Kangas jaottelee tutkimuksessaan autististen lasten vuorovaikutuksen neljään ryhmään. Omaa reviiriään puolustavat lapset haluavat leikkiä itsenäisesti ja häiriintyvät toisten lasten ja osittain aikuistenkin läheisyydestä. Omaa rauhaa rakastavat lapset puolestaan seuraavat toisten lasten leikkiä mutteivät tee vuorovaikutusaloitteita toimiakseen yhdessä toisten kanssa. He hakeutuvat usein myös omiin oloihinsa. Aikuisen tukeen turvautuvat lapset hakeutuvat vuorovaikutukseen aikuisten kanssa, usein saadakseen täytettyä jonkin tarpeensa. Aktiivisinta vuorovaikutusta harjoittavat vertaisryhmään haluavat lapset, jotka hakeutuvat vuorovaikutukseen toisten lasten kanssa.

Kangas havaitsi, että autistiset lapset tekevät vuorovaikutusaloitteita enemmän aikuisille kuin toisille lapsille. Toisaalta osa heistä ei ota kontaktia aikuisiinkaan. Osa puolestaan pystyy yksinkertaisesti etenevään ryhmäleikkiin toisten lasten kanssa. Lasten erilaisuus ja liikkuminen ryhmien välillä luo Kankaan mukaan omat vaatimuksensa autististen lasten kuntoutukselle ja opetukselle.

– Kuntoutuksen ja opetuksen on otettava huomioon lasten erilaisuus ja se, että he suhtautuvat vuorovaikutukseen eri tavoin eri hetkinä. Näin ollen he hyötyvät erilaisista kuntoutus- tai opetusmuodoista eri aikoina. Autistisen lapsen onkin hyvä kokea erilaisia vuorovaikutusryhmiä. Hänellä tulisi olla mahdollisuus sekä integroituun ryhmään, jossa on myös ns. normaaleja lapsia, että vertaisryhmään. Integroidussa ryhmässä lapsen vuorovaikutus ja leikki kehittyvät, kun taas vertaisryhmässä hän pärjää omilla taidoillaan. Lapselle tulisi antaa myös mahdollisuus hakeutua vuorovaikutukseen hänelle itselleen sopivalla tavalla, mikäli se ei aiheuta vahinkoa toisille, Kangas sanoo.

Kuntoutuksessa, jossa on mukana leikkiä, on tärkeää myös havaita, jos lapsi katselee toisten tekemisiä.

– Toisten katselu on merkki kiinnostuksesta, ja se saattaa ennakoida leikkiin liittymistä. Tämä hetki on tärkeä havaita, jos lapsen kuntoutukseen otetaan mukaan leikki ja pyritään opettamaan leikkiä siellä, missä se luonnollisesti tapahtuu.

Tutkimuksen mukaan myös tietokone ja elektroniset pelit voivat toimia vuorovaikutuksen mahdollistajina.

– Tietokone kannustaa joitakin autistisia lapsia vuorovaikutukseen toisten lasten kanssa. Näin ollen pelien ei tarvitse aina olla esimerkiksi matematiikan opetuspelejä, vaan tietokone ja pelaaminen voivat pelkästään tukea vuorovaikutustaitojen kehittymistä, Kangas arvioi.

Kangas havainnoi ja videoi 45:n autistiseksi diagnosoidun lapsen vuorovaikutusta yhdessä koululuokassa ja yhdentoista lapsen kuntoutukseen kuuluvan autismikurssin aikana. Lapsista yksitoista oli tyttöjä ja 34 poikia.

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Kasvatustieteen maisteri Seija Kankaan väitöstutkimus Sateenvarjon alla. Etnografinen tutkimus autististen lasten vuorovaikutuksesta ja leikistä tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa perjantaina 4. huhtikuuta 2008 klo 12.00, Eelin sali (luentosali 19), Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii yliopistopedagogi Soila Judén-Tupakka Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Kaarina Määttä Lapin yliopistosta.

Taustatietoja väittelijästä:
Seija Kangas on suorittanut ylioppilastutkinnon Putaan lukiossa Torniossa 1979, erilliset erityisopettajan opinnot Jyväskylän yliopistossa 1996, kasvatustieteen maisterin tutkinnon Lapin yliopistossa 2004 ja opettajan pedagogiset opinnot Lapin yliopistossa 2005. Hän on työskennellyt vuodesta 1995 lähtien erityisluokanopettajana Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymän hallinnoimassa Myllärin koulussa Rovaniemellä.

Lisätietoja:
Seija Kangas
Puh. 040 735 7069
etunimi.sukunimi@lshp.fi

Teksti: LaY/Viestintä/Sari Väyrynen
Kuva: LaY/Viestintä/Niina Huuskonen