Uutiset 2021
 
Kuvassa puolipotretti Pietarilasta, taustalla vehmas pensas.
Kuva: Pietarilan kotiarkisto.

Väitös: Fyysisesti erityistarpeisen lapsen adoptiovanhemmat tarvitsevat lisätukea lapsen henkisen hyvinvoinnin tukemiseen

10.11.2021

Kansainvälisen adoption kautta Suomeen adoptoitavista lapsista yhä useampi on erityistarpeinen. Lapsella on adoptiota edeltävän elämänsä mukanaan tuomien kehityksellisten traumojen lisäksi jokin fyysinen erityistarve tai vamma. VTM Päivi Pietarilan väitöstutkimus tuo näkyville erityistarpeisen lapsen adoptiovanhempien omat kokemukset ja lapsen erityistarpeiden merkityksen perhe-elämälle. Tietoa adoptioerityisistä tarpeista tarvittaisiin lisää, jotta adoptiovanhemmat saisivat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa tarvitsemansa tuen.

Kun perhe päättää adoptoida erityistarpeisen lapsen, se tekee huolellisesti harkitun valinnan. Pietarilan tutkimus paljastaa, että haasteita eivät niinkään tuo lapsen fyysiset sairaudet tai vammat, joihin adoptiojärjestelmässä yleisimmin viitataan erityistarpeisuudella. Sen sijaan haasteita aiheuttavat niin sanotut adoptioerityiset tarpeet, jotka liittyvät lapsen varhaisen elämänvaiheen kokemuksiin ja puutteisiin. Adoptioerityiset tarpeet voivat näkyä lapsen elämässä monimuotoisina kiintymyssuhteen vaikeuksina, tunne-elämän haasteina ja vuorovaikutuksen ongelmina.

Hoitopolut eivät riittävästi tunnista adoptioon liittyviä psyykkisiä erityistarpeita

Adoptiovanhemmat kokevat, että kun lapsella on diagnoosin saaneita fyysisiä erityistarpeita, niiden hoitopolut terveydenhuollossa ovat selkeät. Fyysiseen vammaan tai sairauteen varautuvat adoptiovanhemmat myös etsivät aktiivisesti lisätietoja ja tekevät etukäteisvalmisteluita. Monipuolinen valmistautuminen ja sen hyväksyminen, että lapsen ei tarvitse olla ”pieni, terve ja täydellinen” auttaakin adoptiovanhempia suhtautumaan lapseen ja tämän kehitykseen realistisin odotuksin.

Huomionarvoista on, että adoptioon liittyvät, lapsen psyykkiseen hyvinvointiin liittyvät tarpeet jäävät nykyisellään lapsiperhepalveluissa tunnistamatta.

– Tämä on merkittävä asia, sillä näitä haasteita voi esiintyä kaikilla adoptoiduilla lapsilla. Tämän ymmärryksen välittäminen lasta toivoville vanhemmille on edelleen keskeistä adoptioneuvonnan sosiaalityössä, Pietarila kertoo.

Myös muissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa avun saaminen näiden erityistarpeiden osalta on vaikeaa ja vaatii vanhemmilta paljon omaa aktiivisuutta. Sekä adoptiovanhemmuutta suunnittelevat hakijat että jo adoptoineet vanhemmat tarvitsisivat enemmän tietoa tarpeiden tunnistamisesta ja niiden kanssa elämisestä.

Adoptiovanhempien tarinat kertovat tavallisesta perhe-elämästä

Julkisessa keskustelussa erityistarpeisen lapsen adoptoimiseen liitetään usein uhkia, ja vanhemmuus nähdään vaativana ja raskaana. Pietarila kartoitti adoptiovanhempien kokemuksia vanhemmuudesta ja kokosi niiden pohjalta niin sanotun kokonaiskertomuksen. Kertomuksista nousevat esille onnellisuuden, selviytymisen, kuormittuneisuuden ja tulevaisuuden teemat.

Adoptiovanhempien elämä näyttäytyy pitkälti tavallisena perhe-elämänä, ja he kokevat onnellisuutta lapsista ja vanhemmuudesta. He pystyvät tarjoamaan lapselle – jolle muuten adoptiovanhempien löytäminen olisi ollut vaikeaa – kodin ja rakastavat vanhemmat. Osalle valinta tuntuu myös eettisesti juuri heidän elämäänsä sopivalta.

Kuormittavuus liittyy tavanomaisiin vanhemmuuteen liittyviin tavoitteisiin, kuten haluun olla mahdollisimman hyvä vanhempi lapselleen. Kuormittavuutta lisää, että mallivanhemmuuden lisäksi on myös halu olla mahdollisimman hyvä adoptiovanhempi.

Selviytymisen osalta korostuu joustavan ja sinnikkään elämänasenteen merkitys sekä läheisten ja vertaisten tuki. Erityisen tärkeää on muiden adoptiovanhempien tuki, jopa tärkeämpää kuin lapsen erityistarpeen tai vamman mukainen vertaistuki.

Kertomukset tulevaisuudesta toivat puolestaan näkyville lapsen fyysisen erityistarpeen tai vamman. Vanhemmat kokivat huolta siitä, miten lapsi pärjää tulevaisuudessa ilman vanhempien suojaa ja läsnäoloa. Myös kodin ulkopuolinen maailma koettiin pelottavana ja ymmärtämättömänä.


Tietoa väittelijästä

Päivi Pietarila kirjoitti ylioppilaaksi Ressun lukiosta Helsingistä vuonna 1986 ja valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1999. Pietarila on tehnyt pitkän työuran kansainvälisen adoption parissa. Vuodesta 2004 lukien hän on toiminut Pelastakaa Lapset ry:ssä adoptioneuvonnan sosiaalityöntekijänä ja osallistunut järjestön adoptioneuvonnan kehittämiseen. Vuoden 2021 ajan hän on työskennellyt Pelastakaa Lapset ry:ssä Etelä-Suomen aluetoimiston aluejohtajana.

Tietoa väitöstilaisuudesta

VTM Päivi Pietarilan akateeminen väitöskirja Erityistarpeisen lapsen adoptoiminen vanhempien kokemana. Tutkimus adoptiovanhemmuuden rakentumisesta ja erityistarpeisuuden merkityksistä tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan suostumuksella lauantaina 20. päivänä marraskuuta 2021 klo 12 luentosalissa 2. Vastaväittäjänä toimii professori Marjo Kuronen Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena toimii professori Sanna Hautala Lapin yliopistosta.

Väitöstä voi seurata etänä osoitteessa: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland2/

Tilaisuuden jälkeen on kahvitarjoilu ravintola Fellissä.

Lisätietoja

Päivi Pietarila
paivi.pietarila(at)elisanet.fi
+358 50 5845330

Tietoa julkaisusta

Päivi Pietarila: Erityistarpeisen lapsen adoptoiminen vanhempien kokemana. Tutkimus adoptiovanhemmuuden rakentumisesta ja erityistarpeisuuden merkityksistä. Acta electronica Universitatis Lapponiensis, nro 320.

Julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-280-1