• Weboodi
  • Owa
  • Outlook
  • Finna
  • Tenttis
  • Optima
  • Moodle
Väitökset 2008
 

Väitös: Henkilökohtaiset valokuvat paljastavat sosiaalisia draamoja

4.9.2008

Taiteen maisteri Mari Mäkiranta tutkii väitöstyössään nuorten naisten omaelämäkerrallisia valokuvia. Kuvat osoittautuvat merkittäviksi perhe- ja lähisuhteiden kuvaajiksi sekä erilaisten identiteettimallien mahdollistajiksi.

Mari Mäkirannan tutkimuksessa vuosina 1975–1980 syntyneet naiset kertovat itsestään ja elämästään valokuvien avulla. Taustalla on käsitys siitä, että elämme kuvien kyllästämässä maailmassa. Kuvat, joita kootaan albumeihin, tallennetaan tietokoneelle ja asetetaan julkisesti esille, ovat keskeisiä identiteettien, yhteisöjen ja muistojen rakennusaineksia.

Tutkimuksen perusteella yksityiset ja julkiset kuvat limittyvät vahvasti toisiinsa. Kuvilla on valtaa, sillä ne muokkaavat yksilöiden käsityksiä muun muassa ihanteellisesta ulkonäöstä, tavoiteltavista sosiaalisista suhteista ja perhemalleista.

– Esimerkiksi kulttuuriset naiskuvat vaikuttavat vahvasti paitsi henkilökohtaisiin valokuviin myös käsityksiin itsestä, Mäkiranta toteaa.

Tutkimus osoittaa, että samalla kun omaelämäkerrallisiin valokuviin nivoutuu kulttuurisesti jaettuja ja hyväksyttyjä kertomuksia esimerkiksi lapsuudesta, kuvat houkuttavat esiin myös kulttuurisia tabuja ja vaihtoehtoisia kertomuksia. Yhdelle tutkimukseen osallistuvista naisista lapsuuden kuvat esimerkiksi muistuttavat halusta olla prinsessa ja todistavat siinä epäonnistumista. Toinen puolestaan käsittelee syömishäiriötään omaa kehoaan esittävän kuvan avulla.

– Kuvat esittävät usein ideaaleja ja ihanteita, mutta kun niiden ääreen pysähtyy ja niihin kietoutuu tarinoita, kuvat paljastavat identiteettien säröisyyden ja elämän moninaisuuden, Mäkiranta sanoo.

Kuvista puhuminen paljastaa, millaista arjen historiaa valokuviin tallennetaan ja mitä piilotellaan tai jätetään kuvaamatta. Omaelämäkerrallisiin kuviin liittyy vahvasti sekä normatiivisuus että tunnustuksellisuus. Usein kuvien avulla esitetään juuri onnellista, ideaalia ja hyvää elämää, mutta kuvista puhuminen synnyttää tunnustuksellisia ja paljastavia kertomuksia.

Esimerkiksi perhevalokuvan keskeisimpiä tarkoituksia on esittää perheen yhtenäisyyttä ja olla osa niitä rituaaleja, joilla yhtenäisyyttä tuotetaan. Perhealbumiin kuvataan paljon häitä, lasten syntymiä tai syntymäpäiväkuvia mutta harvoin riidan, kivun tai eron hetkiä.

– Tyttöjen aggressiivisuuden ilmaisut eivät saa näkyä perhekuvissa. Sisaret istuvat kuvassa sohvalla kiltisti vierekkäin, vaikka he juuri ennen kuvanottoa olisivat tapelleet rajusti keskenään, Mäkiranta kuvailee.

Mäkirannan tutkimus vahvistaa osaltaan käsitystä valokuvista rakennettuina esityksinä. Samalla se kuitenkin osoittaa, että kuvissa ja niiden synnyttämässä puheessa on potentiaalia arjen historian monipuolistajaksi. Tutkimus herättää kysymään, minkälaista visuaalista historiaa siirrämme eteenpäin ja mitä pidämme muistamisen ja kertomisen arvoisena.

– Miksi kulttuurimme on pullollaan tietynlaisia kuvastoja ja toisenlaisia ei löydy mistään? Miksi perhealbumit ja julkiset tilat pursuavat kuvia esimerkiksi äideistä ja lapsista, mutta ei-äitiys jää yleensä sekä kuvaamatta että nimeämättä?

Mäkiranta analysoi tutkimuksessaan yksityiskohtaisesti prinsessan ja poikatytön, keskiverron ja ei-perussuomalaisen, vanhapiian, isän tytön ja lähiölapsen identiteettimalleja. Tutkimus osoittaa, miten kuvatut identiteettimallit heijastelevat muun muassa aikamme naiskuvaa, nuorten naisten käsityksiä itsestään, perhemalleja, perheen sisäisiä suhteita, avioitumisodotuksia, vanhemmuuden kysymyksiä, asuinpaikan merkityksiä sekä yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden ihanteita.

Tutkimus on ensimmäisiä suomalaisia valokuva- ja omaelämäkertatutkimuksia, jossa sekä valokuvat että haastattelupuhe ovat tutkimuksen keskiössä.

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Taiteen maisteri Mari Mäkirannan väitös Kerrotut kuvat – Omaelämäkerralliset valokuvat yksilön, yhteisön ja kulttuurin kohtaamispaikkoina tarkastetaan Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa lauantaina 6.9.2008 klo 12.00, Fellman-salissa, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii dosentti Tutta Palin Turun yliopistosta ja kustoksena professori Riitta Brusila Lapin yliopistosta.

Taustatietoja väittelijästä:
Mari Mäkiranta (s. 1975) suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1994 Ounasvaaran urheilulukiossa Rovaniemellä. Taiteen maisteriksi hän valmistui Lapin yliopistosta vuonna 2000. Mäkiranta on toiminut mm. tutkijana ja opettajana Lapin yliopistossa vuodesta 2001 lähtien. Hänen tutkimuksensa keskittyy valokuvatutkimukseen ja visuaalisen kulttuurin tutkimukseen yleisemmin.

Lisätietoja:
Mari Mäkiranta
Puhelin 0400 840 579
Sähköposti etunimi.sukunimi@ulapland.fi

Kirjatilaukset Tiede- ja taidekirjakauppa TILA, julkaisu@ulapland.fi, puh: 016 341 2924. Tekijältä saa kirjan lehdistö- ja arvostelukappaleita.

Tiedote: Marjo Laukkanen

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK