Vuonna 2001 kunnat velvoitettiin järjestämään maksutonta esiopetusta kuusivuotiaille. Esiopetusta toteutetaan päivähoidossa ja kouluissa. Opetussuunnitelmat ovat ohjanneet esiopetusta koko sen historian ajan. Tuija Turusen mukaan käsityksiä esiopetuksen sisällöistä ja merkityksistä ovat ohjanneet opetussuunnitelmia kirjoittavien käsitykset lapsesta ja lapsuudesta.   

– Esiopetuksen kokeiluvaiheen asiakirjoissa 1970-luvulla lapsuus näyttäytyi tulevaisuuteen valmistautumisena ja aikuinen määritteli esiopetuksen sisällöt. Lapsi oli esiopetustoiminnan kohde, jolla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa esiopetukseen. Esiopetuksen tehtävänä oli valmistaa lasta koulun aloittamiseen ja yhteiskunnan kansalaisuuteen, Tuija Turunen sanoo.

Perusopetuksen opetussuunnitelmien kirjoittamisen tapa uudistui vuonna 1996 julkaistussa uudessa esiopetuksen opetussuunnitelmassa.  

– Asiakirjassa lapsi määriteltiin aktiiviseksi toimijaksi ja oppijaksi, joka pystyi määrittämään itselleen esiopetuksen tavoitteet ja sisällöt. Aikuisen tehtäväksi jäi kasvun mahdollistajan rooli. Hän asettuu tekstissä seuraamaan yksittäisen lapsen kasvua ja kehittymistä eikä puutu siihen aktiivisesti. Asiakirjassa ei mainita lainkaan sanaa opettaja.

Vuonna 2000 julkaistu uusi esiopetuksen opetussuunnitelma on edeltäjänsä tapaan asiakirja, jonka pohjalta kirjoitetaan paikalliset opetussuunnitelmat.  

– Asiakirjassa aikuiselle palautuu aktiivisen kasvattajan ja opettajan asema. Lapsella on edelleen tärkeä asema esiopetustoiminnan tavoitteiden, sisältöjen ja toteutuksen määrittämisessä, mutta niihin vaikuttavat lapsen lisäksi myös tulevaisuuden haasteet. Asiakirjan suuntautuminen tulevaisuuteen näkyy esimerkiksi siinä, että leikki on pääsääntöisesti aikuisen ohjaamaa, eikä asiakirjasta juuri löydy mainintoja lapsen vapaasta leikistä.

Tuija Turusen mukaan viimeaikaiset muutokset viestivät siitä, että varhaiskasvatuksen painopiste on siirtymyssä aiempaa pedagogisempaan suuntaan.

– Esiopetuksessa toimivien ja siitä päättävien henkilöiden tulisi tiedostaa opetussuunnitelmien taustalla vaikuttavat seikat ja niiden muutokset, Turunen sanoo.

Tutkimuksessa tarkasteltiin esiopetuksen opetussuunnitelmia 1972–1987. Tarkemman analyysin kohteeksi valittiin vuosina 1996 ja 2000 julkaistut esiopetuksen opetussuunnitelmat.  

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Kasvatustieteen lisensiaatti Tuija Turunen väitöskirja Mistä on esiopetussuunnitelmat tehty? Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 1996 ja 2000 diskurssianalyyttinen tutkimus tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa perjantaina 29. helmikuuta 2008 klo 12, Castrén-sali, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Mikko Ojala Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Kaarina Määttä Lapin yliopistosta.

Taustatietoja väittelijästä:
Tuija Turunen on valmistunut Joensuun ylipistosta kasvatustieteen maisteriksi 1992 ja kasvatustieteen lisensiaatiksi 2001. Lisäksi Turunen on valmistunut näyttötutkintomestariksi Jyväskylän ammattikorkeakoulusta 2002. 

Kasvatustieteen maisteriksi valmistumisensa jälkeen Turunen toimi luokanopettajana Juuan kunnassa Pohjois-Karjalassa. Myöhemmin hän toimi erillisten esi- ja alkuopetusluokkien opettajana samassa kunnassa. Lisensiaatin tutkinnon suoritettuaan Turunen työskenteli kaksi vuotta aikuiskouluttajana Hengitysliiton ylläpitämässä Kaprakan ammatillisessa koulutuskeskuksessa Liperissä. Turunen on työskennellyt Lapin yliopiston esi- ja alkuopetuksen didaktiikan lehtorina syksystä 2003 lähtien. Hänen erityisiä kiinnostuksen kohteitaan ovat yliopistopedagogiikka ja siirtymävaiheet varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja alkuopetuksessa.

Lisätietoja:
Tuija Turunen
Puhelin, (016) 341 2425,
Sähköposti, tuija.turunen (at) ulapland.fi

LaY/Viestintä/Olli Tiuraniemi