeinä pidetyt asiat muuttuvat osaksi globaalia kuvamaailmaa. Lisäksi digitaalisen kuva-aineiston mukana ympäri maailmaa leviävät paitsi kulttuurisesti arvostetut asiat, myös epätoivottavina tai vaarallisina pidetyt asiat. Toisaalta uuden kuvallisen kulttuurin myönteisenä puolena on se, että digitaalinen valokuva tarjoaa lähes rajattomat mahdollisuudet opettamisen ja oppimisen välineenä, Pertti Pitkänen arvioi.

Pertti Pitkänen hyödyntää tutkimuksessaan etenkin ranskalaisen ajattelijan Michel Foucaultin diskursiivisen käytännön käsitettä, jonka pohjalta hän määrittelee kolme valokuvan olemusta ohjannutta ja tiettyinä historiallisina ajanjaksoina vaikuttanutta ajattelutapaa: modernin, postmodernin ja globaalin ajattelutavan. Tutkimuksen mukaan elämme nykyisin globaalin ajattelun aikakautta.

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Yhteiskuntatieteiden maisteri Pertti Pitkäsen väitöskirja Transparentti media: Valokuva digitaalisen kuvantamisen aikakaudella – valokuvan moderni, postmoderni ja globaali tulkinta tarkastetaan Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa lauantaina 21. toukokuuta 2011 klo 12 Esko ja Asko -salissa (Yliopistonkatu 8, Rovaniemi). Vastaväittäjänä tilaisuudessa on professori Merja Salo Aalto-yliopiston Taideteollisesta korkeakoulusta ja kustoksena professori (ma.) Eija Timonen Lapin yliopistosta. Tervetuloa!

Taustatietoja väittelijästä:
Pertti Pitkänen (s. 1950 Pieksämäellä) on suorittanut yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa vuonna 1978.

Hän on työskennellyt opetusneuvoksena Opetushallituksessa vuodesta 2002 lähtien, vastuualueenaan mm. audiovisuaalisen ja kuvallisen alan ammatilliset tutkinnot, nykyisin vapaa sivistystyö. Aiemmin hän on toiminut Voionmaan opiston rehtorina ja valokuvauksen opettajana.

Pitkänen on ollut myös aktiivisesti mukana valokuvasalan järjestötoiminnassa, mm. Suomen Kameraseurojen Liitossa, Finnfotossa ja Kamera-lehden toiminnassa. Lisäksi hän on pitänyt seuraavat valokuvanäyttelyt: Hetkiä ja ikuisuuksia Suomen valokuvataiteen museossa Helsingissä 1983, In Memoriam Valokuvakeskus Nykyajassa Tampereella 1993 ja Nudeworkshop Valokuvakeskus Nykyajassa Tampereella 2002.

Lisätietoja:
Pertti Pitkänen, p. 040 348 7073, pertti.pitkanen (at) oph.fi
Väitöskirjan lehdistökappaleet ja valokuva väittelijästä ovat saatavissa Lapin yliopiston viestinnästä: tiedotus(at)ulapland.fi tai p. 040 571 1960 (lehdistökappaleet), p. 040 740 2237 (valokuva)

Julkaisun tiedot:
Pertti Pitkänen: Transparentti media: Valokuva digitaalisen kuvantamisen aikakaudella – valokuvan moderni, postmoderni ja globaali tulkinta. Acta Universitatis Lapponiensis 203. Helsinki: 2011. ISBN 978-952-484-437-6. ISSN 0788-7604.

Julkaisun myynti:
Teosta on saatavilla kirjoittajalta: pertti.pitkanen (at) elisanet.fi

LaY/Viestintä/SV